Superviikko 17

Huomenta!
Jestas kun väsyttää. Takana on oikea superviikko treenin suhteen. Urheilua piisasi 12 h 27 min, eli viikko oli tämän vuoden raskain tähän mennessä. Yritin nyt saada kokoon myös pyöräkilometrejä, ja lähdin heti tiistaina pyörittelemään noin tunnin lenkille Naantaliin ja takaisin ennen lounastreffejäni. Iltapäivällä oli vuorossa 19 kilometrin pitkä lenkki, jolle onneksi sain juoksuseuraa ja matka sujuikin nopeasti ihan perusvauhtia (n. 6 min/km).

Tiistain kolmen tunnin treenipäivä ei pahemmin painanut jaloissa. Hyvä niin, sillä varsinainen pyöräilyn kuningaspäivä oli keskiviikkona, jolloin tein soolona n. 87 kilometrin lenkin reittinä Turku-Naantali-Merimasku-Askainen-Nousiainen-Masku-Turku. Reitin ensimmäinen puolisko oli kyllä kaikkea muuta kuin helppo: sain vastaani kunnon tuulen, joka ei päästänyt pyöräilijäparkaa otteestaan. Välillä tuuli puhalsi taas sivulta niin, että ohjaustangosta sai pitää kiinni ihan kunnolla jotta vältin ajautumisen autojen sekaan. Askaisista Maskuun ajo olikin jo nautinnollista, ja rauhalliset pikkutiet toivat siihen oman mausteensa. Maskussa tietyöt hidastivat hieman vauhtia ja loppukilometreillä alkoi jo matka sekä todella kova nälkä painaa, sillä olin varautunut reissuun vain neljällä energiageelillä ja vedellä. Sekin ongelma korjaantui, kun kotiin pääsyn jälkeen sain eteeni kunnon pasta-annoksen. Jälkikäteen katsottuna sykkeet pysyivät hyvin pk-alueella eivätkä jalatkaan kipeytyneet pahasti vaikka satulassa tuli viihdyttyä kolme ja puoli tuntia.

Torstaina olikin sitten alkuviikon rypistyksen jälkeen kevyempi päivä, johon kuului "vain" 2,5 kilometrin uintitreeni. Se oli hyvä ja monipuolinen, ja palautti sopivasti jalkoja ennen viikonlopun koitoksia. Lähdin nimittäin ystäväni kanssa perjantaina Vierumäelle, jossa meitä odotti viikonlopun mittainen juoksuleiri. Saavuimme perjantaina kuudelta perille, ja myöhästyimme hieman leirin aloituksesta, mutta se ei menoa haitannut. Meitä oli leirillä 14, suurin osa ihan peruskuntoilijoita joilla tavoitteena oli puolimaratonin juokseminen tulevana kesänä.

Jouduimmekin heti perjantaina kunnon rypistykseen, kun meille tehtiin jalojänistesti Vierumäen urheiluhallissa. Testin tarkoituksena on määritellä maksimaalinen hapenottokyky ja sen avulla teoreettisesti määrittää kynnyssykkeet. Siinä seurataan hallin ratojen vieressä liikkuvaa valoa, jonka vauhti koventuu jokaisella kierroksella. Taukoja ei ollut. Aloitimme hiljaa, 6.40 min/km-vauhdilla ja siitä sitten kiristettiin vauhtia kullakin kierroksella. Kilometrivauhti väheni aina noin kuudella sekunnilla. Itselleni seinä tuli vastaan 17. kierroksella, jolloin vauhti oli 4,04 min/km. Itselleni tämä oli jo vauhtialuetta, jolla en juurikaan ollut viipynyt ja sen kyllä huomasi. Jalat eivät vain enää vieneet eteenpäin. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni, sillä alla oli kuitenkin aika paljon aikaisemmin viikolla tehtyjä treenitunteja. Tuloksetkin osoittivat kunnon kohonneen mukavasti. Olen käynyt vastaavassa testissä Vierumäellä tasan neljä vuotta sitten, ja siihen verratessa erot ovat selviä. Lisäksi kehitystä on tapahtunut myös joulukuussa Turussa tehtyyn laktaattitestiin verrattuna. Toki laktaattitestin sisällössä on eroja valosjänistestiin nähden, joten ne eivät ole suoraan verrattavissa. Tulokset ansaitsevat varmaankin oman kirjoituksensa, nimittäin rakastan niiden analysointia :)

Perjantain testin jälkeen lauantaina oli leirillä vuorossa ohjeita harjoitteluun, juoksutekniikkadrillejä, pk-lenkkiä ja lihasten auki rullailua. Illalla kävimme tekemässä vielä oman uintitreenin juoksupäivän päätteeksi. Sunnuntaina teimme heti aamusta vk-treenin 5x4 min kahden minuutin palauttelulla ja luonnollisesti kiihtyvällä tahdilla. Itselläni vauhdit olivat 5,0 min-4,50 min/km eli aika perusvauhdeissa pysyttiin. Tämän jälkeen teimme vielä melko raskaan lihaskuntopiirin hallissa. Se sisälsi mukavasti hyppyjä ja keskivartaloliikkeitä, jotta saimme jalat vielä sopivan jumiin viikonlopun päätteeksi. Siitä kelpasi lähteä kotiin ja kohti kevyttä viikkoa.

Kaiken kaikkiaan leirin anti oli hyvä. Kuvasimme valojänistestissä myös juoksutekniikkaa, ja huomasin että askellus näyttää paremmalta kuin mitä se oli pari vuotta sitten. Yllätyksekseni askel on muuttunut selvästi päkiävoittoiseksi etenkin hieman kovempaa juostessa. Kimmoisuutta on kuitenkin vielä saatava lisää, joten täytyy ottaa hypyt jokapäiväiseen ohjelmaan mukaan. Niihinkin saimme hyvät ohjelmat. Tällä hetkellä hypyt tai treeni yleensäkään ei liene järkevää, vaan parin päivän lepo on  paikallaan. Tästä viikosta tulee muutenkin tosi höntsä, sillä loppuviikkoon riittää monenmoista menoa. Mukavaa alkanutta vappuviikkoa kaikille :)

Pyöräkilometrejä ja epävirallinen juoksuennätys

Huomenta kaikille uuteen viikkoon! Viime viikko kului niin kiireisissä tunnelmissa, että nyt on hyvä koota kasaan ajatuksia treeneistä. Omien töiden lisäksi sain olla hieman tavallista enemmän arkena juniorimme kanssa, mikä asetti pieniä haasteita treenien aikataulutukseen. Esimerkiksi viikon vk-lenkki eli kilsan vedot tein soveltaen niin, että poika istui rattaissa kun äiti juoksi: ensin alkuverryttelyn, ja sitten 5x1000 m parin minuutin hölkkäpalauttelulla. Vetojen kilometriajat olivat viiden minuutin tietämissä, eli hyvä treeni tuli kaiken kaikkiaan tehtyä ja poikakin tykkäsi seurata vaihtuvia maisemia.

Perjantai-illalla lähdin viikon pitkälle lenkille teemalla "mennään fiiliksen mukaan". Yritin olla vilkuilematta liikaa sykemittaria, ja sen sijaan löytää hyvän matkavauhdin 21 kilometrilla. Se onnistuikin hyvin, ja jälkeenpäin katsottuna kellotin tasaisia, alle kuuden minuutin kilometrejä. Vilkaisin kelloon noin 16 kilometrin kohdalla ja huomasin, että tässähän olisi saumat uuteen puolimaratonin epäviralliseen ennätykseen. Muutenkin olisi hyvä testata kirivalmiutta HCR:ää ja Tukholmaa silmällä pitäen. Niinpä lähdin kiristämään vauhtia tasaisesti niin, että viimeiselle kilsalle ajaksi tuli 5:07 min. Ja niin siinä kävi, että 21 km taittui 20 sekuntia alle kahden tunnin. Tämä on siis samalla epävirallinen ennätykseni, sillä aikaisemmin olen kellottanut ajaksi muistaakseni 2:08 ja muutama sekunti päälle. Tämä antaa ihan hyvää tuntumaa toukokuun kisoja ajatellen.

Lauantaina oli superlauantai, kun treeniä kertyi yhteensä 4 tuntia. Vetäisin aamulla lenkkikamat jälleen päälle ja lähdin lenkille kohti Impparia, jossa tein monipuolisen, parin kilsan uintisetin. Olen tainnut mainita, että motivaatio uinnin kanssa on ollut hieman hukassa. Päätin korjata asian alkamalla noudattaa puolimatkalle suunniteltua uintiohjelmaa, jonka nappasin Triathlonhaasteen sivuilta. Se lisäsi saman tien mielekkyyttä treeniin, ja viikolla tuli ohjelman avulla uitua 4,5 kilometriä aivan huomaamatta.

