Ylirasituksen oireita

Huomenta!

Kuten otsikkokin kertoo, uusi viikko tuo mukanaan uusien kujeiden lisäksi uudet huolet. Viime viikko oli treeneissä raskas viikko, ja se kyllä tuntui, niin fyysisesti kuin henkisesti. Treeni kulki alkuviikon hyvin, mutta loppuviikosta jalat olivat niin väsyneet, että penikkakivut alkoivat taas ilmoitella itsestään ja juoksu muuttui tuskaksi. Kokonaisuudessaan viikko näytti seuraavanlaiselta:

Ma Pk-lenkki 7,9 km 46 min
Ti Juoksumatolla vk-treeni. Verryttelyt + 7x1000 m ajoin 4:35-4:17 min/km/2-3 min. Yhteensä 11,5 km
Ke Spinning 45 min, hölkkä sinne ja takaisin n. 3 km
To VL 12,5 km. 2 km kevyt, 2 km kova vuorotellen. Meni pieleen, kun jalat kohmettuivat kovan pakkasen takia ja vauhdit jäivät odotettua huonommiksi. Lisäksi uinti 2 km/ 45 min
Pe Kuntopiiri 1 h ja verkat 4 km hölkkää
La Aikaisin aamulla 15 km kevyt Imppariin, jossa uintia 1 km. Jalat aivan tukossa.
Su lepo

Kovan viikon treenit

Kaiken kaikkiaan viikko oli siis kuormitukseltaan kova. Maanantain lyhyt lenkki kulki mukavasti ja tiistain vetoreeni oli oikein juoksun hurmaa, mutta torstain vl-lenkistä jäi vähän huono fiilis, joka jatkui koko loppuviikon. Lähdin tosiaan tuolloin juoksemaan purevaan pakkaseen, mikä ei ollut fiksu ratkaisu. Vaikka puin jalkojeni lämmikkeeksi talvikerraston, talvitrikoot ja säärystimet, ei se riittänyt, vaan viimeistään puolessa välissä juoksua reidet olivat aivan kohmeessa. Kun yritin kiristää vauhtia nopeampiin osuuksiin, jalat eivät vain suostuneet liikkumaan kovempaa ja vauhdit jäivät 5:10-5:15 min/km tuntumaan. Ei naurattanut. Kotiin päästessäni oli hyvä että pystyin ylipäänsä juoksemaan ja oli kyllä ihanaa päästä suihkuun.

Perjantain kuntopiiri meni hieman paremmin kuin viime kerralla, kiitos kunnon verkan, jonka kerrankin ehdin tekemään. Illan kuntopiiri venyi yhdeksään ja lauantain treeni oli pakko ajoittaa menojen vuoksi varhaiseen aamuun. Niinpä lyhyiden yöunien jälkeen kello kuudelta soimaan ja aamupalan jälkeen 6:45 uintikamat juoksureppuun ja pitkälle lenkille. Tarkoituksena oli juosta noin 18 km, mutta jouduin lyhentämään lenkkiä kun juoksu oli alusta lähtien täyttä tuskaa. Jalat olivat todella kipeät, ja loppua kohden juoksu muuttui köpöttelyksi ilman minkäänmoista tekniikkaa. Kun vihdoin yli puolentoista tunnin ja 15 kilometrin jälkeen pääsin Imppariin, suuntasin saman tien kylmäaltaalle, jossa huljuttelin kärsiviä jalkojani hetken. Siinä tuli vielä vedettyä yksi kilometri kroolia ennen kuin kutsui sauna ja kuulumisten vaihto treenikavereiden kanssa. Lopuksi vielä puolisen tuntia huljuttelua lasten altaassa meidän pienen vesipedon kanssa, ja kyllä oli nälkä :)

