Hyvän mielen Solvalla swimrun 24.9.2016

Moikka!

On taas perinteisen kisarapparin aika. Kirjoittelen tätä otsikon mukaisesti hyvällä mielellä, sillä Solvallan kisa oli tältä erää viimeinen tämän vuoden puolella, ja kesä ei swimrunin osalta ole mennyt ihan nappiin. Saldona on Porkkalan keskeytyksen vuoksi vain yksi maaliintulo Lake to lake-swimrunissa (rappari täällä) plus muutamia ja kivoja treenejä. Senkin vuoksi odotukset Solvallan kisalta olivat kovat, ja pidimme täysin mahdollisena viime vuoden ajan reipasta parantamista (viime vuoden kisarappari täällä).Valmistautumista kuitenkin varjosti hieman Porkkalassa vaurioituneen Jennin jalan kunto: mikäli nilkka esim polulla meni väärään asentoon, näki hän edelleen tähtiä, joten varovaisuutta oli korostettava. Itseltäni oli valmistautuminen mennyt hyvin, mutta keskiviikkona sain kovan yskän ja kurkkukivun, ja torstaina olikin jo ääni pois. Vielä perjantaina aprikoimme, että joudummeko vaihtamaan matkan lyhyeen, mutta päätimme kaikesta huolimatta startata pitkälle ja edetä maltilla, jotta keuhkoni eivät joudu liian koviin koettelemuksiin.

Lauantaiaamunna kohti Nuuksiota starttasimme hyvällä meiningillä, joka meillä on oikeastaan aina. Matka sujui nopeasti, ja pääsimme kisapaikalle moikkaamaan mm. triathlonseurakavereitamme, jotka menestyivätkin hienosti itse kisassa. Kisainfo ja ei kun märkkärit ja muut varusteet päälle tietoisena siitä, että näissä vietetään koko päivä. Startti oli klo 10 ja matkaan lähti ilahduttavan paljon lajista kiinnostuneita, pitkälle matkalle varmaankin noin 50. Otimme alun rauhallisesti, kuten sovimme, emmekä lähteneet rynnimään kärjen taakse (tosin vauhti taisi olla niin kovaa, ettei sinne ollut asiaakaan :D). Ensin edessä oli hieman yli 2 km juoksua, jonka jälkeen ensimmäinen uinti. Meillä oli uinteja varten oranssi vetoköysi jälleen mukana, mutta pidin sen ensimmäisen uinnin ajan lanteillani odottamassa. Kävi taas hyvin nopeasti selväksi, että Jennillä uinti kulki ja itselläni ei. Sanoinkin Jennille heti uimaan noustessa, että ensi uinnilla minä köyden jatkoksi, että päästään tehokkaasti eteenpäin. Ja tätä kaavaa käytimme lähes kaikissa uinneissa. Jenni edellä, minä köyden päässä takana kuitenkin niin, että köysi oli löysällä eikä Jennin tarvinnut vetää, mutta sain itse hyödyn kun en joutunut suunnistamaan ja pystyin keskittymään itse uintiin.

Ensimmäisen uinnin jälkeen uinnit sujuivatkin kuin unelma. Jennillä on todella kova uintikunto, ja etenkin pidempien uintien aikana saavutimme lähistöllä olevia muita kisaajia ja menimme usein myös ohi. Nuuksion järvet olivat edelleen ihanan puhtaita, mutta vähän liiankin raikkaita. Vesi oli nimittäin todella kylmää (+12 C), ja se alkoi tuntua kangistumisena etenkin kisan loppupuolella. Ensin alkoivat jäätyä kasvot ja sormet ja usein sen jälkeen jalat. Onneksi etenkin pidemmät juoksut lämmittivät kroppaa, mutta täytyy sanoa, että eilinen 6 km taisi rehellisesti olla kesän viimeiset uinnit avovedessä :D Mietimme, että vesi oli todella paljon kylmempää kuin viime vuonna, mutta kisan jälkeen meille kerrottiin, että tämä on normaali lämpötila ja viime vuosi oli lähinnä lämmin poikkeus. Syksy on siis tullut uimareillekin!

Uinnin kulkivat dieselveturin lailla, ja juoksukin alkoi kulkea ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pitkän matkan kisaajat kulkivat ensin sprintin reitin (11,3 km juoksua ja 2,4 km uintia) ja jatkoivat sitten toiseen suuntaan pidemmälle kierrokselle. Tarvitsimme siis yli kympin tarpomista lämmetäksemme, mutta onneksi heti pidemmän kierroksen alussa luuloja veivät pois yhteensä kolmet portaat, jotka johdattivat ylös kallioille. Tulipa tehtyä viikon porrastreenit samassa, mietimme kun kiipsimme jomottavin reisin ylös. Toisen kierroksen puolivälissä kroppaan tuli välillä kokonaisvaltainen hyvän olon tunne ja mahtava fiilis siitä, kuinka hienoa on juosta täällä kauniin luonnon keskellä. Metsässä juoksu oli haastavasta reitistä huolimatta kivaa ja helppoa, eli kesällä tehdyt polkulenkit tuottivat selvästi tulosta, vaikka petrattavaa toki olisi edelleen. Muutoinkin fyysisesti kisa meni kokonaisuudessaan hyvin. Viime vuoden kisarapparissa kerroin jalkojen jomotuksesta ja kovasta väsymyksestä, joita koin reitin aikana. Nyt niitä ei tullut vastaan muuten kuin aivan lopussa, vaan juoksu tuntui oikeasti hyvältä. Tosin yskä alkoi muistutella ihan tosissaan itsestään kisan loppukilsoilla ja etenkin kavutessamme sitä kaameaa laskettelurinnettä ylös, mutta muutoin fyysisesti fiilis oli hyvä. Vältyimme suurilta vastoinkäymisiltä, ja kaaduimmekin molemmat vain kerran huomion herpaannuttua haastavimmilla polkuosuuksilla. Onneksi vältyimme pahemmilta loukkaantumisilta tällä kertaa.

Hyvän olon tunne ja endorfiiniryöppy tietoisena siitä, että me selätämme tämän, alkoi kavuttuamme laskettelurinteen ylös. Siitä laskettelimme vielä n. 300 m maalialueelle, ja olimme koko matkan yhtä hymyä. Pääsimme kaikkiin tavoitteisiimme: starttaamaan pitkälle matkalle, maaliin ja vieläpä alle seitsemän tunnin (paransimme aikaamme viime vuodesta n. 15 min), vaikka olimme puolikuntoisia ja lähtö oli tosiaan vaakalaudalla. Maalissa oli helppo hymyillä, vaikka ihan voittajia ei oltukaan (sijoitus oli naisten sarjan 6.). Tämä oli loistava päätös kesän kisakaudelle, ja nyt on aika viettää pieni ylimenokausi ja sen jälkeen muuttaa hieman treenin suuntaa, tästä kuitenkin myöhemmin lisää :)

Onnelliset maaliintulijat

Muutama kalori tuli poltettua, mutta selvästi pk:lla mentiin

Lake to lake swimrun 14.8.2016

Moikka!

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi, ja sen jälkeen sattunut ja tapahtunut monenlaista. Yksi kauden päätavoitteistamme eli Porkkala swimrun kisattiin heinäkuun lopussa. Valmistelut olivat menneet hyvin, treeni kulki, ja kisakin lähti mukavasti käyntiin, kunnes jouduimme ennen puoliväliä lopettamaan leikin kesken. Jenni satutti nilkkansa todella pahasti kaatuessaan eräällä kalliolla ja horjahtaessaan veteen. Jalka ei enää lopulta kestänyt juoksuaskelia, ja niinpä Team Vastavirran matka päättyi kirjaimiin DNF. Arvatkaapa, miten paljon harmitti! Onneksi Jenni on kuntoutunut hyvin, ja jalka toivottavasti kestää pidempääkin rääkkiä viimeistään Solvallan pitkässä kisassa syyskuun lopulla. Olimme kuitenkin jo aikoja sitten ilmoittautuneet ensimmäistä kertaa järjestettyyn Lake to lake swimruniin, joka siis kisattiin sunnuntaina. Jenni ei päässyt parikseni, mutta onneksi sain häntä sijaistamaan varamiehen, Mikon, jonka kanssa olimme tehneet porukalla yhteisiä treenejä muutamaan otteeseen. Mikko on todella nopea uimaan ja juoksukin kulkee, joten tiesin, että saan hyvän parin kisaan. Etukäteen hieman hermostutti tosin kisan luonne: Espoossa järjestetyssä swimrunissa valittavana oli vain lyhyt matka, eli hieman yli kymppi juoksua ja 2,2 km uintia, mikä oli tällaiselle pitkiä swimrun-taipaleita koluamaan tottuneelle luonteeltaan sprintti. Kovaa siis piti mennä.

Ennen kähtöä mietityttää, kuva Jani Kiri.

Lähtöviivalla on iloista porukkaa. Kuva Järvestä järveen swimrun FB

Kaunista maisemaa riitti maassa ja vedessä. Kuva Jani Kiri.

Rantautumiset eivät ole koskaan olleet se vahvin osa-alueeni :) kuva: Jani Kiri

Matkat olivat rapsakan lyhyitä.

Lähdimme Mikon kanssa aamuyhdeksältä kohti Espoon Luukin kartanoa hyvillä fiiliksillä. Ilma oli mitä parhain swimrunnomiselle: reilusti alle 20 astetta lämmintä, pilvistä tai sadekuuroja. Lähtöpaikalla tunnelma oli hyvä, ja vedimme märkäpuvut päälle trooppisessa pukuhuoneilmastossa. Otin pari geeliä mukaan, pakkasin ensiapusiteen ja kartan vedenpitävään pussiin puvun sisälle, lättärit ja pullarit mukaan ja avot, olimmekin valmiita lähtöön. Lähtö oli klo 12, ja jo heti aluksi kävi selväksi että nyt mennään eikä meinata. Ensimmäisen juoksukilsan vauhdiksi tuli 4:45 min, mutta meno oli jähmeää. Olisi ehkä kannattanut verrytellä edes vähän :D ensimmäisessä uinnissa kävi nopeasti selväksi, että uinti kulki todella hyvin, ja ohitimme useita kisailijoita sen aikana. Päätimme jo heti aluksi, että otamme köyden käyttöön uinneissa, jotta saamme pidettyä vauhtia yllä. Mikko siis veti ja minä seurasin, jolloin sain keskittyä uintiin eikä tarvinnut huolehtia tähystyksestä. Köysi jätettiin myös useisiin juoksuihin, jotta vältyimme edestakaisin irroittelulta ja kiinnittämiseltä. Ihan hyvä taktiikka mielestäni. Juoksu oli kuitenkin vielä puolivälissäkin tahmeaa, ja aloimme lämmetä vasta reitistä ollessa takana jo 2/3. Kärki meni menojaan, ja keskityimme omaan tahtiin, tosin muutaman parin kanssa oli kissa ja hiiri-leikkiä aika ajoin, mikä lisäsi fiilistä. Kaiken kaikkiaan reitti oli mukava: se kulki pitkälti Luukin ulkoilualueen poluilla, joissa oli myös mukavan teknisiä osuuksia: juurakoita, kaatuneita puita, kalliota, nousuja ja laskuja. Muutenhan elämä olisi käynyt tylsäksi. Osa nousuista sai jalat hapoille ja muistutti jälleen siitä, että metsässä juoksua pitäisi harrastaa enemmän, mutta muuten fiilis oli hyvä. Uintiosuudetkin menivät mukavasti sopivan viileässä järvivedessä, tosin osa rantautumisista oli aikamoisen upottavaa mutavelliä, mutta siihen on jo näissä karkeloissa tottunut.

