Moikka!
Pitkästä aikaa päätin päivittää tekstiä tänne blogin puolelle. Alkuvuosi on liikunnan osalta sisältänyt otsikon mukaisesti vähän sitä sun tätä. Olen treenannut korkeushyppyä, käynyt pariin otteeseen kisoissakin hyppäämässä vähällä treenillä ja huonolla menestyksellä, miettinyt aloittavani pitkien ratajuoksujen treenaamisen, luopunut ideasta, käynyt ilman tavoitteita lenkillä ja lopulta aloittanut juoksukisakauden yllättävänkin ajoissa (Karhu-viestissä huhtikuussa). Niin, tästä ehkä saattaa olla huomattavissa se, etten oikein tiedä, mitä aion tänä kesänä tehdä. Kalenterissa on ainoastaan kaksi täysin varmaa kisaa: Forssan Suvi-illan puolimaraton 17.6. ja Nuts Pallas 31 km 14.7. Puolimaratonille lähden vähän ristiriitaisin tunnelmin, sillä en ole yhtään varma juoksukunnostani vähäisen treenin vuoksi, mutta ainahan sitä täytyy lähteä ennätystä jahtaamaan. Nuts Pallas on sen sijaan tämän kesän ehdoton kohokohta: lähdemme matkaan hyvän juoksuystikseni Sallan kanssa puhtaasti fiilistelemään Lapin luonnon kauneutta. Ensi meillä oli ajatuksena startata 55 km:n matkalle, mutta onneksi valitsimme lyhyemmän reitin, sillä orastava paniikki olisi tosiaan alkanut jo tässä vaiheessa näillä juoksukilometreillä (tänä vuonna vain n. 500 kilometriä).
Nuts Pallastakin silmällä pitäen olen alkanut juosta yhä enemmän epätasaisessa maastossa metsissä, joka on mukavaa paitsi jaloille, myös henkisesti. Juoksutekniikkani kivien ja kantojen seassa ei todellakaan ole parhaimmasta päästä, mutta onneksi hyppy- ja loikkaharjoitukset ovat tuoneet edes vähän voimaa askeleeseen, ja välillä voi saada jopa tunteen lennokkaasta juoksusta. Koska minun on näköjään mahdoton treenata mitään ilman tavoitekisaa, päätin osallistua elämäni ensimmäiseen polkujuoksukisaan, joka järjestettiin eilen Piikkiössä. Kyseessä oli Piikkiö Trail, joka on yksi Turku Trail cupin osakilpailuista. Valittavana oli kolme matkaa (4 km, 8 km ja 12 km) ja valitsin näistä keskimmäisen. Päivällä vielä satoi, mutta onneksi sade laantui iltaan ja kisastarttiin mennessä. Maaston liukkaudesta kuitenkin varoiteltiin, mutta päätin luottaa Irockieni pitävyyteen ja hyvin kengät tehtävänsä taas hoitivat.
Kisareittinä oli Piikkiön kehityksen talolta lähtevä luontopolku, joka oli pituudeltaan noin 4 km ja jota meidän porukka juoksi ympäri kahteen kertaan. Reittiä kuvailtiin mäkiseksi, ja sykkeet lähtivät todella nousemaan heti ensimmäisessä nousussa. Mielestäni Piikkiön luontopolku oli täydellinen polkujuoksuun: koko matka oli oikeaa polkua korkeusvaihteluineen, välillä kiviä ja kunnon juurakkoakin jonkin verran. Ensimmäinen kierros meni ohi todella nopeasti, koska keskittyminen oli maastossa koko ajan. Meitä oli kolmen naisen porukka, joka piti tasaista ja mukavan nopeaa vauhtia yllä. Toisella kierroksella nousumetrit alkoivat jo jonkin verran tuntua jaloissa, välillä jalat tuntuivat taas todella vahvoilta ja askel oli kepeä. Sain toisen kilpasisareni kanssa aikaiseksi vielä kunnon loppukirin heinikkoisella viimeisellä suoralla, ja maalissa tuntui että lyhyehköstä matkasta huolimatta jotain tuli tehtyä. Aikaa matkalla kului 44:48 (oma mittari näytti matkaksi 7,6 km), ja olin yllättynyt, kuinka rivakasti selviydyin reitiltä. Lähdin kisapaikalta pian saunaan ja lämmittelemään, joten en jäänyt seuraamaan lopullisten tulosten julkaisua. Todellinen yllätys tulikin tänään, kun katsoin tuloksia netistä ja huomasin sijoitukseni naisten sarjassa olleen 3. ja toisenkin sijan jääneen vain 9 sekunnin päähän. Tästä tietenkin sain aivan uutta puhtia kesän kisoja ajatellen, ja nyt suunnitelmissani on osallistua Trail cupin osakilpailuista ainakin Maarian ja Parmaharjun kisoihin. Samalla eilinen juoksu oli hyvää valmistautumista Lapin korkeuseroihin, tosin tulevaa varten täytyy vielä tunkata monta mäkeä :)
Lisätietoa Turku Trail Cupista löytyy täältä: http://turkutrailcup.com/
Pitkästä aikaa päätin päivittää tekstiä tänne blogin puolelle. Alkuvuosi on liikunnan osalta sisältänyt otsikon mukaisesti vähän sitä sun tätä. Olen treenannut korkeushyppyä, käynyt pariin otteeseen kisoissakin hyppäämässä vähällä treenillä ja huonolla menestyksellä, miettinyt aloittavani pitkien ratajuoksujen treenaamisen, luopunut ideasta, käynyt ilman tavoitteita lenkillä ja lopulta aloittanut juoksukisakauden yllättävänkin ajoissa (Karhu-viestissä huhtikuussa). Niin, tästä ehkä saattaa olla huomattavissa se, etten oikein tiedä, mitä aion tänä kesänä tehdä. Kalenterissa on ainoastaan kaksi täysin varmaa kisaa: Forssan Suvi-illan puolimaraton 17.6. ja Nuts Pallas 31 km 14.7. Puolimaratonille lähden vähän ristiriitaisin tunnelmin, sillä en ole yhtään varma juoksukunnostani vähäisen treenin vuoksi, mutta ainahan sitä täytyy lähteä ennätystä jahtaamaan. Nuts Pallas on sen sijaan tämän kesän ehdoton kohokohta: lähdemme matkaan hyvän juoksuystikseni Sallan kanssa puhtaasti fiilistelemään Lapin luonnon kauneutta. Ensi meillä oli ajatuksena startata 55 km:n matkalle, mutta onneksi valitsimme lyhyemmän reitin, sillä orastava paniikki olisi tosiaan alkanut jo tässä vaiheessa näillä juoksukilometreillä (tänä vuonna vain n. 500 kilometriä).
Nuts Pallastakin silmällä pitäen olen alkanut juosta yhä enemmän epätasaisessa maastossa metsissä, joka on mukavaa paitsi jaloille, myös henkisesti. Juoksutekniikkani kivien ja kantojen seassa ei todellakaan ole parhaimmasta päästä, mutta onneksi hyppy- ja loikkaharjoitukset ovat tuoneet edes vähän voimaa askeleeseen, ja välillä voi saada jopa tunteen lennokkaasta juoksusta. Koska minun on näköjään mahdoton treenata mitään ilman tavoitekisaa, päätin osallistua elämäni ensimmäiseen polkujuoksukisaan, joka järjestettiin eilen Piikkiössä. Kyseessä oli Piikkiö Trail, joka on yksi Turku Trail cupin osakilpailuista. Valittavana oli kolme matkaa (4 km, 8 km ja 12 km) ja valitsin näistä keskimmäisen. Päivällä vielä satoi, mutta onneksi sade laantui iltaan ja kisastarttiin mennessä. Maaston liukkaudesta kuitenkin varoiteltiin, mutta päätin luottaa Irockieni pitävyyteen ja hyvin kengät tehtävänsä taas hoitivat.
Kisareittinä oli Piikkiön kehityksen talolta lähtevä luontopolku, joka oli pituudeltaan noin 4 km ja jota meidän porukka juoksi ympäri kahteen kertaan. Reittiä kuvailtiin mäkiseksi, ja sykkeet lähtivät todella nousemaan heti ensimmäisessä nousussa. Mielestäni Piikkiön luontopolku oli täydellinen polkujuoksuun: koko matka oli oikeaa polkua korkeusvaihteluineen, välillä kiviä ja kunnon juurakkoakin jonkin verran. Ensimmäinen kierros meni ohi todella nopeasti, koska keskittyminen oli maastossa koko ajan. Meitä oli kolmen naisen porukka, joka piti tasaista ja mukavan nopeaa vauhtia yllä. Toisella kierroksella nousumetrit alkoivat jo jonkin verran tuntua jaloissa, välillä jalat tuntuivat taas todella vahvoilta ja askel oli kepeä. Sain toisen kilpasisareni kanssa aikaiseksi vielä kunnon loppukirin heinikkoisella viimeisellä suoralla, ja maalissa tuntui että lyhyehköstä matkasta huolimatta jotain tuli tehtyä. Aikaa matkalla kului 44:48 (oma mittari näytti matkaksi 7,6 km), ja olin yllättynyt, kuinka rivakasti selviydyin reitiltä. Lähdin kisapaikalta pian saunaan ja lämmittelemään, joten en jäänyt seuraamaan lopullisten tulosten julkaisua. Todellinen yllätys tulikin tänään, kun katsoin tuloksia netistä ja huomasin sijoitukseni naisten sarjassa olleen 3. ja toisenkin sijan jääneen vain 9 sekunnin päähän. Tästä tietenkin sain aivan uutta puhtia kesän kisoja ajatellen, ja nyt suunnitelmissani on osallistua Trail cupin osakilpailuista ainakin Maarian ja Parmaharjun kisoihin. Samalla eilinen juoksu oli hyvää valmistautumista Lapin korkeuseroihin, tosin tulevaa varten täytyy vielä tunkata monta mäkeä :)
Lisätietoa Turku Trail Cupista löytyy täältä: http://turkutrailcup.com/
 |
| Piikkiö Trailin reittiä (kuva: turkutrailcup.com) |