Sunnuntain vietin täyslepoa johtuen osittain myös siitä, että olimme lauantaina ystäväpariskunnan tupareissa ja ilta meni aika pitkäksi. Joka tapauksessa lepo oli paikallaan, sillä kovaan viikkoon mahtui yli 8 h treeniä, josta jälleen valtaosa juoksua. Loppuviikon huonosti menneet treenit, kipeät jalat ja väsymys ovat laittaneet kyseenalaistamaan jatkoa. Olen huomannut jonkinmoisia ylirasituksen oireita kehossani, sillä loppuviikolla heräsin parina yönä aamukolmelta ja unen saanti oli sen jälkeen vaikeaa. Lisäksi mieli on ollut vähän maassa ja fiilis kauttaaltaan väsynyt. Lauantain tuskainen lenkki oli kaukana nautinnollisesta, mitä urheilun nyt kuitenkin pitäisi olla. Niinpä päätin, että nyt alkavan kevyen viikon otan todella kevyesti, enkä ainakaan alkuviikolla rasita jalkojani juoksulla lainkaan. Sen sijaan suunnitelmissa olisi spinningin jatkaminen ja salilla käynti, myös uiminen houkuttelisi todella paljon. Toivon, että saan näillä konsteilla kropankin taas rauhoittumaan ja juoksukin maistuu paremmalta muutaman päivän tauon jälkeen. Kuntohan kasvaa levossa, joten annan sille nyt oman aikansa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Sitten niihin treeneihin

No niin, sitten viikon 2 treeneihin motivaatiovuodatukseni jälkeen :)

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen viikkoon. Sain monipuolistettua treenaamista mukavasti, kun otin spinningin jälleen mukaan ohjelmaan. Totesin sen olevan hyvin juoksusta palauttavaa ja vahvistavan samalla mukavasti takareisiä.

Treenit pähkinänkuoressa:

Ma verkat +juoksusetti hallilla. Piti olla 7*150 m+6*150 m+5*150 m+4*150 m suht kovaa. Tämän jouduin jättämään kesken (viimeiset 5 vetoa jäivät kokonaan pois), kun kipu penikoissa yltyi turhan kovaksi juoksussa

Ti Sali 35 min (jalkakipu jatkui mave-treenissä, sali jäi lyhyeksi)

Ke spinning 45 min + keskivartalotreeni 15 min (mukavaa palauttelua)

To Uinti 2 km ja matolla 10 km kiihtyvä (korkeat sykkeet matolla, kv 5:25 min/km eli aika hiljaa)

Pe Uinti 2 km (ilon hetkiä kun uinti kulki)

La Olisi pitänyt olla vitosen testijuoksu, mutta jätin pakkasen vuoksi väliin ja tein 5 km testin matolla. Aika 23:08, 4:37 min/km. Tähän lisäksi verkkaa ulkona 8 km

Su Olisi pitänyt olla lepopäivä, mutta piknik-risteilymme peruuntui. Sen sijaan tein varhain aamulla umpihangessa kevyen 16 km (6:15/km)

Tosiaan viikko oli mukavan monipuolinen, ja treenituntejakin tuli noin 8. Juoksu oli jälleen pääosassa ja hieman harmiakin mahtui mukaan viikkoon sen osalta. Jouduin nimittäin keskeyttämään maanantain hallitreenin penikoiden kipuilun takia. Onneksi parin päivän tauko juoksusta ja hieronta auttoivat, ja nyt kivut tuntuvat jälleen hellittäneen.

Hyvä mieli tuli myös lauantain mattoreenistä. Aikeenani oli alunperin mennä testijuoksuun kipaisemaan kymppi, mutta selvästi yli 10 asteen pakkasennusteet tekivät suunnitelmille stopin. Vaikka juoksen ihan mielelläni pk-lenkkejä kovassakin pakkasessa, kovaan juoksuun paras lämpotila olisi mieluummin yli -10 astetta. Päätin kuitenkin tehdä jonkinmoisen testin, ja kipaisin Elixian matolle juoksemaan 5 km kovaa (verryttelyt tein ulkona). Matka taittui yllättävän hyvin aikaan 23:08, joka lienee uusi epävirallinen ennätykseni. Olen nyt tottunut mattojuoksuun ja alkanut pitää siitä, joten se tulee todennäköisesti pysymään myös tulevina viikkoina ohjelmassa, mikäli ulkona asteet pysyvät selvästi miinuksella. Hallin kovalle alustalle en nimittäin taida uskaltaa mennä ihan heti jalkavaivojen pelossa, jotan matto on pelastava tekijä kovemmissa treeneissä.