Sprintistä kertoi myös se, että sykkeet heiluivat todella korkealla, ja jälkeen päin katsoin, että keskisyke oli 168 ja maksimi kävi reilusti 180:n paremmalla puolella. Sykkeet tasaantuivat kuitenkin uintiosuuksilla. Jalat alkoivat tosiaan pelittää kunnolla vasta reilusti puolivälin jälkeen, ja matka loppui pitkälti kesken. Maaliin tulimme ajassa 1:50, eli alitimme selvästi salaa tavoitteenani pitämän kahden tunnin rajan. Sijoituksemme oli sekasarjassa 7., tosin sijat 4-8 tulivat maaliin minuutin sisällä, eli erot olivat hyvin pieniä. Sen sijaan kolmen kärki meni omia menojaan, ja ihailen kyllä sitä lennokkuutta, joka näiden parien askeleessa on noinkin vaikeissa maastoissa.

Maaliin pääsyn jälkeen oli aika riisua rakas märkkäri pois ja käydä suihkussa sekä fiilistellä vielä hetki tunnelmia ennen kotiin lähtöä. Kisa oli ehkä minun tapaiselle diesel-koneelle liian lyhyt, mutta esimerkiksi swimrunia kokeilevalle erinomainen valinta. Järjestelyt pelasivat erinomaisesti ja kokonaisuudessaan päivä oli loistava. Erityiskiitos kuuluu vielä kisaparilleni Mikolle, joka pääsi näin pienellä varoitusajalla mukaan. Seuraavaksi iloitellaankin swimrunin parissa Nuuksiossa syyskuussa, tosin saattaa olla, että jokin kisa on vastassa sitä ennenkin. On tää vaan niin kivaa!!!

Voimarinteen perusmatka 2.7.2016

Oman kellon mukaiset väliajat

Uinnin lähtö, porukkaa riitti

Kisa ohi, seuraavaksi Jennin kanssa katse kohti swimrun-hullutteluja!

Vihdoin on triathlonkesäkin startattu Voimarinteen perusmatkan muodossa. Matka on minulle ensimmäinen laatuaan, sillä olen aikaisemmin tahkonnut triathlonin puolella vain sprinttejä ja puolimatkoja. Odotinkin kisapäivää innolla, tosin myös hieman kauhulla. Suurin murheeni oli vähiin jäänyt pyöräily. Tämän vuoden saldoksi on kertynyt tasan neljä fillarilenkkiä ja n. 150 km, joten harjoittelun puutteesta olen kärsinyt sen suhteen. Lisäksi tein ennen lauantaita yhden ainoan pyörä-juoksu-vaihtotreenin, kun juhannusaattona hölkkäsin n 3 km Kakskerran 42 km:n pyörälenkin jälkeen. Kun soppaan vielä lisää maratonin jälkeisen hyvin vähäiset ja ainoastaan kevyistä lenkeistä koostuneen juoksuharjoittelun, lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset. Lähdin kuitenkin luottavaisin mielin metsästämään epävirallista tavoitettani eli alle kolmen tunnin aikaa, sillä uskoin, että pystyn juoksulla pelastamaan pilallemennyttä  pyöräosuutta.

Sain taas meidän perheen pojat kannustusjoukoikseni ja suuntasimme lauantaiaamuna kohti Karkkua auto täynnä fillaria, triathlonkamaa, lastentarviketta ja rattaita. Jo aamulla sää oli aurinkoinen ja tiesi hellekisaa. Onneksi paikan päällä puhalsi virkistävä tuuli. Laitoin vaihtopaikan valmiiksi, ja treffasin treenikavereita, joita myös oli mukavasti paikalla. Meitä turkulaisnaisia oli viisi samassa sarjassa kilpailemassa, joten matkan varrella näkyi tuttuja kasvoja ja huutoja, mikä toi kivasti lisätsemppiä.

Kävimme siinä ennen kisaa Jennin kanssa läpi tärkeimmät kuulumiset, ja pian kävikin kutsu jo veden ääreen. Kisaajia perusmatkalla oli reilusti yli 100 ja kaikki lähtivät samaan aikaan uimaan, joten yritin välttää pesukone-efektiä ryhmittymällä aivan oikeaan reunaan. Reitti kulki myötäpäivään, joten jouduin hieman kiertämään poijulle, mutta valitsin sen mieluummin kuin kanssakisaajien potkut naamalla :) Strategia oli hyvä, sillä ainoat kosketukset muihin kisaajiin tuli kääntöpoijuilla, joille kaikki luonnollisesti rynnivät samaan aikaan. Löysin kuitenkin nopeasti oman linjani, joten se ei tuottanut vaikeuksia. Suuremman ongelman toivat mukanaan vuotavat uimalasit, joiden toinen linssi oli aivan täynnä vettä ensimmäisen kierroksen lopuksi ja haittasi samalla näkyvyyttä aika pahasti. Sain korjattua ongelman rantautuessani ennen lähtöäni toiselle kierrokselle, mutta kyllähän onnettoman näkyvyyden huomasi jälkeenpäin siksakkina kartalla.

Kokonaisuudessaan uinti oli aika perustekemistä. Jalat eivät liikkuneet edelleenkään, vaikka perusmatkalla niitä ei tarvitse kummemmin säästellä (pitänee vihdoin opetella potkut avovedessäkin), mutta tästä ja ylimääräisestä matkasta huolimatta rantauduin vedestä oman kellon mukaan ajassa 29:15. Uinnin jälkeen oli todella jyrkkä ylämäki vaihtoalueelle ja uinnin väliaika otettiin vasta sen päällä, joten virallinen uintiaika painui 31 minuuttiin. Sitten märkkäri pois, pyöräkamppeet päälle ja menoksi parin minuutin vaihdon jälkeen. Lähdin pyörittelemään tasaisella n. 30 km/h- vauhdilla ja ai että se tuntuikin helpolta. Mukavaa olikin siihen asti, kun huomasin, että tässähän poljettiin mukavaan myötätuuleen ja takaisin tullessa onkin vähän eri juttu. Vaikka pyöräily oli selvästi heikoin lenkkini, onnistuin edes joten kuten pitämään sijoitukseni ja saavuin kääntöpaikalle ajassa 39 min. Edessä oli siis "vain"vastatuuliosuus kunnon mäkineen, Voimarinteen reitti kun on sekä pyöräilyn että juoksun osalta kaikkea muuta kuin tasainen. Joskus 30 kilometrin kohdalla alkoi vastatuulivääntö jo hieman tuntua toisessa takareidessä, mutta onneksi siitä ei äitynyt pientä jomotusta pahempaa kipua. Mutta oli se raskasta! Himmailin tarkoituksella jossakin 35 kilometrin kohdalla vauhtia edes vähän, jotta juoksuosuudesta ei tulisi täyttä tuskaa. Pyöräilyyn turhaantui aikaa 1:23 ja risat. Taas parin minuutin vaihto ja sitten juoksemaan.

Juoksu oli itselleni etukäteen vahvin laji, ja ajattelin pääseväni hyvänä päivänä jopa 50 minuutin tietämille kympin osuudella. Ne tavoitteet sai kuitenkin heittää roskakoppaan, sillä juoksun alkaessa aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpötila oli jo helteen puolella. Tuoreilla jaloilla olisi tuo 50 minuuttiakin ollut mahdollinen, mutta ei pyörän jälkeen. Niinpä päätin vain tehdä mahdollisimman tasaisen suorituksen, oli aika mitä hyvänsä. Juoksun alkaessa jalat olivat kuin sementtiä, mutta vetreytyivät onneksi lievässä alamäessä. Olo oli hieman huono ja pelkäsin, että käykö nyt samalla tavalla kuin Tukholman maratonilla eli geelit tekevät tepposet. Ensimmäinen kierros olikin aikamoista taistelua, varsinkin kun 5 km:n edestakaisella reitillä paluumatka oli pitkälti ylämäkeä. Onneksi puolen välin huollossa oli tarjolla merisuolaa. Otin sitä pienen määrän ja kulautin energiajuoman kanssa. Olo koheni heti ja juoksukin alkoi olla taas ihan mukavaa. Sain jopa kiinnitettyä hieman huomiota juoksuasentoon, joka oli päässyt retkahtamaan mataamisen puolelle juoksun alussa. Askel eteni, mutta tehty matka ja kuumuus alkoivat painaa. Olin kyllä onnellinen päästessäni viimeiseen nousuun, jonka jälkeen häämötti maali. Jalat taisivat voimaantua jopa pieneen loppukiriinkin, mutta kokonaisuudessaan kympin juoksuaika jäi 55 minuuttiin.

Maaliin päästessäni olin todella iloinen, kun vilkaisin kellooni: alitin selvästi tavoitteeni, ja ajakseni ensimmäiseltä perusmatkalta tuli 2:52:41, jolla ylsi sijoitukseen 13/38. Huomioiden heikko pyöräkunto ja erittäin lämpimät olosuhteet olin todella tyytyväinen suoritukseeni. Kaksi kertaa Voimarinteellä aikaisemmin kisailleena (edellisen puolimatkan rappari täällä) en voi kuin kehua järjestelyitä. Reitti on haastava sekä perusmatkalla että puolikkaalla, mutta kaikin puolin miellyttävä ja huolto pelaa. Lisäksi kilpailijoille tarkoitettu ruoka oli hyvää (näin kannustusjoukkoni kertoivat) ja sauna- sekä suihkumahdollisuudet loistavat.

Pidin sunnuntain kokonaan lepoa, ja kroppa tuntuu jo hyvin palautuneelta eli tästä viikosta tulee varmaankin aika parus treeniviikko. Ohjelmassa olisi ainakin polkujuoksua, portaita ja lihaskuntoa, toivottavasti myös uintia. Niin ja tietenkin swimrunia, meillähän on jo kolmen viikon kuluttua ensimmäinen kisa :)

Hyvän meiningin viikko

Moikka!

Kuten viime kirjoituksessani kerroin, olen tuskaillut aika paljon Tukholman maratonin jälkeen motivaation puutteesta etenkin juoksuun liittyen. Niinpä päätin keskittyä muuhun liikkumiseen, ja viime viikko olikin treenin puolesta ihanteellisen monipuolinen. 26 höntsäjuoksukilometrin (suurimmaksi osaksi kilometrit kuluivat rattaiden kanssa) lisäksi se sisälsi 35 km pyörää (Maskun hiekkakuopille ja takaisin), 4 km viime kirjoituksessani hehkuttamaani avovesiuintia, 2,2 km uintia ihan perinteisesti hallissa, ja lisäksi kaiken kukkuraksi 1,5 h beach-lentistä höntsäasenteella sekin. Yhteensä 7,5 h pitkälti matalasykkeistä pk-puristusta.

Tämä teki todella hyvää ennen hieman kuormittavampaa viikkoa, johon kuulunee jälleen pidempi avovesipätkä ja pyörälenkki ja todennäköisesti vähän vauhdikkaampaakin juoksua. Ensi viikolla nimittäin täytyy taas keventää, sillä Voimarinteen perusmatka häämöttää jo heinäkuun alussa.

Kaupungin parhaita paloja höntsälenkillä

Täydellinen treenipäivä

Eilen oli täydellinen treenipäivä. Tässä taustaksi sen verran, että palautuminen Tukholman maratonista on edelleen kesken: ruoka on maistunut vähän liiankin kanssa, mutta treeni ei, ainakaan juokseminen. Tämän huomasin maanantaina, kun päätin lähteä pitkästä aikaa hölköttelemään Paimiossa. Tein alkuverkat metsässä ja suuntasin sen jälkeen urheilukentälle ottamaan vetoja. Juoksin aina kierroksen kovempaa ja toisen hitaampaa, yhteensä 8 kierrosta. Vauhti asettui kovemmilla kierroksilla n. 4 min/km tuntumaan, mutta yleisfiilis oli tahmea. Tein kunnon loppuverkan ja vähän lihaskuntoa vielä treenin päätteeksi ja päätin antaa vauhtilenkkien vielä odottaa.

