Viikko triathlonkauden avaukseen

Huomenta!

Tasan viikon kuluttua näihin aikoihin olen toivottavasti avannut triathlonkauden, sillä Voimarinteen teräsmieskisojen puolimatka starttaa sunnuntaina klo 10. Kisakuume on jo nyt kova, ja odotan kovin pääsyä lähtöviivalle. Ensi viikko kuluukin pitkälti treeniä himmaillen ja tankkaillen, jälkimmäisen ajattelin aloittaa keskiviikkona ja syödä hiilaripainotteisesti perjantaihin asti. Lauantaina onkin sitten siirtyminen normaaliin ruokavalioon ja sunnuntaina startti.

Ehjä viikko treenimäärän suhteen.

Tällä viikolla tein pitkälti perusviikon treenien suhteen. Viikkotunteja kerääntyi 8,5, mikä sisälsi paljon hyviä ja välillä vähän huonompiakin hetkiä. Tässä viikko pähkinänkuoressa.

Ma: Työpäivä Helsingissä ja illalla kevyt pyörä Paimio-Turku (34 km), kun hain fillarini sunnuntain avaintreenin jäljiltä takaisin kotiin.

Ti: Avovesiuinti Littoistenjärvellä, 2x750 m. Poijut on saatu takaisin paikoilleen, mikä oli hyvin iloinen yllätys. Meidän perheen pojat olivat taas rannalla hengenpelastajina. Yksin uinti ei kuitenkaan ollut ihan parhaasta päästä.
Illalla sitten ohjattu juoksutreeni, joka otti luulot pois. Verryttelyt, avausvedot (n. 80 m) ja sen jälkeen 6x500 m pari-kolmen minuutin palautuksin. Vauhdit starttasivat 4:30:n tasolta ja niitä kiristettiin jokaisella vedolla n. 5 sekuntia/km. Oma statistiikkani näytti seuraavia km-vauhteja: 4:35, 4:23, 4:17, 4:07, 4:07, 3:55. Jestas että nuo viimeiset vedot olivat kovia, en ole varmaan koskaan juossut puolta kilsaa noin kovaa. Treeni tuntui, mutta niin kuulemma pitikin ja hyvä niin. Porukassa oli taas oikein mukavaa juosta, en yksin saisi koskaan tuollaisia tehoja irti!

Ke: Lepo. Kävimme mieheni kanssa leffassa ja syömässä, joten lepoa myös mielelle. :)

To: Herätys aamulla klo 5 ja pyorän selkään kohti Kakskertaa. Tavoitteena oli tehdä parin tunnin lenkki mutta lähtö oli sen verran myöhään ennen työpäivää, että treeni typistyi hieman yli puoleentoista tuntiin. Hyvä niin, koska pyörä ei kyllä kulkenut yhtään. Yritin ottaa pari kovempaa vetoa, mutta siitä ei tullut mitään ja ihan pk-vauhtikin (joka on hidas) tuntui vaikealta. Syynä on varmaan aikainen aamu ja aamupalan väliin jääminen. Tästä syystä keskivauhtikaan ei päätä huimannut (25,5 km/h).

Pe: Lihaskuntopäivä, eli tein juoksijan kuntopiirin, josta edellisessä postauksessa mainitsin. Lisäksi piipahdin avovedessä, mutta uinti jäi alle kilometriin. Sen sijaan sain arvokasta kuvamateriaalia uinnistani, sillä äitini otti videokuvaa matkan varrelta. Uinti näyttää muuten ihan hyvältä, mutta tähystys on suuri ongelma. Tähytän joka 5. vedolla ja silloin, pään noustessa liikaa, vauhtini tyssää lähes kokonaan. Täytyy yrittää hakea tähän edes pientä korjausta vielä ennen sunnuntain kisaa. Muuten uinti näyttää ihan ok:lta treenimäärään nähden.

Aamuaurinko ja Samppis kuuluvat kesään!