Muutoin viikkoon mahtui pari hyvää uinitreeniä (yht. 3,8 km), yksi kiihtyvävauhtinen mattoreeni, jossa olin kyllä vähän väsynyt, sekä sunnuntain pitkis umpihangessa. Lähdin liikkeelle aamuvarhaisella jo ennen klo seitsemää, joten lumiaurat eivät vielä ehtineet raivata kävelyteitä kuntoon. Tuntuma oli hyvä, mutta meno arvattavasti raskaampaa, joten kilometrit jäivät hieman aiotusta, ja koko lenkin pituudeksi tuli 16 km. Juoksu hiljaisessa jokirannassa oli kuitenkin todella nautinnollista, ja alla on muutama tunnelmakuva matkan varrelta. 

Herättävä viikko

Heipsan, ja hyvää ihanan talvista sunnuntaita! On kyllä ihan mahtavaa, että meille etelässäkin on lunta ja pääsee hangille juoksemaan. Onneksi pahimmat pakkasetkin ovat ainakin väliaikaisesti ohi, jotta kylmä ilma ei ota henkeen niin kovin.

Haluan kertoa ennen treenikatsauksta pienen tarinan torstain bussimatkastani Imppariin juoksu- ja uintitreeneihin. Matka oli herättävä, ja kirkasti minulle jälleen, miksi tässä oikein treenataan ja yritetään parhain tavoin pysyä kunnossa. 

Istuin bussissa, kun eräältä pysäkiltä nousi kyytiin vanha herra suksineen ja monoineen. Hän näki sisällä istumassa ystävänsä, ja miehet ilahtuivat selvästi nähdessään toisensa pitkästi aikaa. Pian kuulumisten vaihdon jälkeen keskustelu siirtyi miesten yhteiseen ystävään. Toinen kysyi hänen kuulumisiaan, johon toinen hiljaa kertoi ystävän poisnukkuneen viime vuoden viimeisten viikkojen aikana. Seurasi lyhyt hiljaisuus, kun molemmat herrat viettivät sanattoman sopimuksen saattelemana hetken ystävän muistolle. Sitten dialogi jatkui:

"Jaa, meinaat hiihtämään mennä", toinen herroista tokaisi talvivarusteissa olevalle kumppanilleen.

"Joo, täytyy nyt mennä kun viime vuoden parhaiden hiihtokelien ajan oli jalka poikki", toinen sanoi.

"Ota nyt kaikki menetetyt kilometrit takaisin", toinen herroista hymähti ja alkoi poimimaan kävelykeppiään sekä valmistelemaan bussissa poistumista. Kovin vaivalloisesti hän astui ulos bussista ja lähti keppinsä kanssa köpöttelemään pysäkiltä. 

Hiihtokamppeissa ollut pappa jäi bussista vasta Impparissa ja matkasi määrätietoisesti kohti latua. Ikää varmasti noin 80 v, mutta se ei näyttänyt herraa painavan.

Vanhojen herrojen kohtaaminen jäi mieleeni pitkäksi aikaa, ja herätti todella syviä tunteita. Ne saivat vahvistusta, kun puhuin isäni kanssa perjantaina juoksusta. Hän on juossut erilaisissa tapahtumissa lähinnä puolimaratoneja jo vuosikymmenten ajan, mutta iän karttuessa vauhti on luonnollisestikin hidastunut ja matkakin lyhentyneet. Puhuimme ensi kesästä, ja kysyin, aikooko hän laittaa jo ilmon Paavo Nurmi Maratonille sisään (hän on ollut mukana muistaakseni koko tapahtuman historian ajan, aina ensimmäisestä kisasta lähtien).

"Joo, kai sitä pitäisi", vastasi isä. No, puolikkaalle vai kympille?