Juoksun ja uinnin jälkeen lauantain kruunasi seurakaveriden kanssa tehty pyörälenkki, joka suuntautui akselille Turku-Paattinen-Vahto-Rusko-Raisio-Turku, 55 km. Meininki oli jälleen loistava, ja peesin ansiosta sykkeet pysyivät selvästi alemmalla peruskestävyystasolla. Vaikka saimme hieman vesipisaroita niskaamme lenkin lopuksi, niin hymy oli herkässä. Yhteiset pyörälenkit ovat kyllä ihan parhautta! Lenkin jälkeen otin vielä kolmen kilometrin kevyen hölkän, jotta jalat alkaisivat hiljalleen tottua juoksuun pyörittelyn jälkeen.

Kaiken kaikkiaan treenitunteja kertyi viime viikolla jo lähes 11, joten määrä alkavat olla kohdillaan. Pyöräilyn osuus tulee entisestään lisääntymään treeniohjelmassa kelien parantuessa. Tästä on hyvä lähteä kohti kovempaa viikkoa. :)

Pyörälenkki treenikavereiden kanssa=parhautta.

Toivottavasti ilmat suosivat, jotta saan kasvatettua pyöräilyn määrää.

Viikko 15, sopivan höntsä

Huomenta taas jostain väliltä Turku-Helsinki, maanantain toimistopäivä kutsuu :)
Viime viikko oli otsikkonsa mukaan sopivasti höntsä. Pidin viime maanantain Tulppaanijuoksun jälkeen jopa kolme päivää lähes täyttä taukoa treenaamisesta. Näihin päiviin sopi myös torstain syntymäpäiväni, jota juhlistettiin kuuden ruokalajin aterialla. Ei olisi kyllä mieli tehnytkään lenkille tai pyöräilemään sen syömisen jälkeen. Kaskiksessa nautittu ateria vei kuitenkin kielen mennessään, voin kyllä suositella lämpimästi.

Treenitunteja kertyi viime viikolla maltillisesti.

Iloiset pyöräilijät lenkin loppumetreillä.

Tauko teki hyvää, ja loppuviikolla treeniaikataulutus palasin pitkälti normaaliin. Lauantaina oli triathlon-päivä sisältäen kaikki kolme lajia. Aamuvarhaisella n. 5 kilometrin hölkkä Impivaaran uimahalliin, jossa ensin oma uintitreeni ja sen jälkeen polskuttelua vauvan kanssa. Siitä kotiin, lounasta, jonka jälkeen oli lähtö lauantaipyöräilyyn seuran treenikavereiden kanssa. Iltapäivän lenkillä aurinko paistoi ja lämpötilat nousivat kevään kärkilukemiin. Lisäksi olin hakenut Bianchini pari päivää aikaisemmin huollosta, joten pääsin kokeilemaan tuntumaa ulkona pitkän traineritalven jälkeen.

Tapasimme Auranlaakson ABC:llä, josta pyörittelimme lentokentän kautta Paattisille ja sieltä Liedon asemalle, Lietoon ja Hämeentietä takaisin aloituspisteeseen. Kilometrejä tuli minulle yli 61, joten ihan mukaviin lukemiin päästiin ja vauhtikin pysyi maltillisena, niin kuin se kevään ensimmäisillä lenkeillä kuuluukin. Fiilis oli lenkin jälkeen hyvä. Meillä on kyllä mahtava treeniporukka, ja etenkin yhteislenkit ovat kyllä ihan paras vaihtoehto urheilla. Onnekseni tämä ilo jatkui vielä sunnuntaina, kun kiersimme hieman eri kokoonpanolla noin 10 kilometrin lenkin Kaarinassa. Ehdimme onneksi pois alta ennen sittemmin taivalle kivunutta saderintamaa. Oli kiva juosta välillä ihan sillä hitaimmalla vauhdilla, ja lenkki oli lauantain pyörän jälkeen täysin palauttava.