Eilen keskiviikkona olin sopinut treenikaverini Lotan kanssa lähteväni Maskuun pitkälle avovesiuinnille. Näimme aamupäivällä Turussa ja märkkärit reppuun pakattuina lähdimme Turusta pyörillä kohti Maskun hiekkakuoppia. En ollut ulkoiluttanut kilpapyörääni taas hetkeen, ja kevyt pyörittely oli tosi mukavaa, varsinkin kun aurinko paistoi ja lämmintä oli +24 C.

Maskuun saavuttuamme oli jo tosi lämmin, ja pulahdus hiekkakuopilla houkutteli. Saimme seuraksemme vielä kaksi seurakaveria lisää, mikä oli pelkkää plussaa. Revimme märkkärit päälle ja menimme veteen, joka oli mielestäni selvästi Littoistenjärven vettä kylmempää, mutta samalla raikkaampaa ja kirkkaampaa. Lähdimme uimaan hiekkakuoppaa rantoja pitkin ympäri, ja yksi kierros oli 500-600 m. Pääsin uinnissa nopeasti hyvään rytmiin ja siihen euforiaan, jota avovedessä uinti parhaimmillaan tarjoaa. Pidimme aina kierrosten jälkeen pienen rupattelutauon, ja jatkoimme taas matkaa. Yhteensä kilometrejä tuli ihan huomaamatta 4, ja taukoineen aikaa meni 1:17. Uinnin lopussa alkoi tulla jo vähän kylmä, joten päätin mennä lämpimille rantakallioille lämmittelemään ja odottelemaan Lottaa, joka urakoi 5 km. Fiilis oli loistava ja rentoutunut uinnin jälkeen, paras mahdollinen siis. Vaihdoimme vielä fillarikamppeet päälle ja pyörittelimme takaisin Turkuun, matkaa tuli edestakaisin n. 35 km. Tosin paluumatkalla pitkän treenin tuottama energiavaje alkoi tuntua, ja polkeminen hieman painaa. Kotona ruoka maistuikin taas erittäin hyvin :)

Kyllä Suomen kesä ja sen antamat uintimahdollisuudet ovat vain mahtava juttu, odotan jo seuraavaa pulahdusta, joka toivottavasti tapahtuu jo viikonloppuna. Sitä ennen ohjelmassa on kevyttä hölkkäilyä ja lihaskuntoa.

Kiva ja pitkä uintitreeni

Tukholman maraton 2016 - lopussa kiitos seisoi

Moikka!

On aika päivittää pitkästä aikaa blogia, ja milläs muullakaan kuin kisarapsalla eiliseltä Tukholman maratonilta. Tällä hetkellä olo on kuin jyrän alla jääneellä, mutta se oli odotettavissakin. Valmistautuminen maratoniin oli Maskun keskeytyksen jälkeen henkisesti haasteellista: keskeyttämisen pelko jäi päälle, mutta onnistuin lievittämään sitä onneksi ihan hyvin sujuneessa Saukonojan hölkässä (14 km, aika 1:08) pari viikkoa aikaisemmin. Henkistä kuormaa lisäsi lähipiirissä tietoon tullut suuri huoli, joka on varjostanut treenejä viimeisen parin viikon ajan. Olinkin jo aikoja sitten luopunut haaveestani alittaa 3:30:n raja ja tavoitteena oli juosta 3:45 tuntumaan. Vähimmäisvaatimuksena oli parantaa viimevuotista Tukholmassa tehtyä maraenkkaa, joka oli 3:58:20 (tarinaa kisasta täällä). Nämä mielessä matkustimme torstai-iltana Ruotsiin. Tällä kertaa sain oman perheeni mukaan, ja myös Salla lähti juoksemaan, hänelläkin perhe kannustusjoukkoina. Erinäinen säätö taaperon kanssa toi hieman "lisämaustetta" reissuun, mutta eipä ehtinyt juoksua sen kummemmin hermoilemaan, kuin vasta lauantaiaamuna.

Tukholmaan oli luvattu mitä parhainta juoksukeliä: +18 ja aurinko, eli helteet onneksi laantuivat kisapäiväksi. Sain nukuttua yön hyvin, ja tankattukin oli, joten fiilis ennen juoksua oli oiva. Lähdin aiemmassa, klo 12 starttaavassa lähtöryhmässä ja lähtölaukauksen kajahtaessa ilmoille päätin lähteä ryhmän mukana juoksemaan tasaista ja hyvää km-vauhtia, joka asettuikin sinne hieman yli viiden minuutin tietämille. Kympin ajaksi tuli 52:15 ja puolikkaan ajaksi 1:52:07, eli juoksu kulki kuin unelma: oli kevyttä ja hyvä tuntuma. Ehdin jo hetkeksi innostua, että tästähän tulee hyvä ja ehjä juoksu, sillä puolivälin jälkeen on aina helpompi edetä henkisesti, kun jokainen askel on kohti maalia. 25 kilometrin kohdalle kaikki kulki hyvin: olin ottanut energiageelin aina puolen tunnin välein käyttäen aikaisemmilta vuosilta tuttua rutiinia. Viides geeli noin kahden ja puolen tunnin kohdalla alkoi kuitenkin tökkiä, ja vatsassa muljahdella ikävästi. Kuudennen geelin jouduin jo syömään väkipakolla, ja sitten vatsakrampit alkoivat ilmoitella tulostaan. Olo alkoi olla aika vaikea, ja samalla juoksuvauhti hyytyi. Kolmenkympin jälkeen nilkutin jo yli kuuden minuutin kilsoja, joka tuntui ihan kävelyvauhdilta hyvin sujuneen alun jälkeen. En voinut enää syödä geelejä, joista aikaisempiakin nieleskelin alas useaan otteeseen ja siirryin muutamalla juomapaikalla saatuihin banaaneihin ja osittain myös urheilujuomaan. Niiden avulla jaksoin jollakin ihmeen kaupalla eteenpäin. Onneksi toisella kierroksella reitin ympärille oli kerääntynyt massoittain ihmisiä kannustamaan, ja sen avulla sain energiaa päästä eteenpäin. Tottakai myös jalat alkoivat väsyä viimeisillä kilometreillä ja muuttuivat aivan pökkelöiksi. Pari kilsaa ennen maalia näin Tukholman stadionin tornin häämöttävän, ja olin niin onnellinen, että pääsen maaliin. Yritin ottaa jopa jonkinmoisen loppukirin kiukkuilevasta vatsasta huolimatta. Sitten stadionin portista sisään ja viimeiset 200 metriä aivan hurmoksessa. Maalissa tuli itku: nyt vaikea taisto on ohi. Oli jano, mutta juuri muuta en saanut alas kuin tölkin pepsiä. Tosin sekin auttoi. Sitten hotellille ja suihkuun, ja illaksi laivaan kohti kotia.

Ennen maraa vielä nauratti Sallan kanssa :)

Vauhti romahti kolmenkympin jälkeen

Lopulliseksi ajaksi muodostui 3:54:51 eli sain parannettua ennätystäni. Jossittelullekin löytyisi tässä vaiheessa sijaa, mutta päivän kunto oli olosuhteet huomioon ottaen nyt se mikä oli. Olin aluksi hieman harmissani ajasta, mutta nyt siitä voi jo iloita. Sijoitukseksikin tuli 708 yli kolmen tuhannen naisen joukosta, joten selvästi paremmassa puoliskossa oltiin. :) Tukholman reissu todisti jälleen maratonin haasteet: pitkällä matkalla voi sattua ja tapahtua, ja se mikä on ennen toiminut, ei välttämättä ole enää paras mahdollinen tapa toimia. Vatsani osoitti ainakin sen, että seuraavaan pitkään kisaan täytyy ottaa mukaan muutakin energialähteitä eikä turvautua pelkkiin geeleihin.

Nyt kotiin päästyäni takki on juoksun suhteen tyhjä, mutta katseet jo kesän urheiluriennoissa. Starttasimme Jennin kanssa noin kolme viikkoa sitten swimrun-treenikauden, ja totesin rakkauden sitä lajia kohtaan vain kasvaneen. Avovesiuintikin maistuu nyt paremmalta kuin koskaan (uimassa olen käynyt 3 kertaa), ja vauhdeissakin on sen suhteen tapahtunut parannusta. Pieni lepo perusjuoksusta tekee tällä hetkellä hyvää, sillä se antaa mahdollisuuden monipuolistaa treeniä. Seuraavat kisatkin on jo neljän viikon kuluttua, sillä osallistun Voimarinteellä Sastamalassa perusmatkalle puolimatkan sijaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Sitten alkavatkin swimrun-iloittelut: olemme Jennin kanssa ilmoittautuneet jo Porkkala swimruniin 23.7 (pitkä matka, edellinen kisarapsa täällä) ja Lake to lake-swimruniin elokuussa (uusi kisa, lyht matka) ja kaipa me Solvallaan lähdetään tänäkin vuonna testaamaan päivän kuntoa (viime vuoden rapsa täällä).

Maskun puolikas 2016, DNF

Niinpä niin, tuo kolmen kirjaimen yhdistelmä tuli oman nimeni perään ensimmäistä kertaa koskaan viime lauantaina, kun jouduin keskeyttämään Maskun puolikkaalla. Syy taitaa olla monen asian summa: huono valmistautuminen, allergiaoireet ja kesän ensimmäiset kuumat.Tarkoitus oli juosta hyvä ja ehjä puolikkaan kisa neljä viikkoa ennen kesän pääjuoksua, Tukholman maratonia. Samalla piti myös olla osviittaa ajasta, jolla Tukholmassa voisi lähteä etenemään. Nyt tämä kaikki jäi enemmän tai vähemmän mysteeriksi.

Kisapäivän aamu oli ihanan aurinkoinen ja tiesin, että juoksusta tulee lämmin. Yritin juoda hieman normaalia enemmän, ja söin tukevan aamupalan lisäksi vielä smoothien, jotta energiat varmasti riittäisivät matkalle. Kukkivat koivut olivat aloittaneet allergioireiluni, johon kuului paha silmien kutina ja tukkoisuus, mutta verkassa vielä tuntui hyvältä. Juoksussa oli tavoitteena juosta viiden minuutin tuntumaan (mieluummin vähän alle) ja katsoa, mihin asti kunto riittää.