"Kovin sitä tekisi mieli vielä puolikkaalle lähteä, jos kunto antaa myöden", isä vastasi. Hän täyttää ensi vuonna 70 vuotta, ja suunnittelee kovin juoksevansa puolikkaan ainakin juhlavuonna, tarkoittaahan se samalla "ylennystä" 70+-sarjaan.

Nämä kuluvan viikon hetket kirkastivat minulle jälleen, miksi urheilen. Siksi, koska haluan olla kuten se Impparin bussin pappa ja oma isäni. Siksi, koska haluan pitää todennäköisyyden sille, että pystyn urheilemaan vielä 70-vuotiaanakin ja kauan sen jälkeen, korkealla (puhun todennäköisyyksistä, koska elämässä on paljon yllättäviä ja itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka voivat muuttaa suuntaa nopeastikin). Tämä elämänmittainen projekti mielessä olen treenannut koko viikon ilolla ja tyytyväisenä siitä, että saan olla terve. Olkoon se ohjenuora tästä eteenpäinkin.

Treenintäyteinen pakkasviikko

Moikka!

Uusi vuosi tuli ja meni, ja jätin lupauksistani huolimatta aivan viime hetkillä väliin Liedon uudenvuoden juoksun. Sekin viikko meni vielä pitkälti flunssasta toipuessa, mutta hyvä että jaksoin levätä. Nimittäin viime viikolla pääsin jo tekemään kunnon treeniä. Samalla saatiin kunnon pakkaset myös meille etelään, mutta se  ei vauhtia hidastanut. Oma turnauskestävyyteni pakkasen suhteen on melko korkea, ja onnekseni pahimpien kylmien aikana treenit olivat ajoitettuna halliin. Sunnuntain pitkiksen sainkin sitten hölkkäillä jo mukavassa -13 asteen pakkasessa, joka ei ottanut keuhkoihin enää lainkaan. Kokeilin juosta pitkästä aikaa myös matolla, ja se osoittautuikin oikein mukavaksi kokemukseksi. Kokonaisuudessaan viikon treenit näyttivät tältä:

Ma: Hallilla verkat ja 2000m, 1500 m, 2x1000 m + 300 m vedot pitkällä palautuksella (4-5 min)
Vauhdit 4:45, 4:33, 4:23, 4:22, 3:50.
Ti: Kuntosali
Ke: Lepo
To: Kiihtyvä 11,5 km matolla, vauhdit 6:00-4:40 min/km, keskivauhti 5:15 min/km + 1 km uinti
Pe: Kuntopiiri 1 h
La: Verkkaa 4 km + uintia 2 km/50 min
Su: Pitkä kevyt 19,1 km, keskivauhti 5:55 min/km.

Maanantai alkoi tosiaan kunnon hallitreenillä eli pitkillä vedoilla, jotka ovat suosikkejani. 2000 metrin veto tuli juostua vähän turhan hitailla vauhdeilla, mutta muuten olin tosi tyytyväinen treeniin, sillä kunnon vk-treenit ovat viime aikoina jääneet väliin. Vauhditkin ovat kehittyneet parempaan suuntaan pikku hiljaa, ja siinä missä tonnin vedot alle 4:30:n aiheuttivat suuria haasteita vielä syksyllä, kulkivat ne nyt selvästi kevyemmin.

Viikon toinen onnistuminen liittyy vk-alueelle, sekin. Torstain -20 asteen pakkasen ajamana ja uintitreenistä samalla haaveillen menin nimittäin Paimion uimahallin kuntosalin juoksumatolle vetämään mattotreenin. Ohjelmassa oli n. 12 km kiihtyen. Päätin, että juoksen about tunnin ja katson, kuinka pitkälle ehdin. Liikkeelle lähdin ihan höntsävauhdista (6 min/km) ja kiristin siitä joka kilometrin jälkeen suunnilleen seuraavasti: 5:40, 5:27, 5:20, 5:10, 5:05, 5:00, 4:55, 4:50, 4:45, 4:40. Lopuksi sainkin juosta jo aikamoista vauhtia, mutta oli se hauskaa. Keskivauhdiksi tässä iloittelussa tuli 5:15 min/km eli ihan hyvä. Kun vielä juoksun päätteeksi pääