Kaarinan syysmaraton 24.10.2015

No niin, nyt se on taputeltu, tämä kausi nimittäin. Viimeinen kisa eli Kaarinan syysmaratonin puolimaraton on nyt takana, ja sen suhteen fiilikset ovat olleet vähän ristiriitaisia. Toisaalta olen tyytyväinen juoksuun, sillä yksin ennätykseeni mutta toisaalta juoksu oli loppukilometreillä nihkeää ja puhti loppui kesken. Mutta kisaan siis.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kisapäivästä oli tulossa loistava, aurinkoinen ja tuuleton, lämpöä noin kymmenen astetta. Lähdin Kaarinaan ihan ok fiiliksellä, vaikka viime viikon flunssa ja sen takia keventynyt treeni vähän laittoi mietityttämään. Päätin kuitenkin lähteä juoksemaan 5:10:n vauhtia ja katsoa, mihin asti se riittää. Porukkaa oli kisassa mukavasti, ja ajattelin löytäväni helposti seurattavan selän. Joukko hajaantui jonkun verran kuitenkin melko pian startin jälkeen, ja jotenkin kadotin peesin kokonaan ja jouduin juoksemaan lähes koko matkan yksin.

 Ekat kilsat menivät suunnitelmien mukaan, sillä vauhdit olivat välillä 5:03-5:10 ja juoksu tuntui hyvältä. Ajattelin, että samalla lailla jatkuvalla tasaisella suorituksella pääsisin selvästi alle 1:50:n, mikä oli vähimmäistavoitteeni. Juoksun huumassa tein kuitenkin myös tyhmiä ratkaisuja: en ottanut kahdella ensimmäisellä juomapisteellä lainkaan vettä, ja se kostautui puolenvälin jälkeen. Toiselle kierrokselle lähdettäessä (kisa juostiin kahtena kierroksena) vauhdin ylläpitäminen alkoi olla vaikeaa, ja 13 kilometrin kohdalla alkoi mieltä kalvaa lievä epätoivo sekä kroppaa nestehukasta kielivät kylmät väreet. Otin silloin mukanani olleen geelin ja onneksi juomapistekin tuli pian vastaan. Join rauhassa lasillisen vettä ja urkkajuomaa ja jatkoin tuskaista taivallustani. Onneksi olo alkoi vähän helpottaa. Kevyt askel oli kuitenkin enää vain haave, ja km-vauhti alkoi vääjäämättä hidastua 5:20:n tuntumaan.

 Viimeiset kilometrit olivat ihan kamalia:hyydyin täysin ja irvistellen yritin edetä, päässäni kuului vain hokema "nyt et ainakaan kävele, et varmasti kävele". Vauhti käväisi välillä jopa 5:30:n tasolla, mutta viimeinen kilometri oli edes hieman vauhdikkaampi. Pääsin maaliin ja olin pettynyt, kello näytti ajaksi 1:50:22 eli en päässyt edes alle 1:50:n! Mitä siitä vaikka enkka paranikin, hitaat viimeiset kilsat sekä jäänti tavoitteesta vetivät mielen maahan. Jo kisapaikat pukkarissa tehty ajatustenvaihto  hyvän treenikaverin kanssa toi kuitenkin positiivisuutta ja hiljalleen aloin iloita minuutin parantuneesta ennätyksestäni. Kotona tuloksia katsoessani sain vielä yllättyä iloisesti, kun kisajärjestäjät ilmoittivatkin ajakseni 1:49:55, eli alitin kuin alitinkin sen 1:50:n rajan!

Kaarinan kisa oli kaikin puolin opettavainen. Aliarvioin puolimaratonin kisamatkana edellisten, tuntikausia kestäneiden kisojen jälkeen enkä valmistautunut kisaan tarpeeksi hyvin. Lisäksi tein suuren virheen kisan aikaisessa energiansaannissa enkä juonut tarpeeksi, ja luulen että geelejäkin olisi pitänyt olla mukana enemmän kuin yksi. Tämä täytyy pitää mielessä seuraavassa kisassa. Lyhyydestään huolimatta puolimaraton on raskas matka.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kisakausi on vihdoin ohi ja voin keskittyä peruskunnon parantamiseen ja tavalliseen treeniin. Siis tervetuloa pimeys ja kylmyys, onneksi liikunnasta saa energiaa niiden selättämiseen :) 

Flunssa keskeytti treenit

Heippa täältä jostain Turku-Helsinki-väliltä!

Viime viikosta piti tulla kiva ja täyspainoinen treeniviikko ennen lauantaina juostavaa Kaarinan syysmaratonia, mutta toisin taas kävi. Viikonlopun orastava flunssa äityi pahaksi ja juoksumäärät tippuivat selvästi aiotusta. Kun vielä perheen pienimmälle iski korvatulehdus niin viikko oli aika lailla vietettävä sairastelun merkeissä. 

Jotain sain kuitenkin tehtyä, nimittäin tiistaina rennot minuuttivedot 2x6x1 min, joissa piti kuitenkin himmailla selvästi köhän vuoksi. Keskiviikkona kävin salilla ja yritin epätoivoisesti vetää leukoja kuminauhalla avustettuna (painotan sanaa epätoivoisesti :D ) ja torstaina sekä perjantaina tein matelulenkit hölkäten, kumpikin pituudeltaan noin 5 km. Koko viikon oli hieman puolikuntoinen olo, mutta perjantaina tavanomaista flunssatukkoisuutta sävytti vielä vihlova päänsärky. Juoksu kuitenkin sujui jotenkuten, mutta varasin siitä huolimatta ajan lääkärille täksi päiväksi ja päätin levätä lauantain. Se tehosi, sillä sunnuntaina olo oli ratkaisevasti parempi ja uskalsin lähteä upeassa syyssäässä 10 km:n kiihtyvälle lenkille Ruissaloon. Se kulki yllättävän hyvin vauhdein 5:35-4:45 ja antoi jälleen uskoa omaan tekemiseen, Lääkärinkin lopulta peruin.

Pidin todella tärkeänä, että sain juostua edes yhden kunnon treenin ennen Kaarinan kisaa. Vuorossa olisi siis lauantaina puolimaraton, josta lähden hakemaan ennen kaikkea hyvää juoksua. Niin ja hyvähän se olisi alle 1:50:n juosta kun kerran juoksemaan lähdetään :)

Mukavaa syysviikkoa!

Takaisin treeniin

Moikka! Nyt on pari täyttä lököviikkoa vietetty Solvallan swimrun-kisan jälkeen ja viime viikolla palasin takaisin treenin pariin. Tosiaan treenin määrä jäi pari viikkoa ennen sitä todella vähäiseksi: pari kertaa kävin poluilla juoksemassa, kerran kevyellä lenkillä rattaiden kanssa ja kerran salilla hankkimassa jalkani todella kipeiksi. Tuntuma kropassa on ollut sen verran väsynyt, että enempää ei ole oikein huvittanutkaan tehdä. Siitä huolimatta viime viikosta tulikin yllättävän kuormittava. Maanantain aloitin nimittäin tonnin vedoilla, joita tuli tehtyä 5 kappaletta. Jälleen kiihtyvillä vauhdeilla vauhtien pyöriessä välillä 4:37-4:20/kilometri. Kovempaakaan en oikein päässyt mutta olin tyytyväinen treeniin kuitenkin, sillä takana oli pidempi tauko edellisistä tonneista. Nämä vedot ovat edelleen oma lempitreenini vaikka suurimman osan jouduin tällä kertaa tekemään Ruissalossa jo pimeän tullen.

Tiistaina kävin vain kevyellä n. 5 kilometrin lenkillä rattaiden kanssa, ja keskiviikkona Kuuvuoren portailla tekemässä perus porrastreenin. Torstaina oli vuorossa lyhyet mäkivedot (7xn. 160 m), jotka osoittautuivatkin aika kaameiksi. Meinasi nimittäin happi loppua ihan täysin, samoin jaloista voima. Tietää ainakin, mitä tulevana talvena kehittää :)

Perjantain lepopäivän jälkeen oli vuorossa triathlonjaoston leiriviikonloppu, joka aloitettiin heti lauantaina aamutuimaan pienellä jumpalla ja sen jälkeisellä uintitreenillä Impivaarassa. Olo tuntui heti aamusta tukkoiselta ja vain paheni iltapäivää kohti mennessä. Päivään kuului uinnin lisäksi ensin juoksutreeni (lähinnä tekniikkaa)+kuntopiiri Kupittaalla ja vielä sen lisäksi voimatreeniä Urheiluliiton tiloissa Jumppalassa. Tämä kokonaisuudessaan yli neljän tunnin setti vei kyllä voimat, ja olin illalla lopen uupunut sekä flunssainen. Kotona olikin varsinainen sairastupa, sillä poikamme oli kuumeillut jo perjantaista lähtien. Tosin hän alkoi sunnuntaina hiljalleen piristyä. Itselläni oli sen sijaan olo kuin jyrän alle jääneellä, joten viikon päätteeksi suunniteltu 12-15 kilometrin kiihtyvä lenkki muuttui levoksi.

Se treeneistä. Olen tässä lepäillessäni ehtinyt miettiä myös ensi kautta ja sen kilpailuja. Mielessä on pyörinyt lähinnä kauden fokus: en halua ainakaan tehdä samoja virheitä kuin menneenä kesänä, eli ottaa liian monta pitkää kisaa kalenteriin, jolloin koko kesä käytännössä joko palautellaan tai valmistaudutaan seuraavaan kisaan. Lisäksi haluan ehdottomasti koettaa ensimmäisen kerran triathlonissa perusmatkaa, ja luultavasti kisaan sen tutuissa Voimarinteen maastoissa heinäkuun alussa. Puolimatkat jäänevät ensi kesältä kokonaan väliin, ja sen sijaan aion juosta kaksi maratonia, sekä keväällä että syksyllä. Kevään kisoissa vaihtoehtoina olisi ainakin Hampurin maraton huhtikuussa ja Kööpenhaminan maraton toukokuun puolivälissä ja tietenkin myös jo tutuksi tullut Tukholman maraton. Haluan suhteellisen suureen juoksutapahtumaan, jossa reitti on helppo. Lisäksi oman haasteensa asettaa se, että perheeni tulee mukaan, joten kohdekaupungin olisi hyvä olla "taaperoystävällinen" :) onneksi tässä on vielä aikaa miettiä kohdekaupunkia ja maratonia!