Olen huomannut, että tämä viikkorytmitys perus-kova-kevyt sopii minulle erinomaisesti. Olo on kevyen viikon jälkeen energinen, ja raskaalle viikolle on edelleen varaa lisätä tehoja kesän kisakauden lähestyessä. Lisäksi pyöräilyn lisääntyminen monipuolistaa mukavasti treeniä ja sen osuus tulee edelleen kasvamaan, samoin sen myötä treenituntien.

Näillä tunnelmilla perusviikkoon. Hyvää maanantaita :)

Varustelua

Suunnitelmissani on ollut jo pitkään kirjoittaa tälle kaudelle hankkimistani varusteista. Täytyy sanoa, että vaikka tänä kesänä ei tarvinnut tehdä suuria hankintoja (mm. maantiepyöräni on vielä aivan kelpo peli, samoin märkäpuku), niin rahaa saa kyllä näin kevään korvalla palamaan ihan mukavasti erinäisiin varusteisiin. Niinhän se on, että kunnon kamppeet lisäävät reilusti myös treenimotivaatiota ainakin omalla kohdallani.

Adidaksen Boston Boostit, viralliset kisakengät. Pikanauhat odottavat vielä laittoaan.

Tänä keväänä keskityin pieniin uudistuksiin pyörä- ja juoksukamppeissa. Juoksussa satsasin uusiin kisakenkiin eli Adidaksen Boston Boosteihin, joista Tulppaanijuoksun ja edellisen pitkän lenkin yhteydessä jo kirjoittelin. Nyt kun lenkkarit on testattu sekä lyhyellä että pidemmällä matkalla, voin todeta että hyvät ovat. Uutena juoksussa on myös nonamen juoksutakki oman seuran väreissä. Täytyy sanoa, että se on ollut hinta-laatusuhteeltaan paras vaatehankintani pitkiin aikoihin! Takki on unisex ja kokoa S, ja sen istuvuus hieman epäilytti aluksi. Kun sain takin päälleni, oli se kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä. Takki on todella korkeatasoisesta materiaalista valmistettu: se on tuulenpitävä, mutta samalla hengittävä. Ja mikä parasta, hihat ovat tarpeeksi pitkät. Takkia on nyt testattu sekä juoksu- että pyörälenkillä ja näyttää siltä, että sopii loistavasti kumpaankin. Ja mikä parasta, seuran takki päällään jotenkin automaattisesti etenee hieman reippaammin, joten se on myös oiva motivaattori :)

Pitkälle lenkille lähdössä seuran väreissä. Tämä nonamen juoksutakki on kyllä ihan paras.

Pyörähankinnat ovat keskittyneet pitkälti hyvän ajoasennon hakuun. Hankin Bianchi Impulsooni uudet aerotangot ja satulatolpan, jotta löytäisin hieman aerodynaamisemman ajoasennon. Pyörä on edelleen huollossa, joten kuvat siitä antavat vielä odottaa itseään. Aerodynamiikkaa haetaan myös kypärän valinnalla, sillä tilasin täksi kaudeksi Giron Air Attackin kypäräksi. Vanha kypäräni oli väärän kokoinen ja hiersi kaulaa säädöistä huolimatta. Uusi kypärä sen sijaan sopi loistavasti, kiitos verkkokaupan tarkkojen mittojen. Nyt ovat ainakin varusteet siis kunnossa, enää tarvitsee treenata :D Toivon, että pääsen pyörittelemään maantiepyörällä ensimmäisen "oikean" lenkin jo huomenna.

Giro Air Attack, juuri sopivan kokoinen kypärä.

Tulppaanijuoksu 2015

Toinen pääsiäispäivä alkoi mukavasti juoksun merkeissä, kun starttasin auton heti aamupalan jälkeen, otin ystävän kyytiin ja suuntasimme kohti Paimalantietä ja Maarian Mahdin järjestämää Tulppaanijuoksua. Ilma oli mitä parhain: aurinko paistoi, lämpöä oli muutama aste eikä tuuli tuivertanut juurikaan lainkaan.
Tavoitteenani oli tehdä uusi kympin ennätys. Edellinen oli usean vuoden takaa ja reilusti yli tunnin, joten sen alittamisen ei pitäisi olla kovin vaikea ponnistus. Varovasti ajattelin, että olisin kyllä todella tyytyväinen, jos saisin kilometrivauhdin pysymään viiden minuutin tuntumassa tai jopa alle.
Nämä tavoitteet mielessä astelin lähtöviivalle muiden juoksijoiden kanssa. Joukossa oli ilahduttavan paljon Urheiluliiton porukkaa, mikä toi oman mausteensa juoksuun. Lähtölaukaus pamahti klo 11, ja lähdimme ensimmäiselle viiden kilometrin lenkille Paimalantietä pitkin Tampereen suuntaan. Ensimmäisen kilometrin vauhti karkasi hieman käsistä ollen 4:40 ja toivoin, ettei se kostaudu loppumatkasta. Sen jälkeen kilometrivauhti tasoittui viiden minuutin tuntumaan ollen useimmiten muutaman sekunnin sen alle. Alkupuoliskon reitti oli melko mäkinen, joten sykkeet huitelivat välillä taivaissa. Kun juoksu kuitenkin kulki, ajattelin että antaa mennä ja katsotaan mihin rahkeet riittävät.
Viiden kilometrin jälkeen tulimme takaisin lähtöpaikalle ja lähdimme Paimalantietä toiseen suuntaan. Siinä alkoi jo jaloissa hieman tuntua ja juoksukin mennä kohti tuntematonta, sillä viisi kilometriä on pisin matka, jonka olen tähän mennessä juossut yhtämittaisesti näillä vauhdeilla. Matka kuitenkin jatkui epämukavuusalueelle ja anaerobiselle kynnykselle joutumisesta huolimatta.
Kun tulimme toiselle kääntöpaikalle 7,5 kilometrin kohdalla olo oli melko kaamea: menneet kilometrit tuntuivat jaloissa ja hengityksessä yhä raskaammin. Ajattelin kuitenkin, että jos tähän asti on menty suht hyvää ja tasaista vauhtia niin nyt ei kyllä luovuteta. Sain onneksi viimeisille kilometreille peesiapua ihanasta vanhemmasta pariskunnasta, jotka etenivät kunnioitettavaa vauhtia ja ottivat vielä kunnon loppukirinkin. Viimeinen kilometri meni jo todella vaikeaksi, mutta kun maali alkoi häämöttää niin tsemppasin ja sain otettua jonkinmoisen loppukirin. Lopulliseksi ajaksi muodostui 48:59 eli paransin ennätystäni reilusti (n. 15 minuuttia) ja pääsin kuin pääsinkin alle 50 minuutin. Maalissa ihmetteli siis onnellinen juoksija, joka sai kotiinviemiseksi muiden juoksijoiden tavoin tulppaanikimpun ja mitalin.

Tulppaanijuoksun tuliaiset.

Näin pari tuntia juoksun jälkeen fiilis on loistava. Kymppi antoi uskoa omaan vauhtikestävyyteen ja siihen, että kehitystä on tapahtunut tälläkin osa-alueella. Tästä on hyvä suunnata seuraavaksi kohti toukokuun puolivälin Helsinki City Runia ja sen jälkeistä Tukholman maratonia. Keskikesällä päästäänkin sitten ihan tositoimiin, kun triathlonkausi starttaa osaltani. Nämä kisat mielessäni ja tulppaaneja ihastellessa on hyvä rauhoitella kohti lepoviikkoa.

Viikot 13 ja 14, kohti parempaa

Pari viime viikkoa ovat olleet selvästi edellistä parempia. Sain taas motivaationi takaisin ja pääsin takaisin kunnon treenin pariin.Viikko 13 oli pitkälti perusviikko: pitkä lenkki, vauhtikestävyyttä ja normaalit uintitreenit. Positiivista oli se, että pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan pyöräilykauden ulkoilmassa. Rullailin perushybridilläni Ruissalon kärkeen ja takaisin ja oli se vaan mukavaa. Maantiepyörä on tätä kirjoittaessa vuosihuollossa, joten pian pääsen kirjailemaan kilometrejä toivottavasti reilusti enemmän. Viikon kohokohta oli 1500 metrin uintitesti, johon menin täysin kylmiltään. Luulin olevani myöhässä lauantaiaamun uintitreenissä ja jättäväni testin kokonaan väliin, mutta Impivaaran uimahallille saavuttuani huomasin, että testiä vasta aloitellaan. Eli altaaseen ja uimaan ilman mitään lämmittelyä. Yritin uida niin, etten vedä itseäni piippuun vaan etenen suhteellisen rennosti. Niin tein, ja ajaksi tuli 32 minuuttia. Ei sillä vielä kuuhun mennä (vertailuna 500 metrin testiaika oli 9:47 viime kuussa), mutta ihan kiva fiilis jäi testin jälkeen.

Viikko 13, ihan perus

Olen nyt yrittänyt rytmittää harjoitteluani siten, että teen perusviikon, raskaan viikon ja kevyen viikon. Näin ollen tämän viikon oli tarkoitus olla raskas viikko. Se siitä kyllä tulikin, sillä sain ihan kivasti treenitunteja kasaan ja pyöräilyäkin mukavasti mahtumaan kalenteriin.

Viikko 14,vihdoin enemmän pyöräkilometrejä ulkona!

Yksi viikon kohokohdista oli pitkänperjantain pitkä lenkki, joka oli puolimaratonin mittainen ja suuntautui jälleen suosikkireitilleni Ruissalon Saaronniemeen ja takaisin. Lähdin lenkille asenteella, etten katso liikoja sykkeitä tai matkaa ja menen ihan fiiliksen mukaan. Tarkoitus oli lisäksi testata uudet kisakengät, jotka ovat Adidaksen Boston Boostit. Ne ovat mukavan kevyet ja rullaavat, eli sellaiset mitä kunnon maratonkengiltä vaaditaan. Askel rullasikin kivasti ja energiaa riitti, mistä kertoi se että vauhti oli tasaisen nousevaa. Lähes kaikki kilometrit menivät ensimmäistä lukuunottamatta alle 6:00 min/km-vauhtia ja sain viimeiselle kilometrille puristettua kunnon loppukirin, jolloin vauhti nousi alle viiteen minuuttiin/km. Kokonaisajaksi tuli 2:04:41 ja olin tyytyväinen lenkkiin. Erityisen positiivista on se, ettei jalat mene enää jumiin pitkän lenkin jälkeen. Jotain hyötyä viikoittain hölkötellyistä pitkiksistä on siis ollut :)

Ruissalon Saaronniemi odottaa jo uimareita, tänne pääsee toivottavasti pian testailemaan märkäpukua.

Hyvä aika ja hyvät kengät.

Viikon toinen kohokohta oli TuUL:n seurakavareiden kanssa tehty pyörälenkki, joka ajoittui lauantaille. Koska rakas maantie-Bianchini on tosiaan huollossa, päätin ottaa kaverikseni Konan kaupunkipyörän, joka on perushybridi varustettuna lukkopolkimilla (onneksi). Lenkkikavereilla oli kaikilla maantiepyörät, joten pysyttely jengin mukana oli varsinkin vastatuulessa haastavahkoa. Siitä huolimatta lenkki oli mahtava. Lähdimme Kupittaan velolta, josta suuntasimme Littoisiin ja sieltä poljimme reitin Littoinen-Piikkiö-Hepojoki-Lieto-Turku. Suurin osa matkasta oli hiljaista maantietä tai pyörätietä ja kotiovelta takaisin kotiovelle kilometrejä tuli noin 50 (sykemittari ei valitettavasti ollut koko ajan päällä kirjaamassa kilometrejä). Vettä ripotteli alkumatkasta, mutta sen jälkeen sää rauhoittui ja saimme nauttia rauhallisesta polkemisesta. Tuuli oli tosin melko navakkaa, mutta siihen on syytä tottua taas kesän tullessa. Kyllä täytyy sanoa, että porukasta vaan saa voimaa sekä henkisesti (hyvä juttuseura) että fyysisesti (peesi kelpaa aina). Etenkin pyöräily on itselleni reilusti mukavampaa porukassa. Juoksulenkit menee itsekseenkin hölkötellen, mutta etenkin matkojen pidentyessä pyöräilytreeniin saa kulumaan pitkiä aikoja. Seura siis tekee hyvää ja antaa voimaa.

Ensi viikosta on tulossa lepoviikko. Lepo tosin alkaa vasta tiistaina, sillä osallistun huomenna Tulppaanijuoksuun kympille. Vähän jännittää, sillä edellisestä kympistäni on vuosikausia. Kisarapsaa on siis tulossa, kunhan pääsen maaliin :)