Startissa oli puolikkaalla ja kympillä yhteensä noin 300 juoksijaa, eli hyvän määrän aurinko oli houkutellut paikalle. Alkuruuhka helpotti nopeasti, ja löysin oman juoksurytmini helposti. Ekan kilsan keskari oli 4:45 min, ja seuraavakin meni alle 5 min. Aikataulussa ollaan, ajattelin. Reitti oli täysin uusi ja kulki useana lenkkinä läpi Maskun teiden ja maaseutujen. Ensimmäiset kilometrit kulkivat mukavasti, ja vitosen väliaika oli 24:30. Koko alkumatkan kuitenkin kummallinen jano ja suun kuivuus vaivasivat, ja päätin ottaa n. seitsemän kilsan kohdalla ensimmäisen geelinn ja hörpätä kunnolla vettä. Juomapaikkaa ennen jano oli jo tuskaisen kova, ja hengityskin raskaan puuskuttavaa. En vauhdin hiljentymisestä huolimatta onnistunut tasaamaan hengitystä ja ajattelin, että nyt alkaa olla jotain vialla. Lisäksi juoksureitti kääntyi maaseudun hiekkatielle, josta aina välillä ajoin autoja. Jestas sitä hiekkapöllyn tuomaa ahditusta henkeen! No juomapaikka tuli. Otin geelin ja kunnolla vettä ja kävelin siinä samassa muutaman askeleen. Siinä yhteydessä oli Mehiläisen piste ja tiesin, että ohitamme sen vielä toistamiseen parin kilometrin päässä kääntöpaikalla käytyämme. Olo oli jo siinä vaiheessa kaamea, mutta päätin, että katson josko nesteestä ja geelistä saisi apua. Eipä sitä tullut. Laahauduin kääntöpaikalle, ja noin yhdeksän kilometrin kohdalla päätin etten rääkkää itseäni enää. Tuossa vaiheessa olo oli jo todella heikko ja koin vahvoja vilunvärityksiä. Samalla vauhti hidastui vääjäämättä ja jalat eivät oikein enää toimineet. Onneksi pääsin mehiläisen ensiapupisteelle noin kympin kohdalla ja sain ympärilleni lämmikettä ja nestettä.

Ensiapupisteen kaksi naista olivat aivan ihania, ja lohduttivat todella pettynyttä juoksijaa. Itkuhan siinä tuli, mutta nopeasti myös helpotus siitä että pääsin lepäämään nopeasti ja sain nestettä. Tovin siinä virkosin, ja sain sitten kyydin maalipaikalle, jossa pääsin suihkuun ja odottelemaan Sallaa maaliin, samalla kyydillä kun olimme. Yritin siinä odotellessani pohtia, mikä meni vikaan, mutta yhtä yksittäistä tekijää on tosiaan vaikea löytää. Kuitenkin epävarmuus neljän viikon päässä häämöttävää Turkholman maratonia silmälläpitäen kasvoi selvästi: mitä jos siellä menee jokin samalla tavalla vikaan? Yritin kuitenkin sulkea negatiiviset ajatukset mielestäni ja kääntää ne. Onneksi valmistautumisaikaa on vielä jäljellä, ja ehdin viikon kuluttua juosta vielä ehjän pitkiksen. Ja onneksi se keskeyttäminen tapahtui nyt eikä silloin neljän viikon kuluttua).

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Paimio-juoksu 2016

Moikka! Kirjoittelen tässä nyt ihan verekseltään kuulumisia tänään järjestetystä Paimio-juoksusta. Olen kotoisin Paimiosta ja käynyt juoksemassa kympin reitin, johon nytkin ilmoittauduin, viimeksi noin 18 vuotta sitten, joten oli jo aikakin palata testaamaan kuntoa Paimioon. Reitti on todella raskas, joten en uskonut ennätysjuoksuun, vaikka muuten fiilis oli loistava. Eilen lauantaina juostiin Aurajoen yöjuoksu, jossa moni treenikaverini rikkoi ennätyksiään, ja sain niistä puhtia omaan suoritukseeni (toivottavasti ensi vuonna nämä kaksi kisaa järjestettäisiin eri viikonloppuina, niin olisi mahdollisuus osallistua molempiin).

Klo 12 pamahti starttilaukaus, ja lähdimme laskettelemaan heti mukavaa alamäkeä. Ekan kilsan keskariksi tuli 4:20, mutta en huolestunut, sillä tiesin, että poukkoileva maasto tulee verottamaan aikaa. Ensimmäinen pitkä ja loiva mäki oli edessä heti parin kilometrin jälkeen. Sen sain vielä juostua porukassa, mutta tämän jälkeen alkoi pitkä taival, kun kaikki muut ryhmästä jatkoivat pidemmälle reitille. Juoksu oli yksin raskasta, mutta sain pidettyä sen 4:45 min/km-vauhdissa seuraavaan mäkeen ennen kääntymistä Paimion sairaalaan johtavalle  tielle. Olin jo ennen sitä vitosen kohdalla aivan puhki ja mietin, että hyvä jos pääsen alle 50 minuutin maaliin. Pitkän ja jyrkän mäkiosuuden jälkeen hengitys tikkasi aivan piipussa ja jalat huusivat armoa. Onneksi ylämäkeä seurasi alamäki, mutta en osannut siitäkään ottaa hyötyjä irti väsyneine jalkoineni. Tasaisella onneksi kulki, ja noin 8 km kohdalla meille treenejä vetänyt Pipsa oli onneksi yllätyksekseni kannustamassa. Sain siitä uskomatonta energiaa, ja sain otettua jopa loppukirin (vika kilsa 4:30 tuntumaan). Maalissa iloitsin muiden kannustusjoukkojen, eli vanhempieni ja poikamme näkemisestä ja ihmettelin aikaa, joka oli 46:47. Sehän oli aivan loistava, ja sillä nappasin myös naisten sarjan voiton!

Koko kisa meni siis aivan yli odotusten, ja verkan jälkeen tunnelman kruunasi noin kilsan kevyt uinti Paimion uimahallissa, joka samalla palautteli jalkoja mukavasti. Nyt täytyy ottaa taas pari päivää lepopainotteisesti ja alkaa sitten valmistautua  kahden viikon päässä häämöttävään Maskun puolikkaaseen. Aikataulussa ollaan kesää ajatellen :) 

Loistopitkiksen viikko

Moikka! Olen pitänyt kirjoittelusta vähän taukoa, kun arki on painanut päälle ja treenikin tuntunut jääneen vähän vajaaksi jatkuneiden jalkaongelmien (pohje- ja säärikivut) vuoksi. Tulppaanijuoksun jälkeen kävin kipaisemassa ankkuriosuuden Karhuviestissä. Tapahtuma oli ihan mahtava, samoin meidän joukkue, mutta oma juoksu ei mennyt ihan putkeen ja keskivauhtikin jäi alle Tulppaanin vauhdin. Aina ei voi onnistua, mutta reissu oli loistava kaiken kaikkiaan!

Viime viikon piti olla lepoviikko, mutta niin ei ihan käynytkään. Käväisin nimittäin  keskiviikkona 45 kilometrin pyörälenkillä ulkoiluttamassa maantiepyörää ensimmäistä kertaa. Oli kivaa ja toi mukavaa vaihtelua treeniin! Torstaina tein viikon oletetun pitkiksen, 17 km kevyttä keskivauhtina 5:50 min/km. Perjantai vähän venyi työkavereiden kanssa illanvietossa Helsingissä ja lauantaina oli sen takia lepoa. 

Aikeenani oli tehdä nyt alkuviikolla kovempi pitkis lähellä maratonvauhtia (sekin on vielä mysteeri), ja suhtauduin juoksuun etukäteen pelonsekaisin  tuntein. En ollut juossut pitkää kovempaa lenkkiä aikoihin, ja tämän vuoden puolella ainoana oli pari kuukautta sitten juostu 22 km 5:22 min/km-vauhdein. Muutaman viikon edessä olisi puolikkaan kisa ja maratonvauhtiakin pitäisi jo alkaa miettiä, joten päätin sunnuntaina ottaa härkää sarvista ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Sen kummempia miettimättä lähdin juoksemaan vitosen km-keskaria kohti Ruissaloa. Ilma oli sateen jäljiltä happirikas ja mitä parhain juoksuun. En sen kummemmin verkannut, vaan lähdin etenemään tasaisella vauhdilla. Ensimmäiset 11 km taittuivatkin mukavasti 55 minuuttiin. Jouduin nollaamaan sykemittarin Saaronniemessä kääntöpaikalla ja matka takaisin jatkui lähes samoin vauhdein. 

Parin kilometrin jälkeen sain ilokseni seuraa Jennistä, joka oli testaamassa omaa kevään juoksutuntumaansa. Oli mukavaa rupatella  kaverin kanssa, mutta samalla vauhti hieman hidastui 5:10:n tuntumaan. Jennin kanssa juostiin Pansiontielle, josta lähdin ottamaan noin 20 km:n kohdalla loppukiriä ja nostin vauhdin 4:50:n tuntumaan. Se ei ollut enää kovinkaan helppoa, mutta onnistuin juoksemaan vielä noin 3 km kovempaa. Tuntui mahtavalta! Lopulta kellosta tsekatessani matkaa oli kertynyt lähes 24 km ja aikaa taittunut noin 2 tuntia! Taisin tehdä oman puolimaran enkkani siinä sivussa.

Tämä pitkä juoksu antoi uskoa alle seitsemän viikon päässä häämöttävää Tukholman maraa kohtaan. Kestävyys on tallella ja vauhtiakin näyttää tulleen lisää. Lisäksi totesin, että voin lähteä hakemaan puolimaratonin aloitusvauhtia ihan mukavasti alle 5 min/km tuntumasta. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon!

Tulppaanijuoksu 2016

Huomenta!

Viime viikot ovat olleet juoksullisesti melko vaikeita, mutta uinti on onneksi kulkenut ihan hyvin. Olen kärsinyt penikkavaivoista, mikä on vähentänyt innostusta lenkkeihin ja samalla lisännyt epävarmuutta lähestyvää Tukholman maratonia silmällä pitäen. Onneksi eilen epävarmuus sai väistyä hyvän kympin kisan jälkeen. Juoksin nimittäin kympin enkkani aika vaihtelevalla reitillä. Se antoi uskoa omaan treeniin ja tulevaisuuteen.

Kellotin vuosi sitten Tulppaanijuoksussa ajan 48:59 (kisarappari täällä), ja alle 50 minuutin pääseminen oli aikamoinen yllätys. Tällä kertaa odotin jo etukäteen selvästi parempaa aikaa: tiesin, että 45 minuutin tuntumaan pääseminen oli vielä aika epärealistiselta vaikuttava ajatus, mutta alle 4:45 min/km-keskivauhtiin pääseminen pitäisi onnistua, ja sitä lähdin tavoittelemaan. Onneksi liikkeellä oli paljon tuttuja: sain seurakseni ystäväni Helenan, jonka kanssa menimme kisapaikalle, ja juoksemassa vitosta oli myös Salla ja Jenni. Ilma oli raikas ja onneksi tuulenvire jäi vähäiseksi, reitti oli nimittäin todella avoin tuulelle. Ihanteellinen juoksuilma siis!

Seurakavereista bongasin kovakuntoisen maratonmenijän Sadun, jonka kannoille lähdin heti juoksun aluksi. Satu oli ihanteellinen vetoapu: hän juoksi todella tasaista ja hyvää vauhtia, ja ensimmäisten kilometrien keskivauhti oli 4:38:n tuntumassa. Vitosen kohdalla näin, kun Jenni tuli maaliin ja taisin samalla kellottaa oman vitosen enkkani (n. 23 min) ja parisataa metriä sen jälkeen Salla pinkoi kohti maalisuoraa omalta vitosen lenkiltään (ja teki hänkin muuten enkkansa!). Toinen vitonen juostiin päinvastaiseen suuntaan, ja se oli onneksi profiililtaan tasaisempi. Seitsemän kilometrin kohdalla aloin hyytyä ja kasin kohdalla jouduin antamaan hieman periksi Sadun menolle. Yhdeksässä kilometrissä alkoi jo jaloissa tuntua, ja vaikka yritin kovin loppukiriä, niin se jäi  vähän heikonlaiseksi enkä onnistunut nostamaan vauhtia selkeästi. Viimeisen kilometrin keskivauhti oli 4:39 ja maaliin tulin oman kellon mukaan ajassa 47:13. Parannusta viime vuoteen tuli yli 1,5 minuuttia ja keskivauhtikin jäi alle 4:45:n ollen 4:42. Tavoitteeseen siis päästiin, joten täytyy olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, joista ensimmäinen koittaa jo ensi lauantaina. Juoksen nimittäin Karhu-viestissä ankkuriosuuden (9,2 km). Siitä parin viikon kuluttua koittaakin sitten Paimio-juoksu, johon on tarkoitus mennä jälleen kympille ennen pidempiä matkoja (Masku-maratonin puolikas ja Tukholma) :)

Reipaat juoksijat ennen kympin starttia :)

Hiljaiseloa

Moikka!

