Vuosiyhteenveto ja terveisiä telakalta

Moikka! Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hiljaiseloa blogin puolella, koska liikuntamäärätkin ovat jääneet mitättömiksi. Kärsin ennen joulua aikamoisista penikka- ja polvivaivoista ja joulua edeltävän maanantain hallitreenin jälkeen sairastuin kovaan flunssaan. Joulu meni pitkälti pihisten äänenrippeitä, ja vieläkin vaivaa kova yskä. Kävin kuitenkin eilen pojan ja rattaiden kanssa 4,5 kilometrin fiilistelyllä (vauhti oli 5:36 min/km), joka sujui ihan ok (yskää se ei tosin poiskaan vienyt), ja nyt aamulla arvon, kannattaako tänään lähteä perinteiseen Liedon uudenvuoden juoksuun. Korkeintaan menen sinne hölkääilemään isäni seuraksi vitosen ja annan muiden mennä menojaan, vauhteja on nimittäin tällä kunnolla turha lähteä hakemaan.

Telakalla olo harmittaa, sillä joulun aikaan olisi ollut mahdollisuus hyvään pk-lenkkeilyyn. Sen sijaan keskityin lähinnä syömiseen, enkä uskaltaisi tällä hetkellä astua vaa'alle. Onneksi en sellaista omista :D. Mieli janoaa takaisin treenin pariin, mutta kropasta ei ole löytynyt haluja (ihmiskeho on viisas). Lepo on kuitenkin tehnyt hyvääkin. Ainakin eilisen lenkin perusteella polvi- ja penikkaongelmat ovat hävinneet täysin, eli kun kuntoudun muuten, jalat lienevät taas juoksuterässä.

Vuosi 2015 matkat

Vuosi 2015 ajat

Vuosi 2014

Vuosi 2013, pyöräilysaldosta puuttuu ykkönen edestä :D

Flunssa päätti vuoden, johon on mahtunut kuitenkin paljon hyvää treeniä. Juoksukilometrejä kertyi yli 1500, ja pyöräkilometrejäkin yli 1000. Uintiakin on tullut tehtyä, mutta vanha Suuntoni niitä ei tilastoinut, ja osa jäi pois laskuista. Näin ollen matkat ja ajat eivät täsmää. Tulevana vuonna ja uuden mittarin myötä saan uinnitkin sykkeineen ja vauhteineen hyvin "kirjoihin". Kokonaisuudessaan vuosi on ollut treenimääriltään kovin tähän mennessä. Juoksukilometrit ovat tuplaantuneet edellisiin vuosiin nähden, ja pyöräkilsatkin ovat vuoden 2013 tasoilla. Tosin vuonna 2014 olin suurimman osan ajasta raskaana ja etenkin kesän treenit jäivät hyvin lyhyiksi, joten noihinkin saldoihin täytyy sen osalta olla hyvin tyytyväinen :)

Ensi vuosi tulee olemaan pitkälti juoksu- ja uintipainotteinen, ja pyöräilyn painopiste on kesässä. Pyrin pitämään painopisteen siirtymisestä huolimatta treenini kuitenkin monipuolisena, koska se ehkäisee rasitusvaivoja parhaiten. Lisäksi alkuvuonna täytyy lisätä voimatreenin määrää, joten täytyy aloittaa heti tammikuussa kyykkääminen salilla. Salitreeni on jäänyt viime aikoina harmittavan vähäiseksi, ja se kyllä tuntuu kropassa.

Mikäli jotain voin tulevalle vuodelle itseni ja kaikkien teidän puolesta toivoa, niin terveyttä. Pysyköön flunssat tästedes loitolla ja keho kunnossa. Oikein hyvää uutta vuotta!

Testijuoksua kovan viikon päätteeksi

Huomenta! Huh, viime viikon jälkeen tuntuu ensimmäistä kertaa kisakauden jälkeen, että on tullut treenattua. Kaikenlaiset flunssat, Kaarinan puolimaraton lokakuun lopussa, sekä menot ovat tehneet syksystä jotenkin rikkonaisen, ja olen kaivannut selkeää treenirytmitystä. Nyt olen pääsemässä sellaiseen vihdoin kiinni.Tuntimäärät ovat vähentyneet selvästi vuoden takaisesta nyt, kun olen jättänyt "helpon" sisäpyöräilyn pois treenivalikoimasta ja vastaavasti lisännyt juoksun laatua, en niinkään määrää. Uintimäärät olen pyrkinyt pitämään kahdessa uintikerrassa viikkoon, ja käynnit ovat olleet melko tehokkaita ainakin kestoltaan.

Juoksun osalta viikko oli todella raskas, ja se kyllä tuntuu näin maanantaiaamunakin. Ohjelma oli seuraavanlainen:

Ma: mäkivedot 8x160 m +verryttelyt 5,6 km
Ti: Lepo (polvisärkyä)
Ke: Lepo (varmuuden vuoksi)
To: Kiihtyvä kymppi (5:30-4:40 min/km, keskivauhti 5:04 min/km)
Pe: Uinti+verkka 5 km Imppariin
La: Aamulla uinti, aamupäivällä vitosen testijuoksu aikaan 23:24 ja verkat 6,5 km
Su: Kevyt 12 km

Juoksukilometrejä viime viikolle kertyi 45, mikä taitaa olla syksyn ja talven ennätys tähän mennessä. Kovaksi viikon tekee kilometrien sisältö: maanantain mäkitreeni oli todella raskas (tämä on kyllä treenieni nykyinen inhokki ja niin epämukavuusalueelle menemistä), ja sitä seurannut kummallinen polvikipu pelästytti toden teolla. Onneksi se näytti jäävän ohimeneväksi, mutta pidin pari lepopäivää varmuuden vuoksi. Torstain kiihtyvästä tein raskaan, koska aloitin aika kovaa ja kiihtyvässähän ei aleta jarruttelemaan kesken lenkin. Ihmeen hyvin loppu kuitenkin kulki ja olin todella tyytyväinen keskivauhtiini, mutta kyllä se tuntui ja olin tyytyväinen, ettei tarvinnut juosta yhtään enempää :)

Perjantain kevyenä päivänä, joka kuitenkin käsitti juoksulenkin ja uintia hieman epäröin, mitäköhän lauantain vitosen testistä mahtaa tulla. Kävin vielä lauantaiaamulla uimassa, jonka jälkeen äkkiä kotiin tankkaamaan ja Ruissaloon verkkailemaan. Ilma oli mitä parhain: muutama lämpöaste ja auringonpaiste! Lisäksi sain seurakseni Jennin, joten verkka sujui mukavasti höpöttelemällä ja ensi kaudelle suunnitelmia laatiessa. Jalat olivat hieman tönköt ennen lähtöä ja olin jo henkisesti valmitautunut toki tekemään parhaani, mutta myös myöntämään ettei tämäkään välttämättä ole onnistumisen päivä.

Lähtö oli klo 11 ja heti alussa taas pitkä, loiva mäki. Sykkeet hypähtivät heti alussa lähelle 180 eli vahvasti anaerobisella mentiin, ja tuolla alueella ne pysyivät koko matkan. Ensimmäiset 3 km olivat ehkä hitusen helpompia kuin viime kerralla ja onnistuin lisäämään vauhtia kolmen kilsan jälkeen. Viimeinen kilometri oli kyllä taas ihan tuskaa ja olin ihan varma, että tällä kertaa tukehdun viimeiseen mäkeen. En ehtinyt siinä tohinassa kovin paljoa vilkuilemaan kelloa, joten keskivauhti oli mysteeri, mutta tiesin että nyt mennään hieman kovempaa kuin viime kerralla. Ja niin kävi: loppuajaksi tuli 23:24 eli 4:41 min/km (marraskuussa oli 4:44 min/km). Olin kyllä tosi tyytyväinen, sillä tähän juoksuun en ehtinyt kovin hyvin valmistautumaan levolla ja siitä huolimatta aika parani 14 sekunnilla. Oikeaan suuntaan siis menossa ensi kesää ajatellen.

Juoksun jälkeen kävimme Jennin kanssa vielä meressä uimassa ja Saaronniemen "avantosaunassa", mikä oli ihanaa. Mennyt kova viikko tuntui kyllä ihan täysin painoin jaloissa sunnuntaina, jolloin lähdin vetreyttämään jalkojani hyvin hitaalle pk-lenkille. Sykkeet pysyivät 140:n maissa ja vauhti selvästi yli 6 min/km:ssa (taisi olla 6:30 min/km). Tästä huolimatta penikat olivat todella kipeät, ja jokainen askel tuntui ilkeältä. 12 kilometriä hölkkäilin, ja kun jalkojen tuntuma ei parantunut, siirryin kävelyyn. Kotona kipugeeliä penikoihin ja kompressiosäärystimet jalkaan. Toivottavasti ensiapu auttoi, sillä tänään pitäisi vielä tehdä kovempi treeni ennen joulun höntsäilyä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Suunnitelmat ensi vuodelle

Moikka!

PK-kausi on sujunut pitkälti ilman suurempia yllätyksiä. Joka viikkoon on mahtunut yksi vauhdikkaampi lenkki, nyttemmin myös mäkitreeni, pari lyhyttä peruslenkkiä ja pari uintireeniä. Pitkikset saavat vielä odottaa ensi vuotta ja maratontreenin alkamista, sen sijaan lauantaina olisi taas vuorossa vitosen testijuoksu. Viime viikkojen tapahtumista kuitenkin erillisessä viestissä, sillä nyt luon katseen tulevaisuuteen.

Motivaationi ylläpitämiseksi olen jo suunnitellut aika pitkälle ensi vuoden treenikalenteria, joka eroaa hieman aikaisemmasta. En nimittäin aio osallistua triathlonin puolimatkalle lainkaan, vaan otan ensimmäistä kertaa kilpailukalenteriini perusmatkan (1500 m/40 km/10 km), johon aion osallistua tutulla Voimarinteellä heinäkuussa. Pitkistä kisoista ei kuitenkaan tule olemaan pulaa: aloitan nimittäin kesäkauden Tukholman maratonilla, johon ilmo on jo sisässä ja josta lähdetään hakemaan uutta ennätystä. Tavoitteet ovat korkealla, sillä toivon pääseväni lähelle 3:30:n aikaa tällä kertaa. Tämä tarkoittaisi jopa lähes puolen tunnin parannusta nykyiseen enkkaan, joka on tämän vuoden Tukholman kisasta (3:58). Tavoite on tiukka, mutta realistinen kunhan kroppa pysyy muuten terveenä.

Tukholman ja Voimarinteen lisäksi kesän ohjelmaan kuuluvat swimrunit, kuinkas muuten. Pääkisana tulee olemaan meillä Jennin kanssa olemaan Porkkala swimrun (pitkä rata), johon saan ladattua mukavasti akkuja , kun sinne ei tällä kertaa tarvitse mennä puolimatkan jälkeen. Lisäksi osallistumme Solvalla swimruniin syksyllä. Tosin siinä täytyy vielä miettiä matkaa, sillä toivoisin pääseväni vielä syksyllä kipaisemaan toisen maratonin. Lisäksi näiden pääkisojen lisäksi ohjelmaan kuuluu lyhyempiä juoksuja ja mahdollisesti ainakin triathlon-sprinttejä (ainakin Turku Tritahlon Weekendin sprintti on vahvana ehdokkaana listalla).


Kesän 2016 kisat
Tukholman maraton 4.6.2016
Voimarinteen Teräsmieskisa, perusmatka 2.7.2016
Porkkala swimrun 23.7.2016

Solvalla swimrun 24.9.2016

Kuulumisia kevyeltä viikolta

Huomenet ja mukavaa kolmannen adventtiviikon alkua!

Näköjään taas on tullut pientä taukoa blogin pidossa. Tuntuu, ettei oikein ole ollut sen kummempaa kerrottavaa. Treenit kulkee miten kulkee, välillä paremmin ja välillä huonommin. Viime kuukautta ovat sävyttäneet pitkälti erinäiset testit, jonka vuoksi perustreeni on jäänyt hieman vähemmälle, mutta rasitusta on kyllä tullut. Vitosen testijuoksun lisäksi tein edellisviikolla juoksun kynnystestin Kupittaan hallilla, ja siinä tunnetusti viimeiset tonnit tuntuvat ja kunnolla. Positiivinen yllätys oli se, että vikan tonnin ajaksi tuli 4:01 eli sain rypistettyä sen ihan hyvään tahtiin. Viimeksi nopein tonni oli muistaakseni 4:17 eli kehitystä etenkin maksimivauhdeissa on tapahtunut. Kunnon analyysiä treenistä en ole vielä saanut, sitä odotellessa.

Viime viikon vietin puolestaan kevyttä viikkoa ja se kyllä tuli tarpeeseen, varsinkin kun vielä maanantaina tein aika mukavan rankan vauhtikestävyysintervallin: 1x3000 m, 1x2000 m, 2x1000 m ja 1x500 m. Se kulki ihan loistavasti ja antoi uskoa tulevaan. Kolme tonnia meni aikaan 13:55, kahden tonnin vauhti pysyi suhteellisesti lähes samana, tonnit puristin 4:30 tuntumaan tai alle ja 500 m onnistuin pääsemään alle kahden minuutin. Kun maanantaina ennen juoksutreeniä takana oli vielä uintitreeni, olo oli aika loppu tiistaina. Keskiviikkona kävin kevyesti kuntopiireilemässä Kupittaalla ja to-la oli lepoa, johtuen kiristyneistä työkiireistä ja työpaikan pikkujouluista Helsingissä. Sunnuntaina tarkoituksena oli juosta ihan kunnon pitkä lenkki (n. 20 km), mutta se jäi tyngäksi ja matkaa tuli vain 12 km, kun inhottava sää ja kiire itsenäisyyspäivän lounaalle pakottivat lopettamaan lyhyeen. Hyvä puoli erittäin kevyessä viikossa on kuitenkin se, että olen tänään täynnä energiaa matkalla kohti Helsinkiä ja edessä on toivottavasti taas täysipainoinen treeniviikko.

Olen jo pitkään harmitellut uinnin vähyyttä treenikalenterissani. Olen tänä talvena jättänyt tietoisesti traineritreenin pois ja alunperin ajatuksena oli korvata se uinnilla, mutta aikatauluongelmien vuoksi uinnin osuus on jäänyt harmittavaisen vähäiseksi. Ja jos ei treenaa, ei kehity. Olenkin pelännyt oman uintini heikentymistä ja uudeksi motivaattoriksi uintivauhtien lisäämiseen ostin vihdoin Suunnon Ambit 3:n, jossa on hyvät uintiominaisuudet. Valkoinen ihanuus vakuutti juoksuominaisuuksillaan jo eilisellä pitkällä lenkillä, ja odotan innolla, että pääsen kokeilemaan sitä altaaseen ja kellottamaan vauhteja. Ehkä uintikertojen lisääminenkin onnistuu joulun aikaan, kun aikataulut antavat muuten myöden.

Toinen varustepäivitykseni liittyy lenkkareihin. Tilasin syksyllä Wigglestä Newtonin Ahat pk-lenkeille. Lenkkareita ylistettiin arvosteluissa ja päätin kokeilla jotakin uutta perus-Addujen sijaan. Kenkien ensituntuma oli hyvä, mutta pidemmän päälle juostessa jalat alkoivat sattua, jossain määrin jopa niin että motivaatio kärsi. Viime viikolla sain onneksi korjattua tämänkin ongelman, kun kävin ostamassa Niken Zoom Pegasukset pk-käyttöön. Muutos Newtoneihin nähden oli valtava, ja tykkään juoksutuntumasta Nikeillä, joille annoin uuden mahdollisuuden vuosikausien tauon jälkeen. Veto- ja kisakenkinä pidän edelleen Adidaksen Adiokset, mutta peruskenkiin kaipasin vaihtelua merkin suhteen. Ainakin alkutuntuman perusteella valinta oli oikea.

Ambit3 ja Pegasukset antoivat lisäboostia lenkille sateisena ja harmaana itsenäisyyspäivänä.

Vitosen testijuoksu

Eilen oli aika testata täysin uutta matkaa, kävin nimittäin kipaisemassa vitosen testijuoksun Ruissalossa. Sain seuraksi yhden triathlonkavereistani, jonka kanssa oli kiva valmistautua testiin ja verkata. Olo oli ennen juoksua tosin jälleen kerran hyvin epävarma: mietin, miten ihmeessä pystyn juoksemaan noin lyhyen matkan oletettavan kovaa? Inhaa, ajattelin ja ennakoin että tänään tullaan olemaan epämukavuusalueella oikein olan takaa. 

Testi starttasi Ruissalon sillalta ja reitti kulki ulkoilureittiä autotien vierellä kasvitieteellisen ohi aina lähelle golfkentän viheriöitä. Yritin lähteä juoksemaan tasaista 4:30 min/km-vauhtia, mutta huomasin heti ensimmäisellä kilometrillä, että sen ylläpito tulisi olemaan mahdotonta. Mäkiä riitti: pahimmat olivat heti sillan jälkeen edessä ollut pitkä nousu ja toinen, lähes loppusuoralle juoksijaa odottanut nousu. Jälkimmäinen otti kyllä itseltäni luulot pois ja huomasin hyytyessäni, miten kovasti vailla voimatreeniä jalkani olivat. Vauhti poukkoili välillä 4:37-4:55/km, jaloista ei vain lähtenyt irti enempää. Syke nousi heti startissa 170:n paremmalle puolelle ja siellä itsepintaisesti myös pysyi, eli anakynnyksellä mentiin. Inhottavaa :) joka tapauksessa maaliin tulin ajassa 23:38 eli keskivauhdiksi jäi 4:44. En ollut tyytyväinen, mutta onpahan varaa parantaa. Täytyy katsoa josko joulukuussa testiaika alkaisi 22:lla. 

Testin jälkeen juoksimme samaisen vitosen kevyttä hölkkää takaisin autolle ja fiilistelimme mennyttä juoksua ja yleisesti treenaamista. On todella hienoa, että näitä testijuoksuja järjestetään, aion todellakin ottaa ne talven ohjelmaani mukaan. Testit ovat muuten aina kuun kolmantena lauantaina ja ihan kaikille avoimia, wink wink (lisätietoa mm. sivulta varsyjuoksee.blogspot.fi). 

Tänään on ollut laiska sunnuntai, tosin tarkoituksena olisi mennä pienelle lenkille vielä iltasella. Tiistaina on vuorossa vk-treeni ja sen jälkeen taas lepoa ennen seuraavaa, perjantain kynnystestiä :)

Väsymystä, treeniä, väsymystä

Moikka!

Elo Kaarinan syysmaratonin jälkeen on ollut melko tylsää treenin kannalta, joten en ole saanut kirjoitettua blogiinkaan toviin. Lisäksi olo on ollut nuutunut sekä henkisesti että fyysisesti. Jalatkin olivat kipeät, erityisesti säären sisäsyrjät ihan kosketusarat jonkin aikaa. Pari viikkoa kesti kunnon palautuminen koitoksesta ja ensimmäisen "kunnon juoksutreenin" sain tehtyä vasta isänpäivänä. Silloin juoksin 9,5 km kiihtyvän, joka menikin yllättävän mukavasti km-vauhdein 5:24, 5:21, 5:13, 5:10, 5:10, 5:08, 5:00, 4:36, 4:24. Keskivauhdiksi tuli 5:07 min/km. Olin todella tyytyväinen. Seuraavalla viikolla (eli viime viikolla) sain myöskin tehtyä ihan hyvän treeniviikon, joka näytti seuraavanlaiselta:

Ma: Lepo
Ti: Ruissalossa verkat ja 8x500 m /2', vauhti 4:31-4:20 min/km
Ke: Kevyt 5 km
To Verkat ja mäkivedotx8
Pe: Sali 40 min+uinti 30 min
La: Pitkä ja kevyt 17 km 1:45 h
Su: Lepo

Tällä viikolla taas työt ja syksy veivät mennessään ja olin maanantain lepopäivän jälkeen tuntevinani orastavan flunssan hiipivän salakavalasti kurkkuuni ja pientä lämpöäkin oli eli treenit oli jätettävä väliin. Selvisin toistaiseksi kuitenkin säikähdyksellä, ja menin keskiviikkona Urheilupuistoon tekemään verkkalenkin, johon yhdistin kuntopiirin. Se olikin hullun hauskaa. Ostin nimittäin viikonloppuna power bandin eli paksun kuminauhan, jolla tarkoitukseni on opetella vetämään leukoja ihan oikeasti. Lähtötilannehan on se, etten saa ainuttakaan leukaa aikaiseksi (syytän tästä pitkää vipuvartta, hehe). Tavoitteena on vetää ainakin kaksi oikeaa leukaa ensi keväänä. Kuminauha on siinä oiva apuväline, sillä vaikka leuanveto on senkin kanssa raskasta (keskiviikkona sain kerralla ähistyä kolme leukaa kerralla), pystyy ainakin liikeradan tekemään kunnolla. Idean kuminauhan käyttöön sain Elixiasta, jossa kuminauhoja oli hyvä valikoima. Kun nyt olen vuokrannut jäsenyyteni ystävälleni, päätin että otan kaiken irti ulkoilmaliikunnasta. Urkkapuistossa on lisäksi Karikon lenkin varrella hyviä ulkoilmalaitteita, joilla tein vatsalihakset, ja muutenkin yläkroppaa ja mm. kyykkyjä. Aikaa treeniin kului 50 min, josta juoksua noin 5 km. Oli tosi kivaa ja mukavaa vaihtelua perustreeniin. Tätä lisää!

Torstaina uskaltauduin puolestaan yhteiseen vetotreeniin, joka oli melko kevyt. Koordinaatioita, pari viisisatasta ja sen lisäksi avaavia vetoja muutama. Tänään olin aikeissa mennä heti aamupäivällä uimaan, mutta huomasin että Imppari aukeaa vasta klo 11 joten sinne ei ole asiaa. Muutenkin täytyy ottaa rennosti, sillä huomenna on luvassa vitosen testijuoksu, jota jo hermoilen.

Treeniin ei siis kuulu kummempaa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä syksy on ollut kyllä tosi raskas. Etenkin työasiat ovat kuormittaneet aika paljon, ja ruokavaliokin on stressin vuoksi lipsahtanut pimeän puolelle, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa tähän yleiseen olotilaan ja väsyneisyyteen. Huomasin myös, että uintikerrat ovat kiireen vuoksi jääneet ikävä vähiin ja välillä kaipuu altaaseen on kova. Uimakertoja pitääkin saada ohjelmaan lisää, ainakin se kaksi/viikko. Onneksi kuin tilauksesta näin tänään Turku Triathlon Weekendin sivuilla päivitetyt kuvat kesän kisasta, ja ne toivat tuulahduksen viime kesän lämmöstä ja auringosta sekä helmeilevästä aurajoen vedestä :). Sekä muistuttivat siitä, minkä takia tämä talvi jaksetaan taas rämpiä pimeydessä ja tod näk pian myös loskassa.

Muutama poiminta kuvista on alla (kuvaaja Aarni Lehto/Valonhiljaisuus)

Kaarinan syysmaraton 24.10.2015

No niin, nyt se on taputeltu, tämä kausi nimittäin. Viimeinen kisa eli Kaarinan syysmaratonin puolimaraton on nyt takana, ja sen suhteen fiilikset ovat olleet vähän ristiriitaisia. Toisaalta olen tyytyväinen juoksuun, sillä yksin ennätykseeni mutta toisaalta juoksu oli loppukilometreillä nihkeää ja puhti loppui kesken. Mutta kisaan siis.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kisapäivästä oli tulossa loistava, aurinkoinen ja tuuleton, lämpöä noin kymmenen astetta. Lähdin Kaarinaan ihan ok fiiliksellä, vaikka viime viikon flunssa ja sen takia keventynyt treeni vähän laittoi mietityttämään. Päätin kuitenkin lähteä juoksemaan 5:10:n vauhtia ja katsoa, mihin asti se riittää. Porukkaa oli kisassa mukavasti, ja ajattelin löytäväni helposti seurattavan selän. Joukko hajaantui jonkun verran kuitenkin melko pian startin jälkeen, ja jotenkin kadotin peesin kokonaan ja jouduin juoksemaan lähes koko matkan yksin.

 Ekat kilsat menivät suunnitelmien mukaan, sillä vauhdit olivat välillä 5:03-5:10 ja juoksu tuntui hyvältä. Ajattelin, että samalla lailla jatkuvalla tasaisella suorituksella pääsisin selvästi alle 1:50:n, mikä oli vähimmäistavoitteeni. Juoksun huumassa tein kuitenkin myös tyhmiä ratkaisuja: en ottanut kahdella ensimmäisellä juomapisteellä lainkaan vettä, ja se kostautui puolenvälin jälkeen. Toiselle kierrokselle lähdettäessä (kisa juostiin kahtena kierroksena) vauhdin ylläpitäminen alkoi olla vaikeaa, ja 13 kilometrin kohdalla alkoi mieltä kalvaa lievä epätoivo sekä kroppaa nestehukasta kielivät kylmät väreet. Otin silloin mukanani olleen geelin ja onneksi juomapistekin tuli pian vastaan. Join rauhassa lasillisen vettä ja urkkajuomaa ja jatkoin tuskaista taivallustani. Onneksi olo alkoi vähän helpottaa. Kevyt askel oli kuitenkin enää vain haave, ja km-vauhti alkoi vääjäämättä hidastua 5:20:n tuntumaan.

 Viimeiset kilometrit olivat ihan kamalia:hyydyin täysin ja irvistellen yritin edetä, päässäni kuului vain hokema "nyt et ainakaan kävele, et varmasti kävele". Vauhti käväisi välillä jopa 5:30:n tasolla, mutta viimeinen kilometri oli edes hieman vauhdikkaampi. Pääsin maaliin ja olin pettynyt, kello näytti ajaksi 1:50:22 eli en päässyt edes alle 1:50:n! Mitä siitä vaikka enkka paranikin, hitaat viimeiset kilsat sekä jäänti tavoitteesta vetivät mielen maahan. Jo kisapaikat pukkarissa tehty ajatustenvaihto  hyvän treenikaverin kanssa toi kuitenkin positiivisuutta ja hiljalleen aloin iloita minuutin parantuneesta ennätyksestäni. Kotona tuloksia katsoessani sain vielä yllättyä iloisesti, kun kisajärjestäjät ilmoittivatkin ajakseni 1:49:55, eli alitin kuin alitinkin sen 1:50:n rajan!

Kaarinan kisa oli kaikin puolin opettavainen. Aliarvioin puolimaratonin kisamatkana edellisten, tuntikausia kestäneiden kisojen jälkeen enkä valmistautunut kisaan tarpeeksi hyvin. Lisäksi tein suuren virheen kisan aikaisessa energiansaannissa enkä juonut tarpeeksi, ja luulen että geelejäkin olisi pitänyt olla mukana enemmän kuin yksi. Tämä täytyy pitää mielessä seuraavassa kisassa. Lyhyydestään huolimatta puolimaraton on raskas matka.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kisakausi on vihdoin ohi ja voin keskittyä peruskunnon parantamiseen ja tavalliseen treeniin. Siis tervetuloa pimeys ja kylmyys, onneksi liikunnasta saa energiaa niiden selättämiseen :) 

Flunssa keskeytti treenit

Heippa täältä jostain Turku-Helsinki-väliltä!

Viime viikosta piti tulla kiva ja täyspainoinen treeniviikko ennen lauantaina juostavaa Kaarinan syysmaratonia, mutta toisin taas kävi. Viikonlopun orastava flunssa äityi pahaksi ja juoksumäärät tippuivat selvästi aiotusta. Kun vielä perheen pienimmälle iski korvatulehdus niin viikko oli aika lailla vietettävä sairastelun merkeissä. 

Jotain sain kuitenkin tehtyä, nimittäin tiistaina rennot minuuttivedot 2x6x1 min, joissa piti kuitenkin himmailla selvästi köhän vuoksi. Keskiviikkona kävin salilla ja yritin epätoivoisesti vetää leukoja kuminauhalla avustettuna (painotan sanaa epätoivoisesti :D ) ja torstaina sekä perjantaina tein matelulenkit hölkäten, kumpikin pituudeltaan noin 5 km. Koko viikon oli hieman puolikuntoinen olo, mutta perjantaina tavanomaista flunssatukkoisuutta sävytti vielä vihlova päänsärky. Juoksu kuitenkin sujui jotenkuten, mutta varasin siitä huolimatta ajan lääkärille täksi päiväksi ja päätin levätä lauantain. Se tehosi, sillä sunnuntaina olo oli ratkaisevasti parempi ja uskalsin lähteä upeassa syyssäässä 10 km:n kiihtyvälle lenkille Ruissaloon. Se kulki yllättävän hyvin vauhdein 5:35-4:45 ja antoi jälleen uskoa omaan tekemiseen, Lääkärinkin lopulta peruin.

Pidin todella tärkeänä, että sain juostua edes yhden kunnon treenin ennen Kaarinan kisaa. Vuorossa olisi siis lauantaina puolimaraton, josta lähden hakemaan ennen kaikkea hyvää juoksua. Niin ja hyvähän se olisi alle 1:50:n juosta kun kerran juoksemaan lähdetään :)

Mukavaa syysviikkoa!

Takaisin treeniin

Moikka! Nyt on pari täyttä lököviikkoa vietetty Solvallan swimrun-kisan jälkeen ja viime viikolla palasin takaisin treenin pariin. Tosiaan treenin määrä jäi pari viikkoa ennen sitä todella vähäiseksi: pari kertaa kävin poluilla juoksemassa, kerran kevyellä lenkillä rattaiden kanssa ja kerran salilla hankkimassa jalkani todella kipeiksi. Tuntuma kropassa on ollut sen verran väsynyt, että enempää ei ole oikein huvittanutkaan tehdä. Siitä huolimatta viime viikosta tulikin yllättävän kuormittava. Maanantain aloitin nimittäin tonnin vedoilla, joita tuli tehtyä 5 kappaletta. Jälleen kiihtyvillä vauhdeilla vauhtien pyöriessä välillä 4:37-4:20/kilometri. Kovempaakaan en oikein päässyt mutta olin tyytyväinen treeniin kuitenkin, sillä takana oli pidempi tauko edellisistä tonneista. Nämä vedot ovat edelleen oma lempitreenini vaikka suurimman osan jouduin tällä kertaa tekemään Ruissalossa jo pimeän tullen.

Tiistaina kävin vain kevyellä n. 5 kilometrin lenkillä rattaiden kanssa, ja keskiviikkona Kuuvuoren portailla tekemässä perus porrastreenin. Torstaina oli vuorossa lyhyet mäkivedot (7xn. 160 m), jotka osoittautuivatkin aika kaameiksi. Meinasi nimittäin happi loppua ihan täysin, samoin jaloista voima. Tietää ainakin, mitä tulevana talvena kehittää :)

Perjantain lepopäivän jälkeen oli vuorossa triathlonjaoston leiriviikonloppu, joka aloitettiin heti lauantaina aamutuimaan pienellä jumpalla ja sen jälkeisellä uintitreenillä Impivaarassa. Olo tuntui heti aamusta tukkoiselta ja vain paheni iltapäivää kohti mennessä. Päivään kuului uinnin lisäksi ensin juoksutreeni (lähinnä tekniikkaa)+kuntopiiri Kupittaalla ja vielä sen lisäksi voimatreeniä Urheiluliiton tiloissa Jumppalassa. Tämä kokonaisuudessaan yli neljän tunnin setti vei kyllä voimat, ja olin illalla lopen uupunut sekä flunssainen. Kotona olikin varsinainen sairastupa, sillä poikamme oli kuumeillut jo perjantaista lähtien. Tosin hän alkoi sunnuntaina hiljalleen piristyä. Itselläni oli sen sijaan olo kuin jyrän alle jääneellä, joten viikon päätteeksi suunniteltu 12-15 kilometrin kiihtyvä lenkki muuttui levoksi.

Se treeneistä. Olen tässä lepäillessäni ehtinyt miettiä myös ensi kautta ja sen kilpailuja. Mielessä on pyörinyt lähinnä kauden fokus: en halua ainakaan tehdä samoja virheitä kuin menneenä kesänä, eli ottaa liian monta pitkää kisaa kalenteriin, jolloin koko kesä käytännössä joko palautellaan tai valmistaudutaan seuraavaan kisaan. Lisäksi haluan ehdottomasti koettaa ensimmäisen kerran triathlonissa perusmatkaa, ja luultavasti kisaan sen tutuissa Voimarinteen maastoissa heinäkuun alussa. Puolimatkat jäänevät ensi kesältä kokonaan väliin, ja sen sijaan aion juosta kaksi maratonia, sekä keväällä että syksyllä. Kevään kisoissa vaihtoehtoina olisi ainakin Hampurin maraton huhtikuussa ja Kööpenhaminan maraton toukokuun puolivälissä ja tietenkin myös jo tutuksi tullut Tukholman maraton. Haluan suhteellisen suureen juoksutapahtumaan, jossa reitti on helppo. Lisäksi oman haasteensa asettaa se, että perheeni tulee mukaan, joten kohdekaupungin olisi hyvä olla "taaperoystävällinen" :) onneksi tässä on vielä aikaa miettiä kohdekaupunkia ja maratonia!

Solvalla swimrun 19.9.2015

Moikka! Huh, ajatukset ovat vieläkin sen verran sekaisin, etten tiedä oikein mistä aloittaisin. Yritetään nyt kuitenkin. Eli viime lauantaina kilpailtiin järjestyksessään toinen Solvalla swimrun, joka oli samalla karsinta lajin MM-kisoihin Ötillöön. Reittiä oli muutettu viime vuotta pidemmäksi, eli luvassa oli 32 km juoksua ja lähes 6 km uintia. Tiesimme Jennin kanssa jo etukäteen, että kisasta tulee kova. Naisten sarjaan oli ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta, mm. Porkkalan kisan voittajapari ja kaksi hyvää ruotsalaistiimiä. Se ei kuitenkaan tunnelmaa lannistanut, vaan menimme tekemään omaa hyvää suoritusta.

Lähdimme lauantaina seitsemältä kohti Nuuksion Haltiaa, joka toimi samalla kisakeskuksena. Ilmasta oli tulossa swimruniin oikeinkin sopiva: sääennusteet lupasivat noin 15 asteen lämpötilaa ja pilvistä, mutta sateetonta päivää. Edellisen päivän rajut kuurot olivat kuitenkin kastelleet luontoa, joten kisaa ennen varoitettiinkin liukkaista maastoista.

Kävimme paikan päälle tullessamme hakemassa kilpailunumerot, ja aloimme laittaa varusteita kuntoon. Märkäpuku oli jo oikein kotoisaa vetää päälle, eikä fiilistä yhtään haitannut tieto siitä, että se yllä tulee luultavasti vietettyä tunti jos toinenkin. Tällä kertaa viritimme juomapussit kisapuvun yläosan päälle ja märkäpuvun alle, ja teippasimme ne ilmastointiteipillä kiinni. Tämä oli jälkeenpäin ajatellen hyvä ratkaisu, sillä juomapussi pysyi hyvin paikallaan eikä teippi aiheuttanut tällä kertaa hiertymiä kylkiin (edellisten arvet on edelleen tallella). Sitten vain lenkkarit jalkaan, uimalakki päähän ja kisainfoon, josta saimme viime hetken ohjeet matkan varrelle.

Lähdössä ja maalissa hymyilytti, siinä välissä oli jokunen tuskan hetki :D

Jenni oli fiksuna kirjoittanut juoksu-ja uintiosuuksien pituudet lättäreihin, jotta tiesimme missa mennään. Vasemmalla uinnit, oikealla juoksut.

