Paimio-juoksu 2016

Moikka! Kirjoittelen tässä nyt ihan verekseltään kuulumisia tänään järjestetystä Paimio-juoksusta. Olen kotoisin Paimiosta ja käynyt juoksemassa kympin reitin, johon nytkin ilmoittauduin, viimeksi noin 18 vuotta sitten, joten oli jo aikakin palata testaamaan kuntoa Paimioon. Reitti on todella raskas, joten en uskonut ennätysjuoksuun, vaikka muuten fiilis oli loistava. Eilen lauantaina juostiin Aurajoen yöjuoksu, jossa moni treenikaverini rikkoi ennätyksiään, ja sain niistä puhtia omaan suoritukseeni (toivottavasti ensi vuonna nämä kaksi kisaa järjestettäisiin eri viikonloppuina, niin olisi mahdollisuus osallistua molempiin).

Klo 12 pamahti starttilaukaus, ja lähdimme laskettelemaan heti mukavaa alamäkeä. Ekan kilsan keskariksi tuli 4:20, mutta en huolestunut, sillä tiesin, että poukkoileva maasto tulee verottamaan aikaa. Ensimmäinen pitkä ja loiva mäki oli edessä heti parin kilometrin jälkeen. Sen sain vielä juostua porukassa, mutta tämän jälkeen alkoi pitkä taival, kun kaikki muut ryhmästä jatkoivat pidemmälle reitille. Juoksu oli yksin raskasta, mutta sain pidettyä sen 4:45 min/km-vauhdissa seuraavaan mäkeen ennen kääntymistä Paimion sairaalaan johtavalle  tielle. Olin jo ennen sitä vitosen kohdalla aivan puhki ja mietin, että hyvä jos pääsen alle 50 minuutin maaliin. Pitkän ja jyrkän mäkiosuuden jälkeen hengitys tikkasi aivan piipussa ja jalat huusivat armoa. Onneksi ylämäkeä seurasi alamäki, mutta en osannut siitäkään ottaa hyötyjä irti väsyneine jalkoineni. Tasaisella onneksi kulki, ja noin 8 km kohdalla meille treenejä vetänyt Pipsa oli onneksi yllätyksekseni kannustamassa. Sain siitä uskomatonta energiaa, ja sain otettua jopa loppukirin (vika kilsa 4:30 tuntumaan). Maalissa iloitsin muiden kannustusjoukkojen, eli vanhempieni ja poikamme näkemisestä ja ihmettelin aikaa, joka oli 46:47. Sehän oli aivan loistava, ja sillä nappasin myös naisten sarjan voiton!

Koko kisa meni siis aivan yli odotusten, ja verkan jälkeen tunnelman kruunasi noin kilsan kevyt uinti Paimion uimahallissa, joka samalla palautteli jalkoja mukavasti. Nyt täytyy ottaa taas pari päivää lepopainotteisesti ja alkaa sitten valmistautua  kahden viikon päässä häämöttävään Maskun puolikkaaseen. Aikataulussa ollaan kesää ajatellen :) 

Loistopitkiksen viikko

Moikka! Olen pitänyt kirjoittelusta vähän taukoa, kun arki on painanut päälle ja treenikin tuntunut jääneen vähän vajaaksi jatkuneiden jalkaongelmien (pohje- ja säärikivut) vuoksi. Tulppaanijuoksun jälkeen kävin kipaisemassa ankkuriosuuden Karhuviestissä. Tapahtuma oli ihan mahtava, samoin meidän joukkue, mutta oma juoksu ei mennyt ihan putkeen ja keskivauhtikin jäi alle Tulppaanin vauhdin. Aina ei voi onnistua, mutta reissu oli loistava kaiken kaikkiaan!

Viime viikon piti olla lepoviikko, mutta niin ei ihan käynytkään. Käväisin nimittäin  keskiviikkona 45 kilometrin pyörälenkillä ulkoiluttamassa maantiepyörää ensimmäistä kertaa. Oli kivaa ja toi mukavaa vaihtelua treeniin! Torstaina tein viikon oletetun pitkiksen, 17 km kevyttä keskivauhtina 5:50 min/km. Perjantai vähän venyi työkavereiden kanssa illanvietossa Helsingissä ja lauantaina oli sen takia lepoa. 

Aikeenani oli tehdä nyt alkuviikolla kovempi pitkis lähellä maratonvauhtia (sekin on vielä mysteeri), ja suhtauduin juoksuun etukäteen pelonsekaisin  tuntein. En ollut juossut pitkää kovempaa lenkkiä aikoihin, ja tämän vuoden puolella ainoana oli pari kuukautta sitten juostu 22 km 5:22 min/km-vauhdein. Muutaman viikon edessä olisi puolikkaan kisa ja maratonvauhtiakin pitäisi jo alkaa miettiä, joten päätin sunnuntaina ottaa härkää sarvista ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Sen kummempia miettimättä lähdin juoksemaan vitosen km-keskaria kohti Ruissaloa. Ilma oli sateen jäljiltä happirikas ja mitä parhain juoksuun. En sen kummemmin verkannut, vaan lähdin etenemään tasaisella vauhdilla. Ensimmäiset 11 km taittuivatkin mukavasti 55 minuuttiin. Jouduin nollaamaan sykemittarin Saaronniemessä kääntöpaikalla ja matka takaisin jatkui lähes samoin vauhdein. 