La: Herätys ennen kuutta ja fillari kohti Samppalinnan maauimalaa. Meillä on seuran uintivuoro klo 6:30 alkaen, joten aikainen uimari hyvän radan nappaa :) Aamu oli todella kaunis ja allas hiljainen, sillä suurin osa seuralaisistamme oli valmistautumassa Kiskon triathlonkisaan. Itselläni oli päivän ohjelmassa lyhyt yhdistelmä. Päätin uida märkäpuvun kanssa puolimatkan uinnin eli 1900 m. Uinti oli kuitenkin jotenkin nihkeää ja sain aikaa kulumaan altaassa ihan liian kauan, yli 38 minuuttia. Lämmin vesi teki olon märkkärin kanssa todella tukalaksi ja matkanteko alkoi jossain vaiheessa oikein tympiä. Yksi avoveden hyvistä puolista on mielestäni se, että siellä matka etenee yllättävän nopeasti, ja siksi kaipuu avoveteen olikin treenin aikana kova. Mutta uinti tuli tehtyä ja olo ihan ok sen jälkeen. Lähdin samppiksesta energisenä kohti kotia, jossa vaihdoin maantiepyörän alle ja matka kohti Ruissaloa alkoi. Aamukahdeksalta liikenteessä oli vielä hiljaista, joten sain mennä aika rauhassa. Pyörittely kulki mukavasti, ja n. 20 km taittui 41 minuutissa. Siitä jälleen kotiin, lenkkareiden vaihto ja kohti jokirantaa. Viisi kilometriä juoksua keskivauhdilla 5:25 min/km. Juoksu kulki hyvin ja oli kivaa. Jalat eivä tuntuneet kovin väysyneiltä treenin jälkeen, mutta särkivät hieman illalla.

Su: Treenin vuoro oli jälleen heti aamulla, ja suunnitelmissa oli 12 kilometrin nousevavauhtinen juoksu. Aloitin ihan hitaasta vauhdista (n. 6:30/km) ja kiristelin siitä pikkuhiljaa. Jalat tuntuivat kuitenkin tukkoisilta ja vauhdin kiristäminen osoittautui hankalaksi, sillä jo 5:30-vauhti tuntui raskaalta. Niinpä päätin typistää lenkin kympin mittaiseksi. Vikalla kilometrillä otin vähän vauhdikkaamman tahdin, n. 4:50/km. Olo oli kuitenkin väsynyt koko viikon rasituksen jäljiltä ja päätin, että nyt on aika rentoutua. Illalla suunnitelmissa on rullailla jalkoja auki ja venytellä.

Ensi viikolla en sitten muuta teekään kuin lyhyen avovesiuinnin (varmaankin keskiviikkona), alle tunnin kevyen pyörälenkin (ti-aamuna) ja avaavan kevyen juoksun (loppuviikolla) ennen kisaa. Fiilis on kyllä tällä hetkellä loistava ja mikä parasta, sunnuntaille on luvattu aurinkoa. Jospa se kesäkin vihdoin alkaisi.

Aurinkoista päivää :)

Juhannuksen jälkeinen avaintreeni = parhautta

Moikka! No niin, juhannuksesta on taas selvitty suhteellisen kuivin nahoin muutamaa saunomisen lomassa tehtyä meripulahdusta lukuunottamatta. Mutta ensin treeneihin: yritin urheilla alkuviikolla mahdollisimman paljon, sillä vietimme juhannuksen ystävän mökillä saaristossa enkä halunnut ottaa sinne mukaan treenikamoja, 9-kuukautisen vauvan kanssa sitä tavaraa kun kuitenkin kerääntyy ihan tarpeeksi.

Juhannusyön tunnelmaa

Tein tiistaina pienen verryttelyn, jonka jälkeen oli vuorossa kuntopiiri. Se piti sisällään 20 liikettä, keskivartaloa ja jalkoja vuorotellen. Kutakin liikettä tehtiin minuutin verran. Olen saanut kuntopiirivinkin kevään Vierumäen juoksuleiriltä, mutta otin sen säännölliseen viikko-ohjelmaani vasta nyt. On kyllä tehokasta ja kyllä siitä jalat kipeiksi saa, suosittelen! Kesällä kuntopiiri on mahdollista tehdä vielä ulkona, mistä saa lisäboostia treeniin.

Kuntopiirissä rasitetaan vuorotellen jalkoja ja keskikroppaa.

Heti kuntopiirini jälkeen treenikaverini Tarja lähetti viestiä ja kysyi, lähtisinkö illalla tekemään vetotreeniä ihan ohjatusti Ruissaloon. En tiennyt etukäteen, mitä se pitäisi sisällään, mutta ainahan vetojen juokseminen seurassa houkuttelee. Ekstrana vielä tiesin, että ystäväni Salla (runningdiaries.blogspot.fi) on tulossa samaiseen treeniin, joten päätin mennä yllättämään hänet :)
Lisäksi saimme treeniä vetämään kokeneen juoksijan, joten kyllä kelpasi. Ohjelmassa oli 6x1000 metriä 2:30 min palautuksin. Tarkoitus oli tehdä vedot aloittaen 4:50 min-vauhdista ja kiristää vauhtia aina 5 sekuntia. Valitettavasti innostuksissamme lähdimme liian lujaa ja vauhti oli ensimmäisessä vedossa 4:43 min. Toisesta neljänteen vetoon se pyöri 4:35-4:40 min tuntumassa. Koska vauhdinjako meni huonosti, päätimme jättää vedot viiteen ja viimeisessä sai ottaa reilusti kaikki irti. Se menikin mukavasti, ja pääsin vauhtiin 4:20 min. Kovempaakin olisi ollut ihan kiva mennä, mutta hyvä näin :) kaiken kaikkiaan loistava treeni!

Keskiviikkoaamuna lähdin kukonlaulun aikaan eli viideltä palauttavalle, noin tunnin pyörälenkille. Oli ihan täydellistä pyöräillä hiljaisessa Ruissalossa aamukasteisen metsän tuoksussa. Illalla olikin sitten vuorossa seuran yhteinen avovesiuinti Littoistenjärvellä. Valitettavasti hienot uintipoijut olivat lähteneet omille teilleen ja toinen ajautunut rantaan, joten meidän piti ottaa uusi kiintopiste uintiin. Se löytyikin keskeltä järveä, jossa oli kivipaasi. Sinne ja takaisin matkaa tuli 1,5 kilometriä, jonka jälkeen teimme vielä pienemmän lenkin. Uinti kulki taas omasta mielestä hyvin, mutta hyvin huomasi erot, kun kärjessä uivat seuran nopeimpiin kuuluvat. Tosin heidän kanssaan en lähtisikään ihan heti kisaamaan :)

Uintia seurasi kolmen päivän juhannustauko, jonka aikana tuli kyllä ainakin tankattua ihan mukavasti. Sunnuntaina olikin vuorossa kauan odotettu avaintreeni, jonka on tarkoitus valmistaa kahden viikon päässä häämöttävälle Voimarinteen puolimatkalle. Avaintreeni käsitti 3 tuntia pyörää ja sen päälle tunti juoksua. Toteutin treenin siten, että lähdin aamuyhdeksältä kotoa fillaroimaan, lenkkarit pakattuna reppuun. Pyöräilin reittiä Turku-Paattinen-Lieto as-Aura-Paimio ja matkaa tuli noin 80 kilometriä aikaan 2:50 h.

Pyöräilyssä oli kaksi erittäin hyvää asiaa. Ensinnäkin, sää suosi varmaankin ensimmäistä kertaa pitkää pyörälenkkiä. Oli lähes tyyntä ja aurinkoista, ja polkeminen sujui jo tämänkin takia loistavasti. Toiseksi, pystyin pyöräilemään suurimman osan matkaa aerotangoilta, mikä vähensi ilmanvastusta ja lisäsi osaltaan pyörävauhtia. Ainoa negatiivinen asia oli reittivalintani: päätin pyöräillä Aurasta Paimioon Saloon johtavan tien ja Kalevan kautta. Salontieltä käännyttyäni pienemmälle Kalevantielle ehdin polkea vain tovin, kun päällystetty tie loppui. En kuitenkaan lähtenyt takaisin, ja hiekkatie oli onneksi kovaksi tamppautunutta. Parin kilometrin jälkeen päällystetty tie jatkui, mutta routavauriot olivat todella pahoja ja jopa kaipasin äskeistä hiekkatietä. Tämäkin asia onneksi korjaantui ennen pitkää ja pääsin takaisin kunnon asfaltille. Kaiken kaikkiaan päällysteongelmiin kului vain noin viiden kilometrin matka, jonka aikana keskivauhti tippui n. 2 km/h, joten ajallisesti se ei kovin paljoa verottanut lenkistä.

Paimioon päästyäni vaihdoin nopeasti lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan kohti läheisiä metsämaastoja. Jalat olivat ensin hiemat tönköt pyöräilyn jäljiltä, mutta vertyivät nopeasti ja ensimmäisen kilometrin n. 5:39/km-vauhdin jälkeen sain vakiinnutettua 5:30 vauhdin. Matkaa tuli 9,6 km eikä olo ollut kovin väsynyt pitkän treenin jälkeen, mikä valoi uskoa kahden viikon kuluttua häämöttävään kisaan.

Tällä viikolla vedän varmaan vielä aika perussetin treeniä, mutta ensi viikolla on aika alkaa himmailu ja tankkaus viikonlopun kisaa silmällä pitäen. Odotan lähtöviivalle pääsyä jo innolla!

Viikko 24, kun helle yllätti pyöräilijän

Moikka! Viime viikko kului jo melko tasapainoisissa treenitunnelmissa. Sain tehtyä monipuolisen viikon, johon kuului pari uintikertaa altaassa, pari avovedessä, pyöräilyä yli neljän tunnin edestä ja muutama intervalleja tai pidempiä vetoja sisältävä juoksulenkki sekä keskivartaloa ja jalkoja koetteleva kuntopiiri. Tukholmasta palautuminen on sujunut mukavasti, vaikka kovilla vauhdeilla juoksu tuntuu edelleen hieman tahmealta. Aloitinkin juoksutreenin suhteen varovasti: tein keskiviikkona vain pienen verryttelyn ennen kuntopiiriä. Perjantaina kävin tekemässä 3x400 m Paavo Nurmen stadionilla  2-3 min kävelypalautuksin ja sunnuntaina oli vuorossa 12 kilometrin kiihtyvävauhtinen lenkki, josta n. 4 km juoksin viiden minuutin tahtia. Nythän saan onneksi jättää tasavauhtiset lenkit vähäksi aikaa sivuun ja keskittyä monipuolisempaan juoksuun ja ennen kaikkea myös muihin lajeihin.

Helleraja oli vetotreenin aluksi lähellä ja meni sen aikana rikki.

Viikon 24 treenit. Nyt aletaan olla balanssissa triathlon-kisoja ajatellen.

Olen tyytyväinen viikon antiin etenkin pyöräilyn osalta, vaikka viikonlopun pitkä lenkki olikin todella vaikea. Alun perin tarkoituksena oli tehdä pitkä yhdistelmä, mutta päätin, että se odottakoon itseään ensi viikolle. Niinpä kipaisin lauantaiaamuna pyöräilemään. Ilma oli mahtava, aurinko paistoi ja lämmitti ja Bianchi kulki loistavasti. Tein pyöräilyn alkuun kaksi viiden minuutin vetoa ja keskivauhtikin nousi niiden aikana 31-32 kilometriin tunnilta. Vauhdin hurmasta innostuneena päätin pidentää kahden tunnin lenkin kolmeen, ja lähdinkin vielä ekstrakierrokselle.

Pää ei kuitenkaan ihan pysynyt perässä suunnitelmissa, sillä en huomannut että yhden juomapullon käsittävät vesivarantoni olivat kovaa vauhtia hiipumassa. Vesi loppui, kun olin 25 kilometrin päässä kotoa ja lämpötila sen kuin nousi. Kaiken huipuksi olin unohtanut vielä rahat ja pankkikortinkin kotiin, joten marketin juomahyllyt eivät tulleet kysymykseen. Pääsin kuitenkin noin 57 kilometrin jälkeen lopulta kotiin, mutta olo oli tuolloin jo todella heikko. Onneksi nesteensaanti ja viileä suihku auttoivat, ja olo koheni nopeasti. Helle yllätti pyöräilijän, mutta toi mukanaan alkukesän hyvän muistutuksen: juomaa pitää olla tarpeeksi mukana (tai ainakin se muutama kolikko). Onneksi tästä nestevajeesta selvittiin säikähdykellä ja pystyin palaamaan treenin pariin heti seuraavana päivänä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Palautuminen ja kohti uusia haasteita

Moikka! Olen viettänyt blogin kanssa puolitoista viikkoa aikamoista hiljaiseloa, koska ei ole oikein ollut mitään raportoitavaa. Tukholman maratonin jälkeinen viikko meni pitkälti palautuessa. Jalat olivat heti maran jälkeisenä maanantaina ja tiistaina kuin puupökkelöt ja kipeät kuin mitkä. Onneksi minulla oli keskiviikkona varattuna aika hierojalle, ja se teki ihmeitä. Kävin keskiviikkona myös pienellä, kolmen kilometrin palautuslenkillä rattaiden kanssa. Torstaina oli vuorossa rento uinti hallissa, ja perjantaina hieman yli 50 km:n mukava lenkki maantiepyörillä ystävän kanssa. Treenisaldoksi taisi tulla hurjat 4 tuntia :)

Tämä viikko onkin ollut toisenlaista palautumista, nimittäin takaisin treenirytmiin. Kävin heti maanantaina treenikaverin kanssa polkaisemassa perjantain lenkin, mutta toiseen suuntaan. Matkaa kertyi samaiset yli 50 km ja vauhtikin oli samalla tasolla, mutta keskisyke oli perjantaihin verrattuna 20 lyöntiä matalammalla! Tämä kertoo, että ehkä perjantain hyvästä lenkkifiiliksestä huolimatta palautuminen maratonista oli edelleen meneillään. Täynnä tarmoa käväisin kuitenkin vielä maanantaina seuramme uintivuorolla Samppalinnan maauimalassa. Iloksemme meille tuli myös valmentaja mukaan, mikä toi uintiin aivan uutta puhtia eikä laiskottelulle jäänyt sijaa.

Kaunottaret tauolla maanantain pyörälenkillä

Avoveteen menossa, kyllä kelpaa :)

Tiistaina sain vihdoin avattua avovesiuintikauden Littoistenjärvellä. Seuramme aktiiviset ovat asentaneet sinne kaikkien iloksi kaksi poijua, jotka kiertämällä saa uitua noin 750 metrin lenkin. Suosittelen lämpimästi, sillä siinä saa samalla hioa suunnistustaitoja kisaa varten!

Menin järvelle päivällä meidän perheen poikien tullessa henkilökohtaisiksi rantavahdeiksi. Vähän pelotti, että joudunko kovista puheista huolimatta syömään sanani ja jääkö uinti pelkäksi kastautumiseksi. Vesi oli kuitenkin yllättävän lämmintä, ehkä 15-asteista, ja sinne meno hyvinkin kivutonta. Alkukesälle tyypilliseen tapaan kasvojen veteen painaminen oli se inhottavin osuus. Viileään kuitenkin totttui nopeasti, ja niin tein kaksi 500 metrin vetoa järvellä. Voi että se oli mukavaa! Nautin suuresti avovedessä uinnista, varsinkin nyt, kun pääsen sinne märkäpuvun kanssa pitkästä aikaa. Viime kesä meni raskauden vuoksi hieman ohi avovesiuinnin osalta, sillä märkäpuku ja iso maha-yhdistelmä ei oikein toiminut. Nyt aion kyllä ottaa kaiken ilon irti tänä kesänä ja tehdä avovesitreeniä mahdollisimman paljon, toivottavasti ainakin pari kertaa viikossa. Se tuo mukavaa vaihtelua uimahallin kaakeleiden tuijotteluun, ja samalla pääsee Suomen upean luonnon helmaan.

Luonnon helmassa olin myös eilen, kun käväisin moikkaamassa vanhempiani ja tsekkaamassa samalla Louna-Jukolan valmisteluja paikallisissa metsissä. Poikkesin välillä täysin normaaleilta kuntoreiteiltä pienille poluille ja otin vielä lenkin päätteeksi kolme noin 200 metrin vetoa mukavaan ylämäkeen. Sillä sai ainakin sykkeet koholle ja jalat kipeiksi, eli tuloksena oli onnistunut treeni. Hiljaisia polkuja taivaltaessani ja tyhjiä telttapaikkoja katsellessani mietin, minkälainen vilske täällä viikonloppuna onkaan, kun tuhannet suunnistajat valmistautuvat lähtemään reiteilleen. Muutama treenikaverinikin on mukana juoksemassa, joten aion seurata viestiä tavalla tai toisella, toivottavasti ihan paikan päällä. On se suunnistuskin vain hieno ja haastava laji, ja Jukolan sekä Venlojen viesteihin osallistuvat saavat kyllä täältä suunnasta kaikki tsempit. Itse aion hikoilla viikonloppuna ainakin pitkän yhdistelmän parissa ja jotain tulee varmasti tehtyä myös ennen sitä. Onneksi lämmintä on luvassa, nautitaan siitä :)

Elämäni juoksu: Tukholman maraton 2015

No niin, lienee aika päivittää ajatuksia ja kokemuksia Tukholman reissulta. Kaikkinensa matka oli loistava: se piti sisällään mukavan irtautumisen arjesta ja paljon itsensä ylittämisen tunteita. Täältä siis pesee :)

Valmistautuminen

Koska Tukholman maraton oli vain kaksi viikkoa HCR:n jälkeen, otin valmistautumisen treenin kannalta erittäin kevyesti. Vaikka en Helsingissä juossutkaan ihan sata lasissa ja vetänyt itseäni piippuun, ajattelin ottaa siitä palautumisen kannalta varman päälle ja tein vain neljä lenkkiä viimeisen parin viikon aikana. Kisaviikolla kävin tiistaina tunnustelemassa jalkoja ja otin muutaman 200 metrin kevyen vedon pururadalla. Toisena lenkkinä olikin sitten noin viiden kilometrin herkistely perjantaina maratonin aattona.

Valmistautumisen toinen puoli, nimittäin tankkaus, olikin sitten sieltä raskaammasta päästä. Aloitin hiilareiden painottamisen jo keskiviikkona, ja söin kyllä ihan kaikkea: pastaa, riisiä, urheilujuomaa, karkkia...perjantaihin mennessä olo oli turpea ja olin aivan varma siitä, että painoa oli tullut lisää ainakin viisi kiloa. Viimeiset pasta-annokset Tukholmassa maratonin expossa ja kaupungin vilskeessä perjantaina olivat vaikeita saada alas, ja olin lauantaina maratonpäivän aamuna helpottunut jo senkin takia, että se järkyttävä syöminen on ohi :)

Matkustimme jo torstaina iltalaivalla Tukholmaan, jossa olimme juoksukaverini Jennin kanssa varhain perjantaiaamuna. Kävimme hotellissamme pitkällä aamiaisella ja lähdimme numeroiden hakuun kisapaikalle puolentoista kilometrin päähän. Numerot haettuamme käyskentelimme vielä expossa, josta tarttui mukaan mm. uudet shortsit kesän juoksuihin. Koska aikaa riitti edelleen ja hotellin check-in alkoi vasta iltapäivällä, päätimme käyttää Tukholman tarjoamat ostosmahdollisuudet hyväksi ja lähdimme kiertämään keskustan kauppoja. Reissulla vierähtikin muutama tunti ja olimme hotellilla vasta illalla. En tiedä, onko kaupungilla kävely se paras keino vetreyttää jalkoja maratonia varten, mutta aika kului nopeasti muuhun kuin juoksun jännittämiseen.

Maratonpäivä

Maratonpäivän aamuna meillä oli mahdollisuus nukkua pitkään. Jännitystä oli kuitenkin jo aamulla sen verran ilmassa, että en pystynyt aivan täysipainoisesti nauttimaan tästä luksuksesta. Aamiaisella perhoset alkoivat vallata vatsanpohjaa toden teolla. Hermoilu jatkui hotellilla, jossa viihdyimme melko pitkään: lähdimme kisapaikalle vasta vähän ennen puolta kahtatoista, kun lähtömme oli 12:10. Osin päätökseen vaikutti päivän keli: ennusteet lupailivat sadetta ja tuulta, joten emme halunneet värjötellä juoksushortseissa ja hihattomassa paidassa ulkona liian kauaa.

Verryttelimme lähtöpaikalle, jossa näimme TuUL:n seurakaverit ja vaihdoimme viime hetken kuulumiset. Sitten alkoi lähtöpaikalle siirtyminen, joka sujui melko jouhevasti. Meidän pelipaikka hyvää aikaa ajatellen ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä. Tukholmassa porukka jaettiin nimittäin ilmeisesti edellisten maratonaikojen perusteella lähtöryhmiin, jotka starttasivat kahdessa aallossa: ensin klo 12 ns. kova ryhmä eli lähtöryhmät A-E ja kymmenen minuuttia myöhemmin ryhmät F-J. Meidät oli sijoitettu tämän toisen porukan puoliväliin lähtöryhmään H eli ihan tarpeeksi taakse. Esimerkiksi neljän tunnin tai edes 4:15-aikaan tähtääviä jäniksiä ei ryhmässämme ollut lainkaan, ja aavistelin tämänkin perusteella, että juoksun alusta voi tulla hidas.

Tunnelma oli kuitenkin lähdössä loistava, ja jännitys alkoi muuttua iloksi ja energiaksi. Kun lähtölaukaus pamahti, oli jännitys jo tipotiessään ja edessä 42 km pitkin Tukholman kauniita katuja. Maratonreitti kiertää siis keskustaa ja on kahtena lenkkinä, joista toinen kiertää hieman pidemmälti Djurgårdenin läpi. Luvassa oli siis kauniita maisemia. Sääennusteita ei etukäteenkään voinut luonnehtia näteiksi, sillä tiesimme, että luvassa on vettä. Tämä alkoi käydä todeksi heti lähdössä, jolloin saimme ensimmäiset vesipisarat niskaamme.

Maratonin alku oli odotetusti hitaanlainen, mutta ihan kävelyvauhtiin ei jouduttu tyytymään ja saimme pidettyä kilometrivauhdin kuuden minuutin tuntumassa. Sen jälkeen vauhti tasaantui keskimäärin 5:30-5:40 min/km välille. Ohiteltavaa riitti ja välillä meidän piti poukkoilla ihan toden teolla juoksijoiden seassa, jotta löysimme hyvän ohitusväylän. Ensimmäiset parikymmentä kilometriä eteni tästä huolimatta tasaisen rennosti, ja väliaikamme puolimaratonin kohdalla oli 01:59:13. Koska olo oli vielä tuolloin energinen, ajattelin että mikäli kaikki menee nappiin, olisi jopa neljän tunnin alitus mahdollinen. Sade oli matkan aikana kuitenkin yltynyt, ja kolea ilma sekä märkä iho alkoivat hyydyttää pintaverenkiertoa. Puolivälin jälkeen kylmyys alkoi tuntua käsissä. Tämä näkyi lähinnä siinä, että geelipussien avaaminen puolen tunnin välein oli yhä vaikeampaa, kun sormet eivät kohmeeltaan ottaneet koukistuakseen. Jalat toimivat kuitenkin edelleen hyvin, ja matkaa jatkettiin yhä yltyvässä sateessa. 25-30 km:n kohdalla alkoi juoksu jo hieman tylsistyttää, mutta Jennin eteneminen vierellä antoi voimaa jatkaa. 30 km tuli täyteen ja jalatkin alkoivat hiljalleen väsyä. Tsemppasimme kuitenkin toisiamme toteamalla että enää 12 km, sehän on vain kevyen sunnuntailenkin verran.

Kilometrit 30-35 menivät tasaisesti, mutta olo oli yhä epämukavampi. Tässä vaiheessa olimme täysin läpimarkiä, lenkkarit litisivät vettä ja jalkoja piti käskyttää etenemään. Käsissä ei enää ollut tuntoa lainkaan. 35 km:n kohdalla tarvittiin jo todella tahdonvoimaa eteenpäin pääsyyn, sillä jalat alkoivat kangistua kylmyydessä ja matkan varrella nautitut geelitkin pyrkiä takaisin kurkkuun. Vatsan kanssa ei kuitenkaan tullut onneksi sen pahempia ongelmia, mutta tuska lihaksissa oli melkoinen. Vaikka yritin tihentää askeltani ja ruoskia itseäni kovempaan vauhtiin, eivät jalat enää totelleet. Toisaalta vauhti kuitenkin pysyi 5:40 minuutissa, joten tiesin, että jos jaksan tätä vauhtia loppuun asti, alittaisin melko varmasti neljä tuntia. Viimeisillä kilometreillä energiat olivat jo täysin lopussa, mutta onneksi katsojilta sai tsemppiä. Kun Tukholman stadion näkyi edessä, oli oli todella helpottunut ja tuska alkoi muuttua iloksi: jes, taidan sittenkin selvitä maaliin! Sisääntulo stadionin portista oli maaginen: sitä tunnetta, kun kaikkensa antaneena juoksee viimeiset sadat metrit, ei voi sanoilla kuvailla. Vielä viimeiset askeleet, ja maaliviiva on siinä. Upea tunne ja ilon kyyneleet. Mitali kaulaan ja maaliintulijoiden virran mukana eteenpäin kohti maaliintuloaluetta.

Maaliintulon jälkeen alkoikin sitten päivän pahin osuus. Vaikka vettä satoi pitkälti koko juoksun ajan, liike piti jalat kuitenkin lämpiminä. Maaliintulon jälkeen iski luihin ja ytimiin ulottuva kylmyys, joka oli todella epämiellyttävää. Sain järjestäjiltä kertakäyttösadetakin, joka kuitenkin oli laiha lohtu suojaamaan kylmältä ja tuulelta, kun kuivia ja lämpimiä vaatteita ei ollut. Sormeni olivat irtisanoneet sopimuksen jo aikoja sitten, ja jopa ajanottochipin irroittaminen lenkkareista oli työn ja tuskan takana (tämän vuoksi myös kuvat maalialueelta jäivät vähiin, sillä en yksinkertaisesti pystynyt kaivamaan puhelinta esiin taskusta). Maalialueella puolestaan oli jonoja ruokajakeluun. Onnistuin kuitenkin haalimaan itselleni lämpimän kahvin ja pullan pahimpaan energiavajeeseen.

Meillä oli vaihtovaatteet ym lämmikkeet hotellilla, jonne jouduimme taivaltamaan n. puolentoista kilometrin matkan. Tunto alkoi jo kadota koko kropasta, ja jalat särkivät tolkuttoman paljon kävelyn aikana. Palkinnoksi tuskien taipaleesta pääsimme kuitenkin hotellilla lämpimään suihkuun ja haaleaan saunaan, jotka onnistuivat lämmittämään hieman jääkylmää kroppaa. Hiljalleen elämä alkoi taas voittaa, ja onnistuimme taistelemaan itsemme terminaaliin ja Turun laivaan. Siellä suuntasimme saman tien ostamaan tuliaiset ja syömään, jonka jälkeen kutsuikin sänky. Harmi vain, että lihaskivuista johtuen yöunet jäivät kovin vähiin. Seuraavana aamuna takaisin Turussa oli kuitenkin kaksi tyytyväistä juoksijaa, me alle neljän tunnin tytöt.

Nyt pari päivää juoksun jälkeen tunnelma on loistava. Jalat ovat kuin puupökkelöt, mutta ehkä lihaskivut hellittävät pikkuhiljaa ja on aika suunnata katseet kesän päätavoitteisiin eli triathloniin ja puolimatkan kisoihin. Lisäksi kisakalenteriin tullee vielä lisäyksiä, mutta niistä lisää ilmoittautumisten selvittyä. Nyt olen innoissani siitä, että saan monipuolistaa  jälleen harjoitteluani eikä enää tarvitse pitää painopistettä pelkästään juoksussa. Tätä olinkin jo kaivannut viimeisen kuukauden aikana.

Vaikka säiden herrat eivät olleet kovin suotuisia meille maratoonareille tänä vuonna, voin suositella Tukholman maratonia juoksutapahtumana. Etenkin näin turkulaisena matkustaminen paikan päälle oli todella helppoa. Vaikka tapahtuma oli iso, järjestelyt sujuivat maalialueen ruokajonoista huolimatta hyvin. Ensimmäiseksi ulkomaan maratoniksi Tukholma olisi varmasti oiva valinta.

Tässä vielä tarkemmat tulokset kisasta:
Kokonaisaika 3:58:20 (parannusta ennätykseen 58 min)
Keskivauhti 5:39 min/km
Sijoitus 1091/3930 (sarja naiset yleinen)
Kokonaismatka Ambitissa 42,9 km (kertoo jotakin tehdyistä poukkoiluista reitillä muita juoksijoita ohittaessa)

Yllä: Suomi-tytöt lähdössä baanalle. Kiitos Jennille, parhaalle seuralle matkan aikana.

Alla: lähdön tunnelmaa. Juoksijaa oli kuin pipoa ja itse lähtöviiva kaukana horisontissa