Lähtölaukaus pamahti klo 10, ja etenimme hienona joukkona kohti Nuuksion metsiä. Huomasimme kuitenkin, että joukko hajaantui todella nopeasti ja me jäimme omalla kevyellä vauhdillamme häntäpäähän. Ensimmäinen juoksu oli parisen kilometriä, ja sitten saatiin tuntumaa veteen. Onneksi juoksusta sai vähän lämpöä kroppaan, sillä muutoin uinti olisi ollut varmaan turhankin viileää. Heti uinnin aikana huomasin, että fiilis oli sen osalta vähän nihkeä. Jenni tuntui menevän omia menojaan ja jouduin tekemään kovin töitä saadakseni vauhdin edes jotenkin järkeväksi. No niin, ajattelin, tälläkö fiiliksellä pitää sitten mennä kaikki 16 uintikertaa. Vielä pahempi oli toinen uintiosuus: sain heti alkuunsa vettä toiseen linssiin ja kauhoin ihan summamutikassa huonolla suunnalla. Uinnista noustuamme kerroin Jennille huonosta uintituntumasta. Hän kertoi puolestaan, että fiilis oli päinvastainen: uinti sujui. Niinpä päätimme ottaa mukana olleen vetoköyden (n. 6 m pitkä kuminauha, jota voi pahassa paikassa käyttää hyväksi heikomman kilpailijan vetämiseen) seuraavalle uintiosuudelle. Ehdotin, että Jenni ui edellä ja minä ihan siinä peesissä mutta en jää ihan vedettäväksi, vaan köyden perusteella pystyn lähinnä seuraamaan oikeaa suuntaa. Seuraavassa uinnissa keino otettiin käyttöön ja kyllä se helpottui, onneksi! Saimme jälleen hyvän tahdin päälle ja matka eteni mukavasti, ilman että kumpikaan joutui uhraamaan ylimääräistä energiaa.

Solvallan pitkässä kisassa kierrettiin ensi sprintin (10 km juoksu ja 2 km uinti) reitti, josta jatkettiin vielä pidemmälle lisälenkille. Sprintti lähti vartin meidän jälkeemme, ja aloimmekin jossain vaiheessa odotella, koska sen voittajat rymistävät meidän ohi. Näin tapahtui kuitenkin vasta huoltopisteellä, joka oli maalialueella. Siinä vaiheessa olin kyllä onnellinen, ettemme osallistuneet sprintille, sillä muutoinhan ilo olisi loppunut täysin ennen aikojaan (olimme siihen mennessä taivaltaneet n. 2 h 30 min).

Huollosta lähdimme pidemmälle ns länsilenkille. Vaikka maasto oli haastavaa jo ensimmäisen, itälenkin, alussa niin nyt alettiin ottaa luuloja pois. Lyhyen aikaa polkuja taivallettuamme nimittäin tulivat vastaan ensimmäiset portaat, jotka johtivat ylemmäs kalliolle. Siinä vaiheessa homma meni kävelyksi, ja sain hapot jalkoihin. Onneksi juoksu vetreytti  uudestaan eikä siinä vaiheessa vielä tuntunut pahalta (onneksi, sillä emme olleet edes puolessa välissä). Heti sen jälkeen oli kisan pisin uintiosuus, 700 metriä. Uinnin aikana meitä vastaan tuli muutama kilpatiimi, mutta muutoin saimme mennä omissa oloissamme. Kärki oli jo kaukana, joten emme ottaneet stressiä vaan jatkoimme tasaista vaellusta.

Tässä vaiheessa lienee syytä kertoa jotain kisan maastoista. Reittiä luonnehdittiin jo Solvalla swimrunin nettisivuilla haastavaksi ja tekniseksi. Lisäksi mainittiin, että nousumetrejä tulee kisan aikana 500. Adjektiivit "haastava" ja "tekninen" osuivat kyllä täysin oikeaan, etenkin länsilenkillä kun mielestäni isokin osa reitistä oli joko liukkaita pitkospuita tai todella suurin korkeuseroin varustettuja pikkupolkuja, vielä paria kunnon porrasnousua unohtamatta.

Haastavuudesta kertoo mielestäni myös se, että suunnistusta harrastava ja näin ollen metsässä paljon liikkuva Jenni kaatui kerran juurakkoon ja toisella kerralla upposi vyötäröä myöden mutaan erään ojan kohdalla, onneksi jalka ei muljahtanut tms. Tällä kertaa oma takamukseni säästyi mustelmilta (toisin kuin edellisessä kisassa), sillä mukana oli todella pitävät kengät. Koska juoksumatka oli niin pitkä, jouduin puolenvälin jälkeen ongelmiin polkujuoksuun tottumattomien jalkojeni kanssa. Ne nimittäin alkoivat ihan yksinkertaisesti särkeä polvista alaspäin. Onneksi juoksujen välissä oli uinteja, jotta jalat saivat hieman kylmähoitoa (ja samalla myös kasvot), sillä olisin muutoin ollut todella pulassa.

Hieman yli viiden tunnin kohdalla alkoi puolestaan vaivata yleinen väsymys. Vaikka meillä oli geelejä ja energiajuomaa mukana ja otimme jokaiselta huoltopisteeltä jotain (tarjolla oli urheilujuomaa, mehua, banaania, suolakurkkuja), niin energiavarastot alkoivat väkisinkin ehtyä. Tämä hiljensi vauhtia, ja välillä ylämäissä oli pakko vaihtaa kävelyksi. Onneksi uinti kulki edelleen ja antoi pienen tauon juoksuun. Jennillä puolestaan alkoivat kipuilla nivuset. Omasta mielestäni viimeiset uinti- ja juoksuosuudet menivät  hieman sumussa, sillä en jälkeenpäin muista niistä juuri mitään.

Lopulta viimeinen ja 16. uintiosuus oli kuitenkin suoritettu ja saimme sen osalta huokaista helpotuksesta. Uinnin jälkeinen ilakointi jäi kuitenkin lyhyeksi, kun näimme, mikä meitä vielä odotti ennen maalia. Viimeinen juoksukilometri nimittäin sisälsi nousun Swinghill-laskettelumäen päälle. Oikea masokistin unelma! Lähdimme kapuamaan mäkeä jalat jo valmiiksi hapoilla ja aivan lopussa. Ihmettelin Jennille ääneen, että kumarrus sille joka tämän ylös asti juoksee (no, jälkeenpäin kuulimme että kärki oli niin tehnyt :D). Ihan viimeisten nousumetrien aikana olin jo totaalisen loppu, ja Jenni kirjaimellisesti veti minua köydellä muutaman metrin ylöspäin. Onneksi oli enää jäljellä pieni alamäki, jonka jälkeen maali häämötti edessämme. Maalialueella elo olikin sitten kuin yhtä juhlaa. Olimme nimittäin juosseet ja uineet 7 tuntia 6 minuuttia ja risat, ja selvinneet kuin selvinneetkin maaliin haastavalta reitiltä. Maali oli muutoin jo melko hiljainen: suurin osa joukkueista oli tullut ja mennyt, mutta muutama oli vielä matkallakin. Maalin jälkeisissä endorfiinipöllyissä menimme sitten suihkuun ja saunaan sekä syömään kisaajille kokattua lasagnea, jonka jälkeen koti kutsui matkaajia.

Näin kaksi päivää kisan jälkeen jalat ovat edelleen kuin puupökkelöt, ja myös käsissä tuntuu että uitu on. Nälkä vaivaa jatkuvasti ja kroppa on muutenkin vähän sekaisin. Silti en vaihtaisi kisan tunneista hetkeäkään pois. Meillä oli suurimman osan matkasta tosi mukavaa ja ovathan ne Nuuksion maastot ja maisemat aivan upeita. Vaikka kokonaisuudessaan kisa oli todella rankka (rankempi kuin suurin osa juoksemistani maratoneista), toi uinnin ja juoksun vaihtelu mukavaa monipuolisuutta matkan tekoon. Mukavasta kisakokemuksesta on tietysti kiittäminen mahtavaa joukkuekaveria eli Jenniä. Kai me taas ensi vuonna olemme lähtöviivalla. Sitä ennen aion kyllä harjoitella polkujuoksua, jotta jalkojen hermotus kestää paremmin vaativia maastoja.

Nyt aion pitää parin viikon ylimenokauden, eli tavalliset treenit jäävät pienelle tauolle. Näin ollen blogissakin taitaa olla pieni syystauko. Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Mitä varusteita swimrunissa tarvitaan?

Moikka! Kävin tuossa iltapäivällä jo alustavasti läpi Solvallan kisapakkaamisia ja lienee paikallaan käydä täällä bloginkin puolella läpi swimrunin varusteasioita. Olen tehnyt Porkkalan kisan jälkeen ensimmäisestä kisasta viisastuttuani joitakin uusia hankintoja, mutta pitkälti mennään perusjutuilla.

Swimrun-kisan varustelista näyttää itselläni seuraavanlaiselta:
- Märkäpuku. Tämä on varmaankin listan tärkein "tuote". Itse panostin ennen Porkkalan kisaa Headin swimrun-märkäpukuun, joka osoittautuikin itse kisassa todella hyväksi hankinnaksi. Puku on uintiominaisuuksiltaan todella laadukas, ja edessä oleva vetoketju teki mahdolliseksi pienen tuuletuksen juoksujen aikana, kun ilma oli lämmin. Moni swimrunia harrastava leikkaa märkäpuvun lyhyeksi eli kyynärpää- ja polvipituiseksi. Ymmärrettävästä syystä, sillä kyllä juoksu sujuu varmaankin aika paljon mukavammin lyhyen puvun kanssa.
Itse en ole uskaltanut märkäpukua vielä leikata, koska se on ainoani ja kulkenut mukana myös triathlonkisoissa. Mikäli tarpeeksi hyvä alennus tulee vastaan, niin ostan toisen samanmoisen ja leikkaan nykyisen lyhyeksi. Onneksi Solvallan kisa on sen verran myöhään, että lämpötila ei todennäköisesti tule enää nousemaan yli 20 asteen ja pitkässäkin puvussa pystyy mukavammin juoksemaan.
Porkkalasta viisastuneena lienee syytä mainita, että metsissä märkäpuku voi saada hieman "hittiä" eli neopreeniliima on kova juttu :) Niin ja ihan perusmärkkärilläkin kisailu onnistuu loistavasti ja niitä näkyi myös Porkkalan kisassa useita, joten märkäpuvun valinnasta menestys ei jää kiinni!

Swimrunin perussetti kylppärin lattialla.

- Uimalakki ja -lasit. Lakin saa yleensä kisasta, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Laseiksi käy mitkä tahansa avovesiuintiin sopivat, oman maun mukaan.

- Juoksukengät. Märkäpuvun jälkeen toiseksi tärkein asia. Swimrunissa kisailu tapahtuu metsäpoluilla ja -kallioilla jotka ovat yleensä vielä märkiä ja liukkaita, mikä asettaa omat haasteensa juoksukengille. Lisäksi lenkkareiden täytyy tyhjentyä vedestä nopeasti uinnin jälkeen. Eli vaadittavia ominaisuuksia ovat: kevyet vedessä, erittäin pitävät ja hyvät metsäjuoksuun.
Porkkalan kisassa minulla oli mukana ihan hyvät, maastojuoksuun tarkoitetut Inovin kengät, jotka toimivatkin loistavasti metsäosuuksilla ja hiekkateillä. Pito muodostui kuitenkin pahaksi ongelmaksi, sillä uintiin mennessä ja sieltä rantautuessa lensin useaan otteeseen takamukselleni kenkien luistaessa alta kallioilla. Tämä kismitti sen verran, että kävin muutama viikko sitten ostamassa Jennin käyttämät ja suosittelemat suunnistuskengät, eli VJ Sportin Irockit. Olen testannut niitä nyt parissa swimrun-treenissä ja pito on ollut kyllä ihan käsittämättömän hyvä, samoin tuntuma maastoon. Tosin lopullinen tuomio kengän hyvyydestä tulee vasta Solvallan kisan ja pidemmän käyttökokemuksen jälkeen :)

- Lättärit ja pullarit. Nämä uintitekniikan pelastajat ovat korvaamaton apu myös swimrunissa. Pullari, jalkoja kannatteleva kelluke, auttaa pitämään uintiasennon myös lenkkarit jalassa. Tuunasin pullarin swimrunin tarpeisiin, eli porasin sen läpi reiät, joista pujottelin kuminauhan. Tämä viritys laitetaan sitten reiden ympärille ja aina uidessa käännetään reiden "sisäpuolelle" toimittamaan kelluttajan virkaa. Juostessa pullari puolestaan käännetään pois edestä reiden ulkosyrjälle.
Lättärit, eli käsiin laitettavat apuvälineet sekä lisäävät käden pinta-alaa että sitä kautta lisäävät uinnin vastusta ja auttavat pitämään yllä uintivauhtia. Itselläni on vähäisen treenin vuoksi pienemmän vastuksen antavat S-koon lättärit, mutta kisoissa on näkynyt enimmäkseen selvästi suurempia versioita. Omalta osaltani lättäriuinti vaatii vielä harjoittelua, joten tyydyn toistaiseksi nykyisiin lättäreihin.

- Ravintoon ja nesteytykseen liittyvät varusteet: spibelt, juomapussi. Kuvasta puuttuu n. kahden litran juomapussi, joka viritetään märkäpuvun alle ja jonka avulla on mahdollista huolehtia nesteytyksestä Solvallan kaltaisen pitkän kisan aikana. Laitoin Porkkalan kisassa juomapussin ilmastointiteipillä suoraan kylkiin kiinni. Viritelmä pysyi, mutta teipistä jääneet muistohiertymät ovat edelleen näkyvissä molemmissa kyljissä. Ajattelinkin Solvallassa laittaa päälleni triathlon-kisapuvun yläosan ja juomapussin ilmastointiteipillä sen päälle, jolloin "muistoilta" toivottavasti vältyttäisiin. Tärkeää on, että juomapussi ei pääse valumaan, koska se on aika epämukavaa. Muutoin pussi on kätevä, sillä letkun saa viritettyä märkäpuvun kaula-aukosta ja sen kautta nesteen nauttiminen on helppoa juostessa.
Spibeltiin puolestaan laitan geelit (joita tulee olemaan iso kasa). Lisäksi vyössä voi kantaa kisassa mahdollisesti pakollisia varusteita.

- Pakolliset varusteet: Porkkalan kisassa pakollisia varusteita oli edellä mainittujen lisäksi kartta vedenpitävässä karttapussissa, pilli molemmilla kilpailijoilla (meillä tämä kuuluu swimrun-märkkäriin), kompassi, ensiapuside vedenpitävästi pakattuna ja numeroliivi. Osa tavaroista kuljetettiin märkäpuvun sisässä ja osa spibeltissä, numeroliivi luonnollisesti märkäpuvun päällä.

Huh, on siinä tavaraa kerrakseen kannettavaksi koko matkan ajaksi. Tosin vaikka määrä kuulostaa suurelta, siihen tottuu nopeasti eikä varusteisiin oikeastaan edes kiinnitä huomiota kisan aikana etenkään, mikäli kaikki sujuu mukavasti (mm. juomapussi pysyy selässä eikä pullari häviä matkan varrelle). Tällä setillä siis lähdetään viikonlopun kisaan, vähäsen jo jännittää!

Pari juoksuviikkoa ja tähtäimessä tankkaus, osa 2

No niin, sitten viikon 37 kimppuun. Haluan nostaa sen osalta kaksi huipputreeniä, jotka olivat kyllä viikkoni pelastus: maanantain tonnit ja torstain "pitkä" lenkki.

Viikko alkoi tehokkaasti tonnin vedoilla Ruissalon promenadilla. Edellisestä tonnikerrasta oli jo tovi aikaa, joten oli kiva nähdä, ovatko vauhdit muuttuneet. Nyt vetokertojen määrääkin nostettiin kuuteen edellisestä määrästä 4x1000 m+2x500 m. Ensimmäisen vedon oli määrä olla rento, about 4:50 tahtia. Lähdin siitä sitten juoksemaan rennon kovaa kuten ohje kuului. Juoksu olikin todella helppoa ja mietin että mahdanko vetää vähän liian hitaasti. Ekan tonnin jälkeen kello kuitenkin pysähtyi aikaan 4:38. Oho, sehän menikin hyvin ja tuntui lähes hölkkävauhdilta! Parin minuutin tauko ja ei kun uusiksi, nyt aikaan 4:34. Sitten kaksi seuraavaa aikoihin 4:26 ja 4:24. Koska juoksu tuntui edelleen hyvältä, päätimme koettaa josko kahdella viimeisellä vedolla vauhti nousisi 4:10-4:15 tuntumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vauhti jäi 4:20 minuuttiin/km. Päättelimmekin, että jalat olivat vielä sen verran puhki viime viikosta ja etenkin perjantain porrastreenistä, että se näkyi viimeisissä rypistyksissä. Väsymys tuntui myös kropassa kahden viimeisen vedon aikana: jalka ei vain noussut vaikka kuinka käskytin, ja askel oli kaukana irtonaisesta. No eipä siinä, vauhdit ovat kuitenkin kasvaneet selvästi aikaisempaan verrattuna, mikä on hyvä merkki.

Tiistaina kävin pitkästä aikaa puntilla keskikroppaa ja käsiä vahvistamassa ja keskiviikkona pyöräilin kevyesti Ruissaloon (n. 20 km) poimimaan auringonkukkia, jotka Turun kaupunki ystävällisesti asukkailleen tarjosi.

Ruissalon auringonkukkaloistoa.

Sitten tuli torstai, ja pitkästä aikaa pitkän lenkin vuoro. Olen jo tovin tässä tuskaillut, että paria swimrun-treeniämme lukuunottamatta pitkät yli kympin lenkit on jäänyt lähes kokonaan väliin viimeisen parin kuukauden aikana. Jostain kumman syystä takaraivossani kytee edelleen ajatus siitä, että kestävyysurheilijan normikalenteriin kuuluvat pitkät lenkit läpi vuoden, vaikka eihän se niin ole. Juoksukestävyydestäni huolestuneena lähdin kuitenkin juoksemaan kohti Paimiota. Koska koko Turku-Paimio-välin tahkoaminen olisi ollut vähän turhan pitkä matka, otin bussin Tuorlaan asti ja juoksin sieltä Piikkiön kautta Paimioon noin 16 kilometrin matkan. Tarkoitus oli juosta lenkki kiihtyvänä, eli hiljalleen vauhtia nostaen. Mietin, mitenköhän siinä mahdan onnistua kun en ole vastaavia juurikaan juossut.

Lähdin matkaan mielestäni kevyellä hölkkävauhdilla hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa syyssäässä. En liiemmin vilkuillut kellostani vauhteja, vaan menin täysin fiiliksen mukaan. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla aloin tutkailla statistiikkaa, ja kympin kohdalla kilometrien väliajat olivat seuraavat: 5:39 min/km, 5:28, 5:25, 5:22, 5:20, 5:18, 5:13, 5:08, 5:08, 5:05. No jopas jotakin, ajattelin. Olin juossut siihen asti itselleni loistavilla vauhdeilla ja varaa oli vielä parantaa. Kympin kohdalla jouduin pitämään kahden minuutin juoma- ja geelitauon kun kurkkua alkoi kuivaa, mutta sitten juoksu jatkui. Tiesin, että seuraavien kahden kilometrin aikana vauhti tippuu hieman Paimiontiellä olevan piiitkän ylämäen vuoksi. Onneksi tiputus ei ollut kuitenkaan kovin radikaali (5:15 min/km ja 5:13 min/km). Sitten sainkin vauhdin nostettua takaisin "oikealle" tasolleen ja seuraavien kilsojen väliajat olivat 4:56, 4:57 ja viimeinen 4:43. Olin niin tyytyväinen lenkin kulusta ja etenkin siitä, että pääsin vielä viimeisillä kilometreillä reilusti alle viiden minuutin vauhteihin. Loppuun tein vielä noin kilometrin verryttelyn, joten kokonaissaldona oli 15 km aikaan 1:19 h (keskivauhti 5:16 min/km). Taisi siinä tulla jonkinmoinen ennätys 15 k:lle tehtyä!

Nämä kaksi viikon avaintreeniä olivat todella tärkeitä etenkin henkisesti. Olen ollut hieman epävarma siitä, kuinka kestävyyskunnolleni on käynyt pitkien lenkkien ja pk-lenkkienkin jäätyä vähiin. Nyt kuitenkin tiedän, että kehitystä on tapahtunut ja oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tieto kestävyyskunnon säilymisestä tuo varmuutta myös ensi lauantain Solvalla swimrunia ajatellen. Silloin team Vastavirran ohjelmassa on juosta metsissä yli 32 km ja uida Nuuksion järvissä lähes 6 km, joten rankka päivä on varmasti tulossa. Varovaisimmankin arvion mukaan aikaa tähän menee ainakin 7 h, jolloin huomiota täytyy kiinnittää entistä enemmän tankkaukseen ennen kisaa ja sen aikana. Ajattelin aloittaa hiilarien lisäämisen hiljalleen jo tiistaina ja jatkaa tankkausta torstaihin asti. Tällöin perjantaina on paluu normaaliin ruokavalioon ja lauantaina kisa. Valmistautuminen ansainnee oman tekstinsä vielä ennen kisaa, sillä etenkin varusteiden tiimoilta on vielä paljon mietittävää. :)

Tätä on luvassa lauantaina. Lähde: solvallaswimrun.com.

Pari juoksuviikkoa ja tähtäimessä tankkaus, osa 1

Moikka!

Taas on jäänyt pari viikkoa päivittämättä erinäisten kiireiden vuoksi. Miten tuntuukin, että vaikka syksy saa ja kalenteri tyhjenee ainakin meillä viikonlopun osalta erinäisistä menoista ja kisoista, kiireet viikolla ne vain lisääntyvät. Vaikka blogia en ole ehtinyt päivittää, on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut monenmoista. Koska tekstistä tulisi muutoin aivan järkyttävän pitkä, olen jakanut sen kahteen osaan aloittaen viikosta 36.

Edellisviikko alkoi heti maanantaina kunnon vetorypistyksellä. Teimme Kupittaanpuistossa minuutin vetoja lyhyellä, vain puolen minuutin palautuksella (luonnollisesti verryttelyt, venyttelyt ja liikkuvuustreenit kuuluivat asiaan). Lähdin tekemään treeniä kovalla itseluottamuksella. "Mut näähän on vaan minuutin vetoja, ei kai se lyhyt palautus mitään haittaa". Jukra kunpa olisin tiennyt.

Vetoja oli siis ohjelmassa yhteensä 15. Ensimmäiseen vetoon lähdettiin tunnustellen 4:10 min/km-vauhdilla. Se meni ihan kivasti. Juoksimme vedot aina edes takaisin ja merkkasimme viivan hiekkatielle jokaisen juostun vedon jälkeen, jolloin pystyimme seuraamaan vauhtia. Jokaisella vedolla piti päästä ainakin viivalle, mieluiten sen yli. Kymmenen vedon jälkeen pidimme hieman pidemmän tauon ja siinä kohtaa alkoi jo tuntua. No, enää viisi edessä. Viisi nopeinta, toivoin. Kolme seuraavaa meni vielä mutta kaksi viimeistä olivat kyllä rajua puristusta. Väsymyksestä huolimatta vauhti kuitenkin kiihtyi loppua kohti mentäessä ja viimeisen vedon vauhdiksi tuli 3:47 min/km. Sen jälkeen tuli kyllä puhallettua kerta jos toinenkin Kupittaanpuiston nurtsilla. Treeni oli kova ja tehokas. Olen ollut pidempien vetojen ystävä, mutta tuo lyhyt palautus teki kyllä tehtävänsä, suosittelen!

Muutoin viikkoon kuului meidän seuran yhteisuintitreenien aloitus Impivaarassa keskiviikkona. Olosuhteiden pakosta juoksin treeniin ja sieltä takaisin, eli yhteensä 10 km. Se olikin vähän odotettua rankempi reissu, sillä treeneissä vierähti lähes kaksi tuntia (uintitreeniä ennen teemme loistavan lihaskunto- ja liikkuvuusharjoituksen) ja matkoihin meni kolmas mokoma, jolloin olin kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Kun seuraavana aamuna herätys oli kuudeltä, jäivät unet pakostakin hieman vähemmälle. Ehkä ensi kerran jätän juoksut väliin ja hoidan itseni hallille vaikka pyörällä :)
Torstaina viikko jatkui "perinteisillä" parisatasilla ja perjantaina menimme portaille. Treenitunteja viikkoon ei kulunut kuin 4:29 joten aika perusviikko oli kaikkinensa. Monipuolista juoksua ja vähän uintiakin sisältyi viikkoon eli ihan hyvä.

Viikko 35: swimrunia ja loman loppu

Moikka!

Viime viikon treenikatsaus tulee nyt vähän myöhässä, kun on ollut kaikenlaista hässäkkää. Palasin viime torstaina lomata takaisin töihin, ja tuntuu että orientoituminen on vieläkin käynnissä :) Lisäksi meidän pienokainen täytti sunnuntaina vuoden, ja viikonloppu kului pitkälti pientä isoa poikaa juhliessa.

Viime viikko alkoi sähäkästi vetoreenillä. Tein Kupittaan urheiluhallin liepeillä minulle uuden setin, 8x1 minuutin vedot parin minuutin palautuksella. Tämä on taas sitä omalle epämukavuusalueelle menemistä: olen huono juoksemaan kovempaa, ja minuutin vedot ovat kaukana lemppareistani eli tonnin vedoista. Teimme kunnon verkat, liikkuvuustreenit ja koordinaatiot alkuun ja sitten tositoimiin. Ensimmäinen veto meni tunnustellen vauhdilla 3:54 min/km. Toisella vedolla mentiinkin hieman kovempaa ja seuraavilla vedoilla vauhti liikkui välillä 3:46 min/km-3:56 min/km. Viimeinen veto oli kunnon puristus, ja siinä vauhti nousi 3:41 minuuttiin kilometriltä. Vetojen pituus oli n. 260-280 metriä, eli treenistä tuli ihan hyvä alku- ja loppuverryttelyineen.

Tiistaina olin vielä lomalla, mutta jostain kumman syystä heräsin jo 5:40. Koska perheemme pojat vielä nukkuivat ja olo oli reipas, päätin mennä vetämään Impivaaran uimahalliin aamutreenin ennen kuin mieheni lähtee töihin. Olin Impivaaran ovella 6:05 ihmettelemässä, ja altaassa klo 6:10. Tein pienen alkuverryttelyn ja sen jälkeen 5x300 m lättäreillä+pullareilla sekä lopuksi verkat. Lättäriuinti on jäänyt harmittavaisen vähiin kesällä, vaikka nimenomaan sitä pitäisi nyt treenata 19.9. häämöttäviä Solvallan swimrun-kisoja silmällä pitäen. Uinti sujui kuitenkin mukavasti ja hallissa oli aamulla kovin rauhallista. Tulin kotiin puoli kahdeksan maissa vielä aamukahvitkin Impparissa juotuani ja sainkin viettää loppupäivän laatuaikaa pojan kanssa.

Keskiviikkona meillä olisi ollut jälleen 10x200 metrin vetotreeni Orikedolla, mutta jouduin aikatauluongelmien vuoksi jättämään sen väliin. Tein päivällä kahdeksan kilometrin lenkin hölkäten rattaiden kanssa kohti Ruissaloa ja sieltä takaisin. Lenkki oli kevyt, ja ennemminkin palauttava n. 6 min/km-vauhdeilla. Torstai jäi urheilun osalta välipäiväksi, ja perjantaina menimme porukalla Kuuvuoren portaille hankkimaan voimaa kinttuihimme. Portaita noustiin erinäisin tekniikoin, ja kyllä se jälleen sai jaloissa tuntumaan. Porrastreeni on kyllä hyvä korvaava muoto kuntosalin jalkatreenille, ihan vielä kun ei viitsisi mennä sisätiloihin nostamaan rautaa.

Perjantain treeni oli myöhään illalla, ja yöunet jäivät hieman lyhyiksi, sillä lähdimme swimrun-tiimiläiseni eli Jennin kanssa ajamaan kohti Nuuksiota ennen seitsemää lauantaiaamuna. Tarkoitus oli tutustua tuleviin kisamaastoihin ja ottaa hieman tuntumaa Solvallan polkuihin ja vesiin sekä tietenkin testata välineitä. Meillä oli mukana suuntaa antava Solvallan reittikartta, ja tavoitteenamme oli juosta ja uida kisan sprinttireitti vastakkaiseen suuntaan (12 km juoksua ja 2 km uintia). Noh, mehän lähdimme jotenkin väärään suuntaan heti ensimmäisen juoksun aikana. Matkan piti olla varmaankin n. 4-5 km, ja seitsemän kilometriä hölkättyämme aloimme miettiä, että ehkä olemme väärällä reitillä. Lähdimme takaisin päin, ja lopulta löysimme Kattilajärven, jonka piti olla ensimmäinen uintiosuuksista. Tähän mennessä olimme juosseet jo 10 km ja olo oli sen mukainen: märkäpuku oli aivan märkä hiestä, samoin kengät. En olisi uskonut, että yhdestä ihmisestä voi irrota niin paljon nestettä :D onneksi meillä oli juomasäiliöt märkäpukujen alla, joten nestehukka ei päässyt vaivaamaan.

Uinti Kattilajärven yli oli ihanan virkistävä. Vesi oli puhdasta ja raikasta, tyypillistä järvivettä. Vastakkaiselle rannalle päästyämme lähdimme suunnistamaan seuraavalle järvelle, joka oli Urja. Sen rannalle oli onneksi helpompi löytää, mutta tenkkapoo tuli, kun etsimme paikkaa, josta aloittaa uinti. Pelkkää kaislikkoa koko ranta täynnä! Vaikka kisassa emme olisi epäröineet hetkeäkään liejuun joutumista, treenissä olimme sen verran hienohelmoja että yritimme etsiä mukavampaa lähtöpaikkaa. Ihanan loiva kallio löytyikin pian, ja aloitimme uinnin kohti vastakkaista rantaa (se paikka varmaan on kisassakin se oikea uinnin startti :D ). Jälleen virkistävää ja loistavaa järvivettä. Rantautuminenkin kävi helposti ylös kalliota, ja jatkoimme metsäpolkua kohti seuraavaa etappia. Tähän mennessä pelkästään juoksukilsoja oli kerääntynyt sen 12, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmaamme ja lähdimme takaisin kohti autoa ja luonnonkeskus Haltiaa. Sekään ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Epäselvä karttamme ei auttanut meitä enää lainkaan, eikä telttailemaan tullut tyttöporukkakaan osannut neuvoja kyselessämme oikein sanoa, mikä polku on oikea. Onneksi Jennillä oli suunnistajana kompassi mukana, ja päätimme luottaa siihen. Aikamme pikkuruisia polkuja tarvottuamme löysimme hiekkatien, josta aloitimme taipaleemme ja pääsimme takaisin autolle. Päätimme hyvän treenin vielä lyhyeen uintiin Nuuksion Pitkäjärvessä, joka sekin on yksi uintietapeista itse kisassa. Samalla saimme huuhdeltua hiet pois iholta.

Swimrun-tamineissa treenin jälkeen (kuva Jenni). Koetimme ensimmäistä kertaa kiinnittää pullarin kuminauhalla reiteen. Toimi.

Loppupulahdus tehtiin Nuuksion Pitkäjärvessä.

Innokkaat treenaajat :D

Kaiken kaikkiaan juoksua tuli päivän saldona 15 km ja uintia n. 1,5 km. Käynti tulevissa kisamaastoissa oli hyvä, ja vaikka reitiltä eksyimmekin, saimme ainakin juosta ihan tarpeeksi. Samalla saimme ensiraapaisun Solvalla swimrunin haastaviin maastoihin: korkeuseroja riittää, samoin haastavia polkuja mutta toisaalta myös upeita uintiosuuksia ja hienoa luontoa. Tulevassa kisassahan juoksua on yhteensä 35 km ja uintia 5 km eli helpolla meitä ei päästetä. Olo on kuitenkin suhteellisen hyvä kisasta, ja mikäs siinä on ollessa kun meillä on Jennin kanssa niin mahtava tiimi.
Sunnuntai kuluikin juhliessa ja treenistä palautuessa. Vaikka tunteja ei viime viikolla kovin paljon mittariin kertynytkään, olivat treenit mukavan vaihtelevia.

Ma: Vetoreeni 8x100 m + verkat, 1 h
Ti: Uinti 1700 m 38 min
Ke: Juoksulenkki rattailla 8 km 48 min
To: Lepo
Pe: Porrastreeni 1 h
La: Swimrun-treeni Solvallassa 2 h 45 min
Su: Lepo

Ehjä ja hyvä treeniviikko

Heippa! Kulunut viikko on ollut hyvä treenin osalta. Palauduin viimeviikkoisesta TTW-sprintistä suhteellisen nopeasti, ja aloitin juoksun jälleen tiistaina kahden rehellisen lepopäivän jälkeen. Kävimme porukassa juoksemassa rennot 10x200 metrin vedot Orikedon ulkoilureitillä. Verryttelyineen ja liikkuvuusharjoituksineen treeni kesti tunnin ja oli mukavan rento sekä palauttava kisan jälkeen. Keskiviikkona me lomalaiset eli allekirjoittanut sekä poikamme lähdimme isovanhempien kanssa mökkeilemään. Pakkasin mukaan lenkkarit sekä märkäpuvun, ja molemmille on ollut käyttöä. Heti keskiviikkona tarkoituksena oli juosta kevyt pk-kymppi. Askel tuntui kuitenkin sen verran kevyeltä ja sykkeet pysyivät aisoissa, että juoksin kympin hieman vauhdikkaammin, 53 minuuttiin. Mietin siinä juostessa, että olisiko vihdoin pk-vauhdeissa tapahtunut se pieni sysäys parempaan. Nyt km-vauhti oli 5:20 ja se tuntui hyvältä. Tosin ihan verryttelyä lenkki ei ollut, se on edelleen asia erikseen. Joka tapauksessa jalat palautuivat lenkistä nopeasti.

Torstaina oli vuorossa ensin pieni keskivartalojumppa ja sen jälkeen uintitreeni lättäreillä. Uinti oli kyllä mahtavaa pienessä, puhdasvetisessä järvessä. Matkaa tuli 1,2 km isäni soutaessa turvamiehenä vieressä. Nythän uintimääriä pitää hieman lisätä, sillä Solvalla swimrunissa uinnin yhteismatka on noin 6 km eli aikamoinen rutistus, vaikka pieniin pätkiin onkin jaoteltuna.

Perjantaina pääsin touhuamaan kunnon vetotreenin parissa. Ohjelmassa oli 6x1000 m n 3 min palautuksin, jonka päätin juosta hiekkapohjaisella metsäautotiellä. Vaikka yritin hakea tasaista tonnia, se ei onnistunut, eli jonkin verran reitille tuli korkeuseroja, mitkä vaikuttivat vauhteihin. Etenkin ensimmäinen veto oli hidas, 4:54. Siitä kuitenkin petrasin selvästi, ja niin jokainen veto nopeutui viitisen sekuntia, ja viimeisen ajaksi tuli 4:18. Toki viimeisen nopeuteen vaikutti myös yksi reitin varrelta löytynyt epämiellyttävä yllätys, olin nimittäin lähes astumassa kyyn päälle juoksun lomassa. Onneksi säästyimme molemmat säikähdyksellä, ja toivottavasti emme kohtaa enää uudelleen. Käärmeet kun ovat mielestäni sitä luonnon epämiellyttävintä antia, ja avovesiuinnissakin keskittyminen herpaantuu välillä mietelmiin siitä, mitä tekisin kyyn uidessa vastaan. No, joka tapauksessa verryttelyineen vetotreenistä tuli matkaa lähes 9 km. Palkitsin itseni vielä illalla uintitreenillä järven ympäri. Matkaa tuli hieman alle kilometri. Sama toistui myös lauantaina, jolloin päivään mahtuu myös kympin verryttelylenkki yhdessä isäni ja enoni kanssa. Siellä viihdyimmekin yli tunnin, ja hyvä niin.

Kokonaisuudessaan viikko on ollut hyvä sisältäen neljä ehjää juoksutreeniä (yht n. 34 km) ja kolme uintia (n. 3 km) sekä edes vartin edestä keskivartaloa. Tänään suuntaamme kohti kotia, mutta täytyy katsoa, mitä päivä tuo vielä tullessaan. Ehkä jään kyydistä pois aikaisemmin ja teen vielä kevyen juoksulenkin. Ja pitäähän tuolla vedessäkin vielä pulahtaa. Aurinkoista päivää :)

Kuvassa optimaaliset harjoitusolosuhteet :)

Turku Triathlon Weekendin sprintti 15.8.

Moikka! Luvassa on nyt jonkinmoinen kisaraportti eiliseltä, jolloin kävin kisaamassa TTW:n sprintin. Olo ennen kisaa oli hermostunut: mietin, että miten ihmeessä selviän noin lyhyestä matkasta, jossa pitää oikeasti mennä kovaa. Totuushan on se, etten ole koskaan kisannut "oikeassa" sprinttikisassa, ja vajaamittaisesta Kakskerran juhannustriathlonista on jo yli kaksi vuotta aikaa. Jännitystä lisäsi vielä se, että kisaa seuraamaan Turun keskustaan oli tulossa kaikki tutut, joten oli paree onnistua :)

Sitten itse kisaan. Lauantai valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, siis täydellisenä kisasäänä. Kisa oli vasta iltapäivällä, joten aikaa hermoiluun riitti päivän mittaan. Onneksi oli seurakavereita, jotka jakoivat ajatukset. Lähdön lähestyessä pyörä tarkastukseen, vaihtopaikka valmiiksi ja muun virran mukana jokirantaan odottelemaan veteen pääsyä. Uintilähtö olikin varsinainen huolenaiheeni kisassa: kun ilmoittautuneita oli 237 ja kaikki lähtevät samaan aikaan, voi siinä tohinassa sattua ja tapahtua. Yritin hakea paikan, jossa olisi tilaa, mutta en valitettavasti ehtinyt ja jäin joen keskelle. Se oli huono valinta, sillä ensin eteeni osui heti lähdössä hitaampi uimari tukoksi, ja sen jälkeen populaa törmäsi vasemmalta ja oikealta, joten uintilinjaa piti hakea monta kertaa uudestaan. Mitään suurempaa paniikka ei kuitenkaan tullut, ja käännön kohdalla pahin tungos helpotti. Uinti oli osaltani ihan ok, aikaa kului 14:47.

Uinnista noustiin ramppia pitkin jokirantaan, jossa oli noin 150 metrin juoksun jälkeen vaihto pyörään. Sähläsin aikani vaihdossa, mutta sain lopulta kaikki tarvittavat kamppeet päälle ja pääsin matkaan. Pyörä vähän jopa pelotti, sen treenaamisen kun olen jättänyt todella vähille. Koska matka oli vain sen 20 km, päätin kuitenkin lähteä polkemaan reippaanlaisesti. Sykkeet pysyivät koko pyöräilyn ajan todella korkealla ja se vähän huolestutti juoksun suhteen, mutta päätin pitää vauhtia yllä. Pyörän lopussa otin yhden geelin energiaksi juoksuun. Aikaa pyörään meni 41 minuuttia, ja pääsin lähelle 40 minuutin tavoitettani. 

Vaihdossa rykäisin pyörän vähän voimakkaammin telineeseen. Kuului äänekäs pum ja eturenkaasta pakeni ilma. Ajattelin, että tänään oli onni mukana, kun renkaatkin puhkeavat vasta fillarilta noustessa :) lisäksi katsoin, että tasaisella juoksulla olin alle puolentoista tunnin tavoiteajassani. Vaihdon jälkeen oli juomapiste, jossa heitin päälleni vettä ja otin energiajuomaa. Sitten tositoimiin.

Juoksu kulki ihan hyvin, ja pyrin pitämään alle viiden minuutin kilometrivauhtia yllä. Se onnistui (keskivauhti 4:49 min/km) ja pääsin jopa ohittamaan pari miestä juoksun aikana. Keskustassa kannustus, sekä tuttujen että tuntemattomien, oli mahtavaa ja antoi lisätsemppiä. Maalisuora koitti nopeasti, ja mietinkin sen nähdessäni että olisi ollut valmis juoksemaan vielä toisen kierroksen. Otin pienen loppukirin ja pääsin maaliin, jossa kannustus oli huimaa maaliportin molemmin puolin. Fiilis oli maalissa hyvä ja energinen, ja oli kiva nähdä seurakavereita. Lisäksi olin erittäin tyytyväinen suoritukseeni kokonaisuudessaan: ajaksi tuli lopulta 1:24:03, jolla irtosi sija 6/70 naisten kuntosarjassa. 

Näin kisan jälkeen olo on hyvä ja mietin tälle päivälle kevyttä treeniä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka sprintti olikin ok kisana, niin pitkät matkat pysyvät tiukasti kalenterissani tulevaisuudessa. Ensi vuonna aionkin osallistua Turussa puolimatkalle, sen verran hyvin kisaorganisaation järjestelyjen toimivuus minut vakuutti. Hieno kisa, joka tosiaan jatkuu tänään vielä puolimatkalla. Yritän päästä ainakin maalisuoralle ottamaan urheita kisaajia vastaan :)

Uinnin lähtö ja vaihto hienoissa maisemissa.

Mimmit olivat vedossa. Kuva Piian puhelimesta.

Monipuolinen treeniviikko

Moikka!

Viime viikko oli treeneiltään hyvinkin monipuolinen. Swimrun-kisoista palautuminen kesti tosiaan sen viikon verran, ja maanantaina oli taas hyvä fiilis päällä treenin suhteen. Tein aamupäivällä pienen kuntopiirin keskivartaloon ja jalkoihin keskittyen. Illalla olikin sitten vuorossa vanha kunnon vetoreeni, joka sisälsi pyramidivedot 100-200-300-400-400-300-200-100 m kunnon palautuksin. Juoksu oli rennon kovaa ja kulki hyvin. Tiistaina tein kahden seurakaverin kanssa pyörälenkin Turku-Masku-Naantali-Turku, ja siitä tuli kilometrejä 45. Sykkeet olivat maltillisia, samoin vauhti. Keskiviikkona heräsin ennen kuutta ja käväisin Samppalinnassa uimassa pienen treenin. Olin kotona ennen pojan heräämistä. Tuo aamu-uinti on kyllä ihan paras aloitus aamulle, tosin näin kesälomalaisena sitä myös ihan mielellään nukkuu pitkään. Illalla oli porrastreenin aika. Menimme Kuuvuoren portaille tekemään erinäisiä loikkia, juoksuja yms. Reidet huusivat välillä hoosiannaa, joten treeni oli tehokas.

Torstaina pidin lepopäivän, vaikka jalat palautuivatkin hyvin keskiviikosta. Perjantaiaamupäivällä olimme sopineet seurakavereiden kanssa, että juoksemme Turku Triathlon Weekendin viiden kilometrin juoksureitin. Se on kyllä mahtava, kulkee pitkin jokirantaa ja on tasainen kuin mikä. Tosin omalla kohdallani pientä haastetta juoksuun toivat rattaat, sillä otin poikamme mukaan ihmettelemään jokirannan menoa. Noin kuuden kilometrin juoksun jälkeen otin vielä pienen, puolentoista kilometrin vauhtikestävyysosuuden n. 5 min/km-vauhdilla. Vauhtia oli kyllä vaikea kasvattaa rattaiden kanssa, joten alunperin suunnittelemani noin kympin lenkki jäi vähän tyngäksi. Kilometrejä tuli yhteensä 8, ja keskimääräinen km-vauhti oli 5:48 koko lenkin ajalta.

Perjantai-illan vietin laatuseurassa ystäväni kanssa Aurafesteillä ja lauantain pidin jälleen lepopäivänä. Sunnuntaina viikko huipentui Kakskerran mäkiseen pyörälenkkiin, jälleen hyvässä seurassa TuUL:n leidien kanssa. Pitkälti puheet olivat jo ensi viikonlopussa ja TTW-kisassa, johon suurin osa meistä osallistuu. Kilometrejä kasaan pyörän selässä tuli 40, ja tein lenkin loppuvaiheessa itsekseni pienen vauhtiosuuden (n. 3 km), jossa nostin vauhtia 31 kilometriin/h. Jouduin lähtemään yhteislenkiltä vähän aikaisemmin, sillä lähdimme koko perheen voimin purjehtimaan. Reissu oli alle 1-vuotiaalle pojallemme ensimmäinen laatuaan, ja piti kyllä vanhemmatkin kädet täynnä työtä, sen ikäisen pitelemisessä on jo nimittäin melko paljon haastetta. Viikon treenien kohokohta koitti kuitenkin veneretken lopuksi, kun puin märkäpuvun päälleni ja hypähdin mereen Rymättylän edustalla. Tein lyhyen avovesitreenin uiden veneemme vieressä, mieheni ja poikamme tsemppasivat samaan aikaan kannella :). Se oli kyllä mahtavaa, lämpimässä illassa auringon paistaessa. Merivesikin on jo ainakin märkäpuvulla uidessa todella lämmintä, ja ainakin vielä eilen tuntui melko puhtaalta levän suhteen, joen luulenpa että avovesitreenini keskittyvät merivesiin loppukesän ajan. Turussa järvien tilanne taitaa olla levän osalta jo melko huono, joten vaihtoehdotkin ovat hieman vähissä.

Föri vie, Föri tuo Kakskertaan ja takaisin :)

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkoon kokonaisuudessaan. Treeniä tuli yhteensä yli 8 h: kaksi uintitreeniä, kaksi pyörälenkkiä ja kolme juoksutreeniä toivat sopivan monipuolisen kattauksen viikkoon, sellaisen kuin triathlonharrastajan normaalin viikon kuuluisikin olla. Olen tässä treenikavereillenikin sanonut, että hieman harmittaa, kun koko kesä on mennyt joko pitkiin kisoihin valmistautumiseen tai niistä palautumiseen, joten ns. tavalliset treeniviikon ovat jääneet vähiin. Onneksi tälläkin viikolla ehtii vielä treenaamaan suht normaalisti ennen lauantain sprinttikisaa. Tosin se jännittää jo kovin, sillä en ole tottunut menemään kovaa ainakaan pyörällä, joka muutenkin on heikoin lenkkini. Saa nähdä, miten pitkiin kisoini tottunut kroppani selviää lauantaina ;)

Porkkalan tunnelmaa vielä kuvin

Porkkala swimrunin sivuille on päivittynyt otoksia kisasta, ja päätin jakaa osan niistä myös täällä. Fiilis kisasta on edelleen loistava ja alan jo odottaa meidän seuraavia swimrun-treenejä :)

Startissa riitti tohinaa. Kuva: Jenni Vapaaoksa.

Märät kalliot tuottivat lisähaastetta kisaajille. Kuva: Poppis Suomela

Kisareitin huikeita maisemia. Kuva: Poppis Suomela.

Uimasta noustessa ystävä tunnetaan. Erään joukkueen tyylinäyte. Kuva: Poppis Suomela.

Kaislikossa suhisee. Tämä rantautuminen oli yksi kisan inhottavimpia: kaislaa ja mutaa, joka värjäsi näköjään myös naaman. Kuva: Poppis Suomela.

Jennin tyylinäyte mudan keskellä. Kuva: Poppis Suomela.

Ensimmäinen uintiosuus, tässä oltiin vielä suht varovaisia. Kuva: Jouni Junkkaala.

Sitten mentiin, kohteena vastapäinen saari. Kuva: Jouni Junkkaala.

Onnelliset ja mutaiset maaliintulijat. Kuva: Liisa Paakkanen.

Kesälomatunnelmia

Moikka! Viime viikon treeneistä ei ole paljoakaan sanottavaa, siksi tämäkin teksti jää lyhyeksi. Aloitin siis kesäloman ja pidin lähes täystaukoa urheilusta. Ainoina treeneinä oli tiistain 9x200 m rennot vedot verryttelyineen ja perjantain n. Seitsemän kilometrin höntsälenkki ystävän kanssa, itselläni rattaat mukana. Muutoin olen vain laiskotellut, nukkunut ja syönyt hyvin. Pitää myöntää, että etenkin alkuviikosta olo oli erittäin väsynyt, eivätkä vedot kulkeneet kuten olisi pitänyt. Siksi määräkin jäi kymmenen sijasta yhdeksään. Palautukset vedoissa olivat hyvin lyhyitä, joten treeni oli melko rankka. Juoksusta puuttui täysin rentous, ei voi mitään.

Lepo alkoi tehdä tehtävänsä viikon loppua kohden mentäessä ja eilen maanantaina päätin palata takaisin normaalitreeniin. Vuorossa oli pyramidivedot 100-200-300-400-400-300-200-100 m 2-3 minuutin palautuksin. Nyt juoksu kulki hyvin ja askel oli taas kevyt. Vauhtikin oli reipasta,
tosin tarkemmat statistiikat ovat vielä koneelle siirtämistä odottamassa. Tänään  olisi tarkoitus ulkoiluttaa Bianchia pitkästä aikaa ja huomenna mennä uimaan sekä tekemään kunnon porrastreeni. Siitä se taas lähtee :)

Yksi lempipaikoistani Turussa, Forum Marinumin ympäristö.

Porkkala swimrun 25.7.2015

Heippa!

Lienee aika koota ajatukset eilisestä kisasta, joka oli joukkueellemme Team Vastavirralle ensimmäinen laatuaan. Kysessä oli siis Porkkala swimrun, johon lähdimme kisatoverini Jennin kanssa odottavissa merkeissä. Faktahan ennen tätä oli se, että kisaan valmistavat swimrun-treenit oli jäänyt kolmeen. Kävimme tekemässä viimeisen treenin tiistaina tutuissa Jäkärlän rivieran maisemissa, jossa juoksimme ja uimme vuorotellen hieman yli tunnin verran. Lisäksi testasimme varustelua, eli miten esimerkiksi juomapussi pysyy matkassa treenin ajan.

Itselläni oli koko viikon aika kovaa väsymystä ilmassa. Treeneihin ei oikein huvittanut lähteä ja keho tuntui tiiliskiveltä, joten jätinkin tiistaisen ainoaksi harjoituseksi ennen kisaa ja otin rauhallisesti. Yritin miettiä, mikä tähän lienee syynä: ehkä huono palautuminen Voimarinteen kisasta ja muutenkin harmitus siitä, ettei se kuuden tunnin raja mennytkään rikki. Kun takana on suht lyhyellä aikavälillä kaksi pitkää kisaa, Tukholman maraton ja Voimarinteen puolimatka, on se syönyt vähän voimia. Siksi lähdinkin Porkkalaan asenteella, että jos maaliin päästään niin hyvä. Tiesin, että Jenni on kovassa tikissä, joten toivoin etten olisi kovana hidasteena kisassa, se kun tehtiin alusta loppuun yhdessä.

Kisapäivän koittaessa fiilis oli kuitenkin hyvä. Lähdimme matkaan Turusta puoli seitsemältä ja perillä Upinniemen kasarmialueella olimme hyvissä ajoin pari tuntia myöhemmin. Haimme kisaan kuuluvat tarvikkeet eli kartat, numeroliivit ja pari energiageeliä ja veimme varusteemme säilytykseen. Yhdeksältä oli kisainfon aika. Siinä kävi ilmi, että juoksureitti olikin pidempi kuin alunperin oli tarkoitus. Ajattelimme, että se tuskin siinä konkurssissa haittaa :) Sitten vain varusteet päälle. Pakollisia varusteita kisassa oli kartta vedenkestävässä karttapussissa, ensiapuside vedenkestävästi pakattuna, kompassi, pilli molemmille kisaajille ja numeroliivi. Omina varusteita meillä oli lisäksi märkäpuvut, pullarit, lättärit, järjestäjiltä saadut uimalakit, pillillä varustettu juomapussi ilmastointiteipillä selkään kiinnitettynä ja tukku geelejä sekä tietenkin juoksukengät. Kaikkien varusteiden piti kulkeutua maaliin asti, joten oli siinä sumplimista, että miten virittää tämän kaiken. Jälkeenpäin ajateltuna olimme onnistuneet varusteiden kanssa kuitenkin hyvin. Itseltäni loppui tosin energiajuoma juomapussista jo puolimatkan jälkeen, mutta onneksi neljä juomapistettä pelastivat.

Lähtö tapahtui klo 10, ja osa kovakuntoisista joukkueista pyyhälsi matkaan kovaa vauhtia. Juoksua oli aluksi parisen kilometriä, jonka jälkeen koitti uintiosuus 1/24. Katsoimme jo alun juoksussa edessämme näkyvien naisjoukkueiden selkiä ja olimme varmoja, että olimme viimeisiä eli kuudensia. Paineita ei siis ollut, ja lähdimme tekemään vain ehjää kisaa.

Alussa uinti ja juoksu vuorottelivat lyhyiden välimatkojen saattelemana. Juoksupätkät olivat alle kilsan mittaisia, samoin uinnit. Aika kului ihan huomaamatta, mutta uintiin lähdöissä ja rantautumisissa oli petrattavaa. Itse kellahdin pari kertaa aika pahastikin kumoon liukkailta kallioilta veteen mennessäni ja rantautuessani, ja taisi siinä pari rumaakin sanaa saatella uimarin taivalta. Loppua kohden ymmärsin ottaa turhan hätäilyn pois, jolloin vaihdotkin sujuivat paremmin ja pahemmilta vaurioilta vältyttiin.

Matkan edetessä uintimatkat pidentyivät ja edessämme oli myös pidempi meripätkä (n. 500 m), jossa tuuli loi hieman sivuaallokkoa. Hyvin me siitäkin selvisimme, vaikka olo oli kuin peruskoneessa käyneellä sen jälkeen. Onneksi olimme vetäneet yhden avovesitreenin Littoistenjärvessä kovemmalla tuulella, niin oli sentään jonkinmoista tuntumaa aallokkoon. Siitä matka sitten jatkui, vuorotellen uintia ja juoksua. Maasto oli haastavaa: metsää välillä aivan ryteikössä ilman polkuja, kalliota, korkeuseroja. Reitti oli kuitenkin hyvin merkitty, joten sen suhteen suunnistustaitoja ei onneksi tarvittu.

Toisella juomapaikalla varmaankin noin puolessävälissä kisaa saimme kuulla, että olimme kolmas naisjoukkue. Olimme ihmeissämme, sillä edelleen luulimme pitävämme viimeistä sijaa. Ilmeisesti olimme ohittaneet pari joukkuetta jo ensimmäisellä uintiosuudella, sillä muutoin emme muita naisia edes nähneet. Joka tapauksessa mitaleista kamppaileminen toi mukavasti kilpailuhenkeä, ja juoksuvauhtimme taisi jopa piristyä hieman.

Kisan toinen puolisko sisälsi pidempiä juoksumatkoja, ja ne alkoivat hiljalleen tuntua kropassa. Meillähän oli koko matkan ajan pitkät märkäpuvut päällä ja lämpöä oli kuitenkin se +20 C, joten etenkin auringossa kuumotti aika paljon. Kun tähän lisätään vielä haastavat maastot, niin itse käväisin hämärän rajamailla jossakin kohtaa juoksua. Oli tuskaisen kuuma ja energiat aivan loppu. Niinpä kävelimme aina pahimmat ylämäet ja odotimme uintia kuin kuuta nousevaa. Teloin siinä hötäkässä jossain vaiheessa jalkanikin, kun se osui mutaan huonosti ja nilkka muljahti. Kipu ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, etten olisi voinut jatkaa juoksua. Toisena hetkenä märkäpukuni repesi reidestä, kun polulla olleen kaatuneen puun oksa viilsi sitä. Harmitus oli suuri, mutta eiköhän senkin ongelman saa vielä korjattua neopreeniliimalla.

Pitkien juoksujen jälkeiset uintiosuudet olivat mahtavia: keho pääsi viileään veteen ja jalat saivat kaivattua lepoa. Omalta osaltani loppumatka meni aika tasaisesti: siinä ei mitään enää mietitty, kunhan maaliin pääsee niin hyvä. Kaksi viimeistä juomapistettä tulivat kyllä kreivin aikaan kun omat juomat olivat tosiaan loppu, ja niissä viivyimmekin aina tovin. Kisan viimeiset kilometrit olivat jopa helpompia juomatankkauksen jäljiltä, joten onneksi puolivälin heikkous jäi vain väliaikaiseksi.

Uinti meiltä molemmilta kulki todella hyvin, ja saavutimme uintiosuuksilla joitakin miesjoukkueita. Yhdet kanssakilpailijamme sanoivatkin, että teillähän on loistava uintitahti. Lättäreillä uinti alkoi painaa vasta kolmen viimeisen uintiosuuden aikana, ja silloinkaan voimat eivät mitenkään täysin ehtyneet. Selvästi uinti oli yksi Team Vastavirran vahvuuksista :) Juoksussa sen sijaan itselläni oli vielä parantamisen varaa. Etenkin vaikeissa maastoissa juoksua täytyisi tehdä enemmän. Onneksi Jenni kokeneena suunnistajana oli juoksuosuuksien vetäjä, ja minun oli helppo seurata perässä oikeaa reittiä ja mihin astua.

Koska uintiosuuksia oli se 24, sekosimme jo aivan alussa siitä, miten paljon olimme taivaltaneet ja miten paljon on vielä jäljellä. Sykemittaritkin antoivat vain osviittaa menneestä matkasta, sillä gps sekosi aina uinnin aikana (tosin jälkeenpäin katsottuna Suuntoni olikin ollut tosi hyvin jäljillä reitin kulusta). Kolmannella huoltopaikalla olimme saavuttaneet naisten kakkosparin, mutta he lähtivät huollosta omia menojaan ja jäimme silloin jälkeen. Matkaa oli vielä edessä n. 8 km. Näimme heidät ohimennen jälleen neljännessä huollossa, jolloin saimme kuulla, että enää jäljellä olisi yksi pidempi uinti ja yksi yli kilometrin juoksu. Päätimme, että aina kannattaa yrittää saavuttamista. Uintiin lähdettäessä he olivat jo puolessa välissä vesimatkaa. Meidän uinti kulki kuin unelma, ja saimme heidät kiinni rantautuessa. Kuljettu matka alkoi kuitenkin painaa, ja viimeinen juoksu oli vaikea, joten emme lähteneet kirimään vaan pysyttäydyimme heidän kannoillaan. Lisäksi maalin näkymistä sai taas odotella pitkän tovin ja aloin epäillä, riittäisivätkö rahkeeni minkäänlaiseen kiriin. Kiristimme juoksutahtia kuitenkin viimeisen 150 metrin aikana minkä pystyimme eivätkä kanssakilpailijamme onnistuneet siihen enää vastaamaan, joten saimme kuin saimmekin haltuumme toisen sijan aivan viime metreillä (vetotreeneistä oli siis ollut apua ;) ). Olimme todella onnellisia maaliin päästyämme ja kiitimme kilpasiskojamme hyvästä kisasta. Loppuaikamme oli n. 5:40 eli olosuhteisiin nähden hyvä. Ja voi sitä autuutta, kun saimme ottaa tuntikaupalla päällä olleet märkäpuvut pois ja pääsimme suihkuun! Suuremmilta vaurioiltakin vältyttiin, mitä nyt juomapussia pidelleet ilmastointiteipit olivat hiertäneet molemmat kyljet.

Suihkun jälkeen vuorossa oli palkintojenjako, jossa saimme omaksemme Haltin reput. Heti sen jälkeen lähdimme kohti Turkua ja fiilistelimme vielä matkan ajan hyvää kisaa. Näin seuraavana aamuna olo on edelleen hyvä, mitä nyt kaamea nälkä vaivaa koko ajan ja väsyttää, normaaleja rankan kisan lieveilmiöitä siis. Sykemittarini näytti kisan jälkeen palautumisajaksi 120 h, eli taidan kuunnella sitä ja kehoani ja vihdoin levätä ensi viikon ajan. Ja mikäs sitä on levätessä, kun perjantaina alkoi kesäloma. Luvassa on siis ainakin loistohetkiä meidän pian 1-vuotiaan pojun kanssa!

Porkkala swimrun oli hieno, mutta raskas kokemus ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille! Järjrestelyt toimivat hyvin, ja reitti oli hyvin merkitty. Hurahdin kisan myötä swimruniin ihan täysin, ja hyvä sijoitus aina parantaa motivaatiota edessä oleviin kisoihin. Seuraava koitoksemme onkin syyskuun puolivälissä Solvalla swimrunissa, jossa matkat ovat ainakin saman mittaisia. Tätä ennen pitäisi vielä kisata Turku Triathlon Weekendin sprintillä. Vaihdoin matkan puolimatkasta lyhyempään, koska pitkiä kisoja on tähän mennessä ollut jo riittämiin ja haluan nyt lomallani ottaa hieman rennommin.

Tässä vielä statistiikkaa Porkkalan kisasta:
Kokonaismatka 35,2 km (tästä juoksua noin 30 km)
Keskisyke 170 bpm (korkea oli mutta jaksoin, tosin sykevaihtelutkin olivat suuria)
Kokonaiskulutus 2183 kcal
Aika 5:40 h

Porkkala swimrunin reitti Suunto Ambitin mukaan, itse sekosin sijainnista jo alkumatkalla

Kisainfossa riitti porukkaa.

Vähän jännitti ennen lähtöä :)

Toiseksi nopeimpien naisten kelpaa hymyillä.