Parin kilometrin jälkeen sain ilokseni seuraa Jennistä, joka oli testaamassa omaa kevään juoksutuntumaansa. Oli mukavaa rupatella  kaverin kanssa, mutta samalla vauhti hieman hidastui 5:10:n tuntumaan. Jennin kanssa juostiin Pansiontielle, josta lähdin ottamaan noin 20 km:n kohdalla loppukiriä ja nostin vauhdin 4:50:n tuntumaan. Se ei ollut enää kovinkaan helppoa, mutta onnistuin juoksemaan vielä noin 3 km kovempaa. Tuntui mahtavalta! Lopulta kellosta tsekatessani matkaa oli kertynyt lähes 24 km ja aikaa taittunut noin 2 tuntia! Taisin tehdä oman puolimaran enkkani siinä sivussa.

Tämä pitkä juoksu antoi uskoa alle seitsemän viikon päässä häämöttävää Tukholman maraa kohtaan. Kestävyys on tallella ja vauhtiakin näyttää tulleen lisää. Lisäksi totesin, että voin lähteä hakemaan puolimaratonin aloitusvauhtia ihan mukavasti alle 5 min/km tuntumasta. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon!

Tulppaanijuoksu 2016

Huomenta!

Viime viikot ovat olleet juoksullisesti melko vaikeita, mutta uinti on onneksi kulkenut ihan hyvin. Olen kärsinyt penikkavaivoista, mikä on vähentänyt innostusta lenkkeihin ja samalla lisännyt epävarmuutta lähestyvää Tukholman maratonia silmällä pitäen. Onneksi eilen epävarmuus sai väistyä hyvän kympin kisan jälkeen. Juoksin nimittäin kympin enkkani aika vaihtelevalla reitillä. Se antoi uskoa omaan treeniin ja tulevaisuuteen.

Kellotin vuosi sitten Tulppaanijuoksussa ajan 48:59 (kisarappari täällä), ja alle 50 minuutin pääseminen oli aikamoinen yllätys. Tällä kertaa odotin jo etukäteen selvästi parempaa aikaa: tiesin, että 45 minuutin tuntumaan pääseminen oli vielä aika epärealistiselta vaikuttava ajatus, mutta alle 4:45 min/km-keskivauhtiin pääseminen pitäisi onnistua, ja sitä lähdin tavoittelemaan. Onneksi liikkeellä oli paljon tuttuja: sain seurakseni ystäväni Helenan, jonka kanssa menimme kisapaikalle, ja juoksemassa vitosta oli myös Salla ja Jenni. Ilma oli raikas ja onneksi tuulenvire jäi vähäiseksi, reitti oli nimittäin todella avoin tuulelle. Ihanteellinen juoksuilma siis!

Seurakavereista bongasin kovakuntoisen maratonmenijän Sadun, jonka kannoille lähdin heti juoksun aluksi. Satu oli ihanteellinen vetoapu: hän juoksi todella tasaista ja hyvää vauhtia, ja ensimmäisten kilometrien keskivauhti oli 4:38:n tuntumassa. Vitosen kohdalla näin, kun Jenni tuli maaliin ja taisin samalla kellottaa oman vitosen enkkani (n. 23 min) ja parisataa metriä sen jälkeen Salla pinkoi kohti maalisuoraa omalta vitosen lenkiltään (ja teki hänkin muuten enkkansa!). Toinen vitonen juostiin päinvastaiseen suuntaan, ja se oli onneksi profiililtaan tasaisempi. Seitsemän kilometrin kohdalla aloin hyytyä ja kasin kohdalla jouduin antamaan hieman periksi Sadun menolle. Yhdeksässä kilometrissä alkoi jo jaloissa tuntua, ja vaikka yritin kovin loppukiriä, niin se jäi  vähän heikonlaiseksi enkä onnistunut nostamaan vauhtia selkeästi. Viimeisen kilometrin keskivauhti oli 4:39 ja maaliin tulin oman kellon mukaan ajassa 47:13. Parannusta viime vuoteen tuli yli 1,5 minuuttia ja keskivauhtikin jäi alle 4:45:n ollen 4:42. Tavoitteeseen siis päästiin, joten täytyy olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, joista ensimmäinen koittaa jo ensi lauantaina. Juoksen nimittäin Karhu-viestissä ankkuriosuuden (9,2 km). Siitä parin viikon kuluttua koittaakin sitten Paimio-juoksu, johon on tarkoitus mennä jälleen kympille ennen pidempiä matkoja (Masku-maratonin puolikas ja Tukholma) :)

Reipaat juoksijat ennen kympin starttia :)