Täällä blogin puolella on ollut hiljaiseloa, eikä urheilunkaan rintamalla ole tapahtunut muuta kuin pientä kevätväsymystä. Aloitin edellisviikon kovalla 3x3 km-treenillä, joka ei oikein kulkenut ja olen sittemmin pitänyt enemmän tai vähemmän taukoa juoksusta. Tämä on pääasiassa tarkoittanut lyhyitä, n. 5 kilometrin verkkalenkkejä. Viime keskiviikkona kunnostauduin ja kävin salilla sekä sen seurauksena sain jalkani aivan jumiin (kiitos jalkakyykyt). Ei siis ollut kovaa hinkua tehotreeniin viime viikonkaan lopussa, ja kokonaisuudessaan edellisviikolla juoksukilometrejä tuli kokoon 30 ja viime viikolla vain 15. Onneksi juoksun vastapainoksi uinti kulkee hyvin, ja lauantaina pääsin jälleen irroittelemaan pitkien sarjojen treenissä, jossa matkaa tuli taas mukavat 3,5 km. Koko viikon osalta uintikilometrejä kertyi 7, josta onkin tullut aika normi viime viikkojen aikana. Siihen olen todella tyytyväinen, ja tuntuu kuin tekniikkakin olisi hieman parantunut. Pitänee taas tehdä testi, jotta selviää, mihin suuntaan se kunto on oikein mennyt.

Yritän päästä tällä viikolla taas paremmin juoksutreenin makuun, ja toivon, että jalkani ovat levänneet tarpeeksi. Syytä olisi, sillä kisakauden pitäisi alkaa jo ensi viikon lopussa Tulppaanijuoksun merkeissä :) Ehkä siis ensi viikolle on enemmän kirjoitettavaakin.

Kuva kerrankin jostain muusta kuin lenkkareista. Parikan puput olivat urheilun ulkopuolinen must have-hankinta tälle keväälle :)

Mäkituskan kautta voittoon

Moikka!

Viime viikko oli treeneiltään mukavan tasapainoinen. Juoksukilometrejä tuli viikon aikana yli 50 ja uintikilsoja 8. Lauantai oli taas uinnin osalta superpäivä, kun varhaisaamun ohjatussa treenissä tuli vedettyä mukavat 3,5 km vaparia lähinnä pitkin sarjoin. Vaikka treeni on loistava, on se kuormittavuudeltaan sen verran kova että olen päättänyt pitää uintilauantait juoksusta pitkälti vapaana. Tähän on poikkeuksena aamun lenkki uimahallille, josta hitaita kilometrejä tulee aina n. 5.

Juoksukin kulki kivasti, ja perus-pk:t palauttivat uskon omiin vauhteihin. Vetoreenit eivät sen sijaan menneet aivan nappiin. Pidin maanantain vapaana ja ohjelmassa oli tiistaina pitkät vedot, 3x3000 m. Olin ensin käynyt aamukuudelta uimassa 1,5 km ja tehnyt sen jälkeen muutaman tunnin töitä ennen kuin suuntasin salille. Jouduin tekemään treenin matolla olosuhteiden pakosta: ulkona alusta oli edelleen luminen/liukas ja aikaa ei ollut lähteä kauemmas juoksemaan, joten matto oli tässä tapauksessa paras valinta. Tai niin luulin.

Lähdin ensimmäiseen vetoon lyhyen verkan jälkeen mukavan rennnon reippaaseen tahtiin 4:40 min/km ja se sujuikin hyvin. Toinenkin vielä taittui, vaikka askel alkoikin jo painaa ja mattojuoksu tympiä, ja vauhti oli 4:30/km. Noin 3 minuutin tauon aikana olo muuttui kummalliseksi ja alkoi hieman heikottaa johtuen luultavasti turhan kevyestä syömisestä ennen treeniä. Päätinkin välttää pyörtymisen ja armahtaa itseäni, ja juoksin viimeisen kolmen kilometrin sijasta yhden aikaan 4:25 km. Näin pystyin kaikesta huolimatta pitämään treenin nousujohteisena, vaikka olinkin pettynyt viimeisen vedon kesken jättämiseen. Muutos oli kuitenkin viisas, sillä olo oli treenin jälkeen todella heikko ja tuhti lounas tuli tosiaankin tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli opettavainen, enkä enää lähde turhan tyhjällä vatsalla tekemään tehotreeniä.

Keskiviikkona lepäilin ja torstaiaamuna kävin jälleen uimassa 1,5 km ennen töiden alkua. Illalla oli vuorossa inhokkini, eli mäkivetotreeni. Onneksi teimme sen porukalla. Treeni sisälsi verkkojen lisäksi 8x200 metrin vetoja "mukavan"raastavaan ylämäkeen, ja palautukset olivat pitkälti hölkkää. Maksimisykkeet olivat reilusti yli 180 eikä syke taukojenkaan aikana tippunut alle 150, eli kyseessä oli todella tehokas hapenottotreeni, jossa myös jalkojen lihakset muistuttelivat kuntosalikertojen väliinjäämisestä hyytymisellään.

Tehokas treeni tuntui vielä lauantaiaamullakin, jolloin juoksin Imppariin. Sunnuntaina oli juoksun osalta vuorossa viikon paras treeni eli 22 kilometrin pitkis, jonka sovelsin juoksemalla mutkien kautta appivanhempien luo. Päätin pitää keskuvauhdin selvästi alle 5:30 min/km ja annoin sykkeiden huitoa missä huitoivatkaan, eli keskityin vain vauhtiin. Itselläni juoksun kiihtyessä juoksuasentoon täytyy kiinnittää selvästi enemmän huomiota, ja niin pyrin sunnuntainakin tekemään. Askel onneksi nousi melko kevyesti, ja lenkki taittui ripeähköön tahtiin. Kun pääsin noin 21,5 kilometrin jälkeen määränpäähän yllätyin iloisesti: keskivauhti oli 5:22/km ja sykkeet pysyivät selvästi aerobisen kynnyksen alapuolella, eli juoksu ei ollut myöskään kovin kuormittavaa. Onnistunut lenkki antoi taas roimasti uskoa omaan tekemiseen, sillä olin jo hieman huolestunut kestävyyskunnosta, kun yli 20 kilometrin pitkikset olivat jääneet kovin vähiin viime aikoina. Nyt kuitenkin tiedän, ettei huoleen ole aihetta ja voin odottaa alle 3 kuukauden päässä häämöttävää Tukholman maratonia hyvillä mielin.

Viikko 10: n. 50 km juoksua ja 8 km uintia, mutta missä lihaskunto?

Lepoa juoksusta ja uintitesti

Moikka!

Viime viikko oli pitkälti lepoviikko aika kuormittavan testivitosen jälkeen. Löysäilin ihan antaumuksella maanantain ja tiistaina kävin salilla venyttelemässä ja kokeilemassa jalkakyykkyä. Jalat olivat kuitenkin sen verran jumissa, etten tehnyt kuin kolme 10 noston sarjaa suht kevyillä painoilla. Keskiviikkona ja torstaina päivän ainoana treeninä oli aamu-uinti Impparissa, ja kussakin matkaa kertyi 1500 m noin puolen tunnin aikana. Torstaina kävi myös pieni välineonnettomuus, joka sotki uintitreenini, kun uskolliset Zoggsin Predator-uimalasini napsahtivat varoittamatta keskeltä poikki. Uinti meni hetkeksi sekaisin, mutta onneksi sain tehtyä treenin loppuun Impparin lainalaseilla.

Perjantainakin lepäsin, sillä lauantaina sai taas touhuta hyvinkin aamupainotteisesti. Lähdin aamulla puoli seitsemän jälkeen hölkkäämään n. 5 kilometrin matkan Imppariin, jossa meillä oli testiuinti.Valittavana oli 800 m tai 1500 m ja valitsin lyhyemmän matkan. Odotin testiä mielenkiinnolla, sillä edellinen yhtään virallisempi testiuinti on viime keväältä, ja tuolloin 500 metrin ajaksi tuli 9:49 min (kv. 1:58/100m). Vaikka olen havahtunut uintitreeneihin vasta viime viikkoina, odotin vähintään yhtä kovaa keskivauhtia. Niin sitä startattiin, ja lähdin uimaan tasaisella vauhdilla. En katsellut väliaikoja, mutta pidin huolta että n. 10 sekuntia edelläni startannut Jenni ei karkaisi liian kauas. Yllätykseksi vastaan tuli pari aikaisemmin lähteneen testikaverin selkääkin ja huomasin, että ihan hyvin kulki uinti tänään. En ottanut tarkempia väliaikoja, mutta vauhti tuntui tasaiselta ja yllätyin, kun lähdimme jo viimeiselle kierrokselle. Yritin ottaa jonkinmoisen loppukirinkin, mutta näin yhden vauhdin naisena se jäi aika tyngäksi :) Maalissa kello näytti aikaa 15:03 eli vauhdit ovat parantuneet (kv. 1:52/ 100 m). Kunhan tässä kevään aikana saan vielä vähän tehoja irti, niin uintikesästä on tulossa hyvä. Positiivista on sekin, että meillä on Jennin kanssa uintivauhdit lähes täsmälleen samoja, mikä tietää hyvää swimrun-kisoja ajatellen.

Koska testi ei vienyt läheskään kaikkia energioita kropasta, teimme Jennin kanssa vielä 4x300 m sarjat lättäreillä ja pullareilla. Verryttelyineen matkaa tuli n. 2,8 km. Sunnuntaina oli vielä vuorossa seuran tekniikkauinti, joten viikon aikana uituja kilsoja tuli mukavat 7,5.

Sitten juoksuun. Selasin viime viikolla treenipäiväkirjojani ja huomasin, että ihan pk-lenkeissä vauhtini eivät välttämättä ole seuranneet mukana kehityksessä, vaan juoksen peruslenkit edelleen liian hiljaa. Koska kovemmat vedot kulkevat hyvin, kielii se kynnysvauhtienkin noususta ja otinkin tavoitteeksi kohentaa vauhteja myös peruslenkeillä (verkat ja erittäin kevyet lenkit on sitten erikseen, silloin mennään hiljaa) ja juosta lähempänä aerobista kynnystä, joka on minulla sykkeiden osalta jossakin 165 tuntumassa. Tuumasta toimeen lähdin uudet tavoitteet mielessäni sunnuntain peruskympille aivan upeaan ilmaan. Suuntasin Ruissalon kansanpuistoon ja sieltä takaisin. Vauhdin yritin pitää sellaisena, että tuntui mutta ei liikaa ja koetin keskittyä myös tekniikkaan. Juoksu oli kyllä tyystin erilaista kuin esim edellisen viikon 9 kilometrin lenkillä, jossa keskivauhti oli 5:50 min/km. Nyt juoksin lenkin aikaan 52:23 ja keskivauhdiksi tuli 5:14 min/km (ks 166). Itselleni ihan ripeätä vauhtia siis. Lenkin jälkeen olo oli sellainen kuin pitääkin: väsynyt, mutta ei totaalisen uupunut. Yllättävän paljon juoksu tuntui jaloissa, mikä lienee merkki liian usean salitreenin väliin jättämisestä ja vähäisestä juoksusta näillä vauhdeilla. Olin tyytyväinen siihen, että pystyin pitämään tekniikan (ainakin uskoakseni) kunnossa, mutta näitä kovempia lenkkejä täytyy kyllä tehdä lisää. Tukholman maratoniin on vielä 3 kk aikaa, joten aika tiukoille menee treenin suhteen. Pian alkaa jo jännittää :D

Vitosen testi ja tehot irti

Moikka!

Viime viikkoon ei mahtunut tuntimäärältä kovin suurta taakkaa, mutta tehoja otettiin irti etenkin juoksussa. Maanantaina kävin tekemässä kunnon vetotreenin matolla heti Helsingistä palattuani. Olo oli treeniä aloittaessa hieman väsynyt, mutta jaksoin kuitenkin juosta suht hyvin. Ohjelmassa oli 3x7x200 m todella lyhyin tauoin (45 s) ja 2 min sarjapalautuksin. En taaskaan yhtään tiennyt, kuinka kovaa kannattaisi lähteä juoksemaan, jotta vauhti kasvaisi loppua kohden mentäessä, joten aloitin 3:50 min/km-vauhdista. Siitä kiristin hieman joka vedolla niin, että viimeisen vedon juoksin 3:30 min/km-vauhtia. Siinä piti jo vähän rypistää, sillä vauhti on kaltaiselleni hitaalle juoksijalle todella kova. Treeni sujui kuitenkin mukavasti ja oli nopeasti ohi, ja kotiin verraillessani ihmettelin, tuliko äsken juostua yli 4 km alle neljän minuutin kilometrivauhteja, tauoilla tosin.

Vetoreenin jälkeen kävin taas tiistaiaamuna uimassa, mutta muutoin oli veto hieman pois. Työtkin painoivat aika pahasti päälle, joten tyydyin keskiviikon kiihtyvän lenkin sijaan juoksemaan rattailla 7,5 km ja muuhun ei aika riittänytkään. Suunnitelmissa oli käydä myös salilla, mutta jotenkin en vain jaksanut. Vilukin oli koko viikon ja mietin, kielikö se alkavasta flunssasta. Varmuuden vuoksi otin rauhallisesti ja pidin torstain sekä perjantain lepopäivinä.

Lauantaina sainkin sitten touhuta ihan kunnolla. Meillä tosiaan alkoi ihan mahtavat ohjatut uintitreenit lauantaiaamuisin ja koska olen nyt päässyt hyvin uinnin makuun, en malttanut olla pois lauantain uinneista. Tosin jätin treenin tuntiin ja pariin kilsaan. Yritin ottaa rauhallisemmin klo 11 alkavan testijuoksun takia. Juoksu oli tällä kertaa Ohikulkutiellä, jossa en ollut aikaisemmin testiä tehnyt, joten käväisin uinnin jälkeen nopeasti kotona, vaihdoin juoksukamppeet ja ajoin kohti testijuoksupaikkaa.

Perille päästyäni hermoilin jo ihan kunnolla, sillä tutut naamat olivat vähissä. Onneksi treenikaverini Salla oli paikalla, ja teimme verkat yhdessä. Lopulta hermoilukin väheni hyvässä seurassa. Onneksi myös viime aikojen vesisade oli sulattanut pyörätien, ja talviselle juoksulle alusta oli mitä parhain.

Jo verryttelyssä huomasimme, että vaikka Ruissalon vertaista nousua ei Ohikulkutien reitillä ollut, sai sielläkin puhertaa mäkeä aivan riittämiin. Startin tuntumassa sain jonkinmoisen uskon omaan tekemiseen takaisin, ja luotin oman ennätyksen uuteen rikkoutumiseen (edellinen oli 23:24 joulukuun testijuoksusta). Heti startissa kerrottiin kaapin paikka: mukana oli kestävyysjuoksun kovaa kärkeä ja kuntoilijat aliedustettuina, sillä jäin kuin nalli kallioille nopeimpien aloittaessa kevyellä askeleella taipaleensa. Vaikka oma askeleeni ei sinne alle 4 min/km-vauhteihin vielä riitäkään, juoksu lähti liikkeelle hyvin. Pari ekaa kilometriä taittui kuin itsestään, ja kun kääntöpaikalla kuulin 2,5 kilometrin väliajan 11:08, olin pyörtyä: tässähän oikeasti juostaan hyvää vauhtia!

No, noin kolmen kilometrin kohdalla koittikin totuuden hetki ja loiva ylänousu alkoi oikeasti hyydyttämään ja askel painaa. Onneksi edelläni juokseva nuori herra piti yllä juuri sopivaa vauhtia, ja henkitoreistani huolimatta sain otettua vielä pienen loppukirin. Lopulta virallinen kello pysähtyi osaltani aikaan 23:00. Uusi enkka siis, ja paranusta edelliseen noin 20 sekuntia, keskivauhti 4:36 min/km. Ja ai että olin tyytyväinen! Oikealla tiellä mennään, sillä olen saanut parannettua aikaa ensimmäisestä marraskuun testijuoksusta jo lähes minuutin. Ensi kerralla mennään sitten alle 22:30 toivottavasti.

Loppuverkan jälkeen suuntasin kotiin, jossa ruoka maistui. Lauantai-illan vietin ravintolassa laatuseurassa mieheni kanssa, ja kävimme katsastamassa myös Turun keikkatarjontaa. Sunnuntaina vähän väsytti ja jalat särki. Ilmakin oli kaamean märkä, joten päätin lyhentää kaavailemani pitkiksen noin 9 kilometriin. Päätös oli oikea, sillä loskan keskellä rämpiminen ei kuulu parhaimpiin treenimuotoihin ainakaan omalla kohdallani.

Nyt alkavan viikon otan jälleen rennommin juoksun suhteen, mutta aion mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa altaassa. Viikon kruununa on lauantain uintitesti, joista saa uusimpien tietojen mukaan myös kuvamateriaalia. Mahtavaa! Myös salille pitäisi keretä, sillä voimapuoli on jäänyt turhan vähille viime aikoina. Mukavaa vaihtelua siis!

Määriltä kevyempi viikko.

Viikon 6 treenit

Huomenta!

Helsinki kutsuu jälleen, mutta onneksi näin aamutuimaan on aikaa pävitellä viime viikon kuulumiset. Ja voi mikä viikko se olikaan, oikeaa treenin riemua. Juoksua tuli plakkariin 63 km sisältäen yhden vetotreenin, yhden vauhtileikittelyn ja 20 km pitkiksen sekä verkkaa. Vetoreeni oli viikon selkeä huippu. Tein sen jälleen matolla, nyt kun mattojuoksu kulkee eikä alkuviikon sää oikein taaskaan houkutellut ulos sateen vuoksi. Verkkojen jälkeen ohjelmassa oli siis 3x2000 m 3 min palautuksin. Viimeksi olin juossut paritonnisen pidemmän vetotreenin yhteydessä syksyllä (tuolloin 4:40 min/km), joten vetojen lähtövauhti oli vähän mysteeri. Päätin kuitenkin ettei kovin paljoa löysäillä, joten lähdin liikkeelle 4:30 min/km-vauhdista ja kiristin siitä jälkimmäisille vedoille hieman. Lopulta vetojen kesto oli 9:00, 8:50 ja 8:40 (4:30, 4:25, 4:20 min/km). Koska tarmoa riitti vielä pitkien vetojen jälkeen, juoksin vielä 2x500 m parin minuutin tuntumaan. Treeni sujui erinomaisesti, ja askel alkoi painaa vasta viimeisessä vedossa. Kai se on pakko myöntää, että jotain on tapahtunut vauhtikestävyyden puolella.

Parin päivää vetotreenin jälkeen oli sitten vuorossa VL. Tein 14,5 km treenin, jossa kiihdyttelin ja hidastelin vauhtia aina kilometrin välein. En halunnut tehdä treenistä kovin rankkaa, joten hölkkäsin hitaat kilsat n. 6:00-6:10-vauhtia ja nopeat 5:00-4:50-vauhtia. Keskivauhdiksi tuli 5:33 min/km. Viikon kruunasi puolestaan pitkis, jonka pituudeksi tuli 20 km. Päätin että vedän lenkin todella kevyesti ja seuraan vain sykkeitä, jotka pidin väh. 15 lyöntiä aerobisen kynnyksen alla eli pitkälti PK1-alueella. Parin viimeisen kilometrin aikana nostin vauhtia, mutta keskivauhti oli hidas, 5:58/km. Pitkis ei tuntunutkaan juurikaan seuraavana päivänä, joten ehkä vauhteja voisi vähän nostaa seuraavalle kerralle.

Nyt tuli uintiakin kasaan mukavasti

Juoksukilometrien lisäksi viikkoon kuuluivat luonnollisesti uintitreenit, ja niiden osalta viikosta tulikin oikea superviikko. Kävin tiistaina aamukuudelta uimassa pikaiset 1500 m ja torstaina viihdyin samaisen matkan verran Paimion uimahallissa. Perjantaina meille tupsahti sähköpostiin seuran kevään uinti-ilmoittautumiset, ja samalla ilouutinen: meillä starttaa lauantaiaamuisin ohjattu uintivalmennus, jossa keskitytään pitkiin sarjoihin. Hihkuin innosta, sillä tämä oli juuri sitä, mitä olin kaivannut. Aamutyöläisenä en oikein jaksa illan uintitreenejä, joten ohjatut uinnit ovat jääneet pitkälti välistä, mutta nyt asia siis korjaantuu. Tosin aikaiset aamuherätykset jatkuvat nyt myös lauantaisin, sillä altaassa täytyy olla klo 7:30 :)

Ensimmäinen treeni oli heti viime lauantaina, ja siinäpä sitten uitiin. Ensin verkat ja muutama lyhyempi tehopätkä, sitten viisikymppisiä reipas-kevyt-kevyt-rytmityksellä. Pääsarja oli 100-200-300-400-500-600 m (pidempää ei ehditty), vuorotellen lättäreillä ja pullareilla ja ilman. Meitä oli onneksi hyvä porukka uimassa, ja saimme pidettyä mukavaa vauhtia yllä. Ja ai että, miten se porukalla uiminen on helpompaa. Pidemmätkin vedot sujuivat kuin itsestään, vaikka kädet alkoivat olla hyytelöä treenin loppupuolella. Yhteensä metrejä tuli treenin aikana 3600, eli pisin matka mitä olen kerralla uinut. Ihan mahtavaa, tätä lisää!

Viikon päätti vielä sunnuntaina tekniikkatreeni, josta sai taas toisenlaista kosketusta veteen monipuolisuutensa vuoksi. Yhteensä uintikilometrejä tuli kasaan yli 8, mikä on minulle ihan loistava saldo. Joka viikko tuskin pääsen samoihin määriin, mutta yritän pitää kiinni tavoitteestani uida vähintään 3xviikossa.

Tällä viikolla vuorossa on lauantain testijuoksu, joten juoksutreeni keventyy loppuviikkoa kohti edettäessä. Salitreeni jäi viime viikolla työkiireiden vuoksi välistä, joten yritän ehtiä sinnekin, sekä tietenkin uimaan. Ihanaa alkanutta viikkoa :)

Onnistuneita vetoreenejä

Moikka!

Taas on uusi viikko starttaamassa ja samalla viime viikon katsauksen aika. Viikko alkoi hyvillä mielin, sillä jalat olivat palautuneet mukavasti kevyen viikon aikana rasituksesta ja juoksutuntumakin oli freesi. Tiistaille ja torstaille osuikin kaksi ihan loistavaa mattotreeniä. Ensimmäinen oli tiistaina, jolloin ohjelmassa oli juosta 14 km:n kiihtyvä lenkki. Ilma ei ollut taaskaan parhaimmasta päästä ulkojuoksua ajatellen, joten  verkkasin pari kilsaa salille ja tein kympin kiihtyvän matolla. Tarkoitus oli aloittaa 5:30:n vauhdista ja kiihdyttää siitä tasaisesti 1 kilometrin välein. Vitosen vauhtiin asti meni mukavasti, mutta kolmen vikan kilsan kohdalla askel aikoi painaa ja vikan 4:45 min kilsan kohdalla väsyin ihan tosissaan. Treeni tuli kuitenkin tehtyä ja kympin ajaksi 50:30 eli keskivauhtikin oli hyvä, 5:03/km. Verkkailin vielä pari kilsaa takaisin kotiin ja niin oli treeni tehty.

Keskiviikkona palauttelin jalkoja ja kävin taas aamuvarhaisella Impparissa uimassa. Torstaina oli vuorossa viikon toinen avaintreeni, eli 10x500 m 2 min palautuksin. Verkkasin jälleen pari kilsaa matolla ja ryhdyin tositoimiin. Aloitusvauhti oli tällä kertaa 4:30 ja siitä kiristin joka vetoon 5 sek/km eli kovin veto oli 3:45 min/km. Treeni oli mahtava, ja etenkin viimeisissä vedoissa tunsi oikeasti juoksevansa kovaa. Palautus oli kuitenkin sen verran pitkä, että sykkeet ehtivät laskea ennen seuraavaa puristusta ja energiat riittivät hyvin koko treenin ajan. Olen alkanut pitämään matolla juoksusta yhä enemmän ja etenkin vetotreenit on kiva tehdä matolla, se kun ei armahda vauhdeissa. Perus-pk:t teen edelleen mieluusti ulkona, mutta eilinen maltillinen pitkä lenkki jäi kyllä välistä supermasentavan sään vuoksi. Uusi yritys on luvassa tänään.

Viikko 5

Maanantain osuva mietelause Bloombergilla

Koko treeniviikko pähkinänkuoressa:

Ma: pk 6 km 5:40 min/km

Ti: kiihtyvä 10 km + verkat 4 km 1:14

Ke: uinti 1500 m

To: verkat 3 km + vedot 10x500 m

Pe: kuntopiiri 1 h

La: uinti 2400 m

Su: kevyt 5 km

Kuin kala vedessä

Huomenta!

Nyt täytyy sanoa, että takana on paras kevyt viikko aikoihin! Olen päässyt taas kunnolla kiinni uinnin makuun, ja pääsinkin altaaseen viikon aikana neljä kertaa. Olo on kuin kalalla vedessä, vaikka niin sulavaan liikehdintään taitaa vielä olla aika pitkä matka :D
Tiistaina olin sopinut treffit Imppariin hyvän ystäväni kanssa. Mikäs sen parempi tapa hoitaa ystävyyttä kuin virkistävä aamu-uinti klo 6 :) ehdittiin hyvin pukkarissa vaihtamaan kuulumiset ja uimaan hieman yli puoli tuntia (n. 1500 m), jonka jälkeen suuntasimme energisinä kotiin ja tein vielä suht pitkän työpäivän. Sovimme, että otamme aamu-uinnin jokaviikkoiseksi tavaksi, niin hyvä olo siitä tuli.

Takana hyvä, uintipainotteinen viikko

Muut uintivuorot olivatkin seuran. Perjantaina menin Raision Ulpukkaan treeneihin, mutta harmiksemme valmentaja oli kiireinen joten täysin ohjattu vuoro ei ollut. Onneksi saimme ohjelman, jonka mukaan uimme parisen kilsaa. Perjantai-illan jälkeen kävin vain kotona nukkumassa ja lauantaina suuntasin taas altaaseen seuramme aamuvuoroon. Treeniin kuului mm. 10x50 m kovempaa, ja luulenpa että sain taas pitkästä aikaa käsivedon kuntoon. Olen hieman tuskaillut uintitekniikkani kanssa viime kuukausina, sillä tuntuma on ollut, että käsiveto menee läpi eikä siinä ole voimaa. Nyt olen ihan erikseen yrittänyt keskittyä sen tekniikkaan ja luulen, että se on alkanut tuottaa tulosta. Virallista testiuintia en ole pitkiin aikoihin tehnyt, ja aika sille alkaisi olla kypsä, jotta näkisin, onko kehitystä viime vuodesta tapahtunut.

Uintiviikkoni päättyi sunnuntai-iltana seuran tekniikkatuntiin, jossa en ole käynyt viime kevään jälkeen. Se oli taas ihan mahtavaa! Että oli ihanaa nähdä kaikkia treenikavereita pitkästä aikaa ja tehdä siinä sivussa vielä hyvä treeni. Muutenkin tuntui, että kulki. Uintia täytyy kyllä lisätä etenkin nyt, kun olen päässyt sen makuun hyvin kiinni. Kokonaisuutena uintikilometrejä tuli viikon aikana lähes 8, mutta ei yhtään tunnu siltä. Tavoitteena on tästä lähtien käydä vähintään 3 kertaa viikossa viihtymässä altaassa.

Muutoin ei viikkoon kuulunut kummempia. Kävin keskiviikkona jälleen spinningissä, jonka tein nyt vähän kovemmilla tehoilla, kun alla ei ollut edellisen päivän raskasta juoksua. Myös yksi salikerta mahtui viikkoon. Juoksukilometrejä tuli kokoon vaatimattomat 13, joista puolet rattaiden kanssa Aurajoen rantoja ihastellen. Uskon, että jalkani ovat edellisen postauksen jälkeen nyt palautuneet, ja aion kokeilla juoksutuntumaa tänään kiihtyvällä lenkillä. Tärkeä huomio viime viikolta on se, että tarvitsen selkeän jaksotuksen treeniin etenkin juoksun suhteen. Kaksi kovempaa viikkoa/yksi kevyt viikko sopi minulle hyvin viime keväänä, ja taitaa olla edelleen paras rytmitys. Tällöin jalat ehtivät lepoviikon aikana palautua ja fiiliskin pysyy hyvänä. Tästä on hyvä jatkaa jälleen juoksupainotteisempaan viikkoon :)

Ylirasituksen oireita

Huomenta!

Kuten otsikkokin kertoo, uusi viikko tuo mukanaan uusien kujeiden lisäksi uudet huolet. Viime viikko oli treeneissä raskas viikko, ja se kyllä tuntui, niin fyysisesti kuin henkisesti. Treeni kulki alkuviikon hyvin, mutta loppuviikosta jalat olivat niin väsyneet, että penikkakivut alkoivat taas ilmoitella itsestään ja juoksu muuttui tuskaksi. Kokonaisuudessaan viikko näytti seuraavanlaiselta:

Ma Pk-lenkki 7,9 km 46 min
Ti Juoksumatolla vk-treeni. Verryttelyt + 7x1000 m ajoin 4:35-4:17 min/km/2-3 min. Yhteensä 11,5 km
Ke Spinning 45 min, hölkkä sinne ja takaisin n. 3 km
To VL 12,5 km. 2 km kevyt, 2 km kova vuorotellen. Meni pieleen, kun jalat kohmettuivat kovan pakkasen takia ja vauhdit jäivät odotettua huonommiksi. Lisäksi uinti 2 km/ 45 min
Pe Kuntopiiri 1 h ja verkat 4 km hölkkää
La Aikaisin aamulla 15 km kevyt Imppariin, jossa uintia 1 km. Jalat aivan tukossa.
Su lepo

Kovan viikon treenit

Kaiken kaikkiaan viikko oli siis kuormitukseltaan kova. Maanantain lyhyt lenkki kulki mukavasti ja tiistain vetoreeni oli oikein juoksun hurmaa, mutta torstain vl-lenkistä jäi vähän huono fiilis, joka jatkui koko loppuviikon. Lähdin tosiaan tuolloin juoksemaan purevaan pakkaseen, mikä ei ollut fiksu ratkaisu. Vaikka puin jalkojeni lämmikkeeksi talvikerraston, talvitrikoot ja säärystimet, ei se riittänyt, vaan viimeistään puolessa välissä juoksua reidet olivat aivan kohmeessa. Kun yritin kiristää vauhtia nopeampiin osuuksiin, jalat eivät vain suostuneet liikkumaan kovempaa ja vauhdit jäivät 5:10-5:15 min/km tuntumaan. Ei naurattanut. Kotiin päästessäni oli hyvä että pystyin ylipäänsä juoksemaan ja oli kyllä ihanaa päästä suihkuun.

Perjantain kuntopiiri meni hieman paremmin kuin viime kerralla, kiitos kunnon verkan, jonka kerrankin ehdin tekemään. Illan kuntopiiri venyi yhdeksään ja lauantain treeni oli pakko ajoittaa menojen vuoksi varhaiseen aamuun. Niinpä lyhyiden yöunien jälkeen kello kuudelta soimaan ja aamupalan jälkeen 6:45 uintikamat juoksureppuun ja pitkälle lenkille. Tarkoituksena oli juosta noin 18 km, mutta jouduin lyhentämään lenkkiä kun juoksu oli alusta lähtien täyttä tuskaa. Jalat olivat todella kipeät, ja loppua kohden juoksu muuttui köpöttelyksi ilman minkäänmoista tekniikkaa. Kun vihdoin yli puolentoista tunnin ja 15 kilometrin jälkeen pääsin Imppariin, suuntasin saman tien kylmäaltaalle, jossa huljuttelin kärsiviä jalkojani hetken. Siinä tuli vielä vedettyä yksi kilometri kroolia ennen kuin kutsui sauna ja kuulumisten vaihto treenikavereiden kanssa. Lopuksi vielä puolisen tuntia huljuttelua lasten altaassa meidän pienen vesipedon kanssa, ja kyllä oli nälkä :)

Sunnuntain vietin täyslepoa johtuen osittain myös siitä, että olimme lauantaina ystäväpariskunnan tupareissa ja ilta meni aika pitkäksi. Joka tapauksessa lepo oli paikallaan, sillä kovaan viikkoon mahtui yli 8 h treeniä, josta jälleen valtaosa juoksua. Loppuviikon huonosti menneet treenit, kipeät jalat ja väsymys ovat laittaneet kyseenalaistamaan jatkoa. Olen huomannut jonkinmoisia ylirasituksen oireita kehossani, sillä loppuviikolla heräsin parina yönä aamukolmelta ja unen saanti oli sen jälkeen vaikeaa. Lisäksi mieli on ollut vähän maassa ja fiilis kauttaaltaan väsynyt. Lauantain tuskainen lenkki oli kaukana nautinnollisesta, mitä urheilun nyt kuitenkin pitäisi olla. Niinpä päätin, että nyt alkavan kevyen viikon otan todella kevyesti, enkä ainakaan alkuviikolla rasita jalkojani juoksulla lainkaan. Sen sijaan suunnitelmissa olisi spinningin jatkaminen ja salilla käynti, myös uiminen houkuttelisi todella paljon. Toivon, että saan näillä konsteilla kropankin taas rauhoittumaan ja juoksukin maistuu paremmalta muutaman päivän tauon jälkeen. Kuntohan kasvaa levossa, joten annan sille nyt oman aikansa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Sitten niihin treeneihin

No niin, sitten viikon 2 treeneihin motivaatiovuodatukseni jälkeen :)

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen viikkoon. Sain monipuolistettua treenaamista mukavasti, kun otin spinningin jälleen mukaan ohjelmaan. Totesin sen olevan hyvin juoksusta palauttavaa ja vahvistavan samalla mukavasti takareisiä.

Treenit pähkinänkuoressa:

Ma verkat +juoksusetti hallilla. Piti olla 7*150 m+6*150 m+5*150 m+4*150 m suht kovaa. Tämän jouduin jättämään kesken (viimeiset 5 vetoa jäivät kokonaan pois), kun kipu penikoissa yltyi turhan kovaksi juoksussa

Ti Sali 35 min (jalkakipu jatkui mave-treenissä, sali jäi lyhyeksi)

Ke spinning 45 min + keskivartalotreeni 15 min (mukavaa palauttelua)

To Uinti 2 km ja matolla 10 km kiihtyvä (korkeat sykkeet matolla, kv 5:25 min/km eli aika hiljaa)

Pe Uinti 2 km (ilon hetkiä kun uinti kulki)

La Olisi pitänyt olla vitosen testijuoksu, mutta jätin pakkasen vuoksi väliin ja tein 5 km testin matolla. Aika 23:08, 4:37 min/km. Tähän lisäksi verkkaa ulkona 8 km

Su Olisi pitänyt olla lepopäivä, mutta piknik-risteilymme peruuntui. Sen sijaan tein varhain aamulla umpihangessa kevyen 16 km (6:15/km)

Tosiaan viikko oli mukavan monipuolinen, ja treenituntejakin tuli noin 8. Juoksu oli jälleen pääosassa ja hieman harmiakin mahtui mukaan viikkoon sen osalta. Jouduin nimittäin keskeyttämään maanantain hallitreenin penikoiden kipuilun takia. Onneksi parin päivän tauko juoksusta ja hieronta auttoivat, ja nyt kivut tuntuvat jälleen hellittäneen.

Hyvä mieli tuli myös lauantain mattoreenistä. Aikeenani oli alunperin mennä testijuoksuun kipaisemaan kymppi, mutta selvästi yli 10 asteen pakkasennusteet tekivät suunnitelmille stopin. Vaikka juoksen ihan mielelläni pk-lenkkejä kovassakin pakkasessa, kovaan juoksuun paras lämpotila olisi mieluummin yli -10 astetta. Päätin kuitenkin tehdä jonkinmoisen testin, ja kipaisin Elixian matolle juoksemaan 5 km kovaa (verryttelyt tein ulkona). Matka taittui yllättävän hyvin aikaan 23:08, joka lienee uusi epävirallinen ennätykseni. Olen nyt tottunut mattojuoksuun ja alkanut pitää siitä, joten se tulee todennäköisesti pysymään myös tulevina viikkoina ohjelmassa, mikäli ulkona asteet pysyvät selvästi miinuksella. Hallin kovalle alustalle en nimittäin taida uskaltaa mennä ihan heti jalkavaivojen pelossa, jotan matto on pelastava tekijä kovemmissa treeneissä.

Muutoin viikkoon mahtui pari hyvää uinitreeniä (yht. 3,8 km), yksi kiihtyvävauhtinen mattoreeni, jossa olin kyllä vähän väsynyt, sekä sunnuntain pitkis umpihangessa. Lähdin liikkeelle aamuvarhaisella jo ennen klo seitsemää, joten lumiaurat eivät vielä ehtineet raivata kävelyteitä kuntoon. Tuntuma oli hyvä, mutta meno arvattavasti raskaampaa, joten kilometrit jäivät hieman aiotusta, ja koko lenkin pituudeksi tuli 16 km. Juoksu hiljaisessa jokirannassa oli kuitenkin todella nautinnollista, ja alla on muutama tunnelmakuva matkan varrelta. 

Herättävä viikko

Heipsan, ja hyvää ihanan talvista sunnuntaita! On kyllä ihan mahtavaa, että meille etelässäkin on lunta ja pääsee hangille juoksemaan. Onneksi pahimmat pakkasetkin ovat ainakin väliaikaisesti ohi, jotta kylmä ilma ei ota henkeen niin kovin.

Haluan kertoa ennen treenikatsauksta pienen tarinan torstain bussimatkastani Imppariin juoksu- ja uintitreeneihin. Matka oli herättävä, ja kirkasti minulle jälleen, miksi tässä oikein treenataan ja yritetään parhain tavoin pysyä kunnossa. 

Istuin bussissa, kun eräältä pysäkiltä nousi kyytiin vanha herra suksineen ja monoineen. Hän näki sisällä istumassa ystävänsä, ja miehet ilahtuivat selvästi nähdessään toisensa pitkästi aikaa. Pian kuulumisten vaihdon jälkeen keskustelu siirtyi miesten yhteiseen ystävään. Toinen kysyi hänen kuulumisiaan, johon toinen hiljaa kertoi ystävän poisnukkuneen viime vuoden viimeisten viikkojen aikana. Seurasi lyhyt hiljaisuus, kun molemmat herrat viettivät sanattoman sopimuksen saattelemana hetken ystävän muistolle. Sitten dialogi jatkui:

"Jaa, meinaat hiihtämään mennä", toinen herroista tokaisi talvivarusteissa olevalle kumppanilleen.

"Joo, täytyy nyt mennä kun viime vuoden parhaiden hiihtokelien ajan oli jalka poikki", toinen sanoi.

"Ota nyt kaikki menetetyt kilometrit takaisin", toinen herroista hymähti ja alkoi poimimaan kävelykeppiään sekä valmistelemaan bussissa poistumista. Kovin vaivalloisesti hän astui ulos bussista ja lähti keppinsä kanssa köpöttelemään pysäkiltä. 

Hiihtokamppeissa ollut pappa jäi bussista vasta Impparissa ja matkasi määrätietoisesti kohti latua. Ikää varmasti noin 80 v, mutta se ei näyttänyt herraa painavan.

Vanhojen herrojen kohtaaminen jäi mieleeni pitkäksi aikaa, ja herätti todella syviä tunteita. Ne saivat vahvistusta, kun puhuin isäni kanssa perjantaina juoksusta. Hän on juossut erilaisissa tapahtumissa lähinnä puolimaratoneja jo vuosikymmenten ajan, mutta iän karttuessa vauhti on luonnollisestikin hidastunut ja matkakin lyhentyneet. Puhuimme ensi kesästä, ja kysyin, aikooko hän laittaa jo ilmon Paavo Nurmi Maratonille sisään (hän on ollut mukana muistaakseni koko tapahtuman historian ajan, aina ensimmäisestä kisasta lähtien).

"Joo, kai sitä pitäisi", vastasi isä. No, puolikkaalle vai kympille?

"Kovin sitä tekisi mieli vielä puolikkaalle lähteä, jos kunto antaa myöden", isä vastasi. Hän täyttää ensi vuonna 70 vuotta, ja suunnittelee kovin juoksevansa puolikkaan ainakin juhlavuonna, tarkoittaahan se samalla "ylennystä" 70+-sarjaan.

Nämä kuluvan viikon hetket kirkastivat minulle jälleen, miksi urheilen. Siksi, koska haluan olla kuten se Impparin bussin pappa ja oma isäni. Siksi, koska haluan pitää todennäköisyyden sille, että pystyn urheilemaan vielä 70-vuotiaanakin ja kauan sen jälkeen, korkealla (puhun todennäköisyyksistä, koska elämässä on paljon yllättäviä ja itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka voivat muuttaa suuntaa nopeastikin). Tämä elämänmittainen projekti mielessä olen treenannut koko viikon ilolla ja tyytyväisenä siitä, että saan olla terve. Olkoon se ohjenuora tästä eteenpäinkin.

Treenintäyteinen pakkasviikko

Moikka!

Uusi vuosi tuli ja meni, ja jätin lupauksistani huolimatta aivan viime hetkillä väliin Liedon uudenvuoden juoksun. Sekin viikko meni vielä pitkälti flunssasta toipuessa, mutta hyvä että jaksoin levätä. Nimittäin viime viikolla pääsin jo tekemään kunnon treeniä. Samalla saatiin kunnon pakkaset myös meille etelään, mutta se  ei vauhtia hidastanut. Oma turnauskestävyyteni pakkasen suhteen on melko korkea, ja onnekseni pahimpien kylmien aikana treenit olivat ajoitettuna halliin. Sunnuntain pitkiksen sainkin sitten hölkkäillä jo mukavassa -13 asteen pakkasessa, joka ei ottanut keuhkoihin enää lainkaan. Kokeilin juosta pitkästä aikaa myös matolla, ja se osoittautuikin oikein mukavaksi kokemukseksi. Kokonaisuudessaan viikon treenit näyttivät tältä:

Ma: Hallilla verkat ja 2000m, 1500 m, 2x1000 m + 300 m vedot pitkällä palautuksella (4-5 min)
Vauhdit 4:45, 4:33, 4:23, 4:22, 3:50.
Ti: Kuntosali
Ke: Lepo
To: Kiihtyvä 11,5 km matolla, vauhdit 6:00-4:40 min/km, keskivauhti 5:15 min/km + 1 km uinti
Pe: Kuntopiiri 1 h
La: Verkkaa 4 km + uintia 2 km/50 min
Su: Pitkä kevyt 19,1 km, keskivauhti 5:55 min/km.

Maanantai alkoi tosiaan kunnon hallitreenillä eli pitkillä vedoilla, jotka ovat suosikkejani. 2000 metrin veto tuli juostua vähän turhan hitailla vauhdeilla, mutta muuten olin tosi tyytyväinen treeniin, sillä kunnon vk-treenit ovat viime aikoina jääneet väliin. Vauhditkin ovat kehittyneet parempaan suuntaan pikku hiljaa, ja siinä missä tonnin vedot alle 4:30:n aiheuttivat suuria haasteita vielä syksyllä, kulkivat ne nyt selvästi kevyemmin.

Viikon toinen onnistuminen liittyy vk-alueelle, sekin. Torstain -20 asteen pakkasen ajamana ja uintitreenistä samalla haaveillen menin nimittäin Paimion uimahallin kuntosalin juoksumatolle vetämään mattotreenin. Ohjelmassa oli n. 12 km kiihtyen. Päätin, että juoksen about tunnin ja katson, kuinka pitkälle ehdin. Liikkeelle lähdin ihan höntsävauhdista (6 min/km) ja kiristin siitä joka kilometrin jälkeen suunnilleen seuraavasti: 5:40, 5:27, 5:20, 5:10, 5:05, 5:00, 4:55, 4:50, 4:45, 4:40. Lopuksi sainkin juosta jo aikamoista vauhtia, mutta oli se hauskaa. Keskivauhdiksi tässä iloittelussa tuli 5:15 min/km eli ihan hyvä. Kun vielä juoksun päätteeksi pääsi pulahtamaan kilometrin edestä altaaseen, oli treeni kruunattu :)

Sitten epäonnistumisiin. Viime viikolla sain lihaskunnon mukaan ohjelmaan, jopa ihan kaksin kappalein. Tiistaina kävin salilla (tosin vähän jalkoja säästellen) ja perjantaina teimme noin tunnin kuntopiirin Kupittaalla. Jälkimmäinen oli silmiä avaava: luulin lihaskuntoni olevan ihan hyvällä tasolla, mutta kuntopiirin vaikeudet paljastivat totuuden. Tehdyt hyppysarjat ja askelkyykyt osoittivat, että pakaroihin kaivataan voimaa ja paljon, jos mielii kovempaa juosta. Täytyy siis ottaa tästäkin heikkoudesta opiksi ja liittää erilaiset hypyt (jännehypyt, pakarahypyt ym) omaan ohjelmaan. Tuskaista se todennäköisesti tulee aluksi olemaan, mutta toivottavasti kehitystäkin tapahtuu pikku hiljaa.

Tällä viikolla on edessä ainakin tammikuun testijuoksu. Mielin vitosen sijaan tällä kertaa kympin matkalle, mutta saas nähdä, mikä on fiilis lauantaiaamuna juoksupäivän koettaessa. Mukavaa viikkoa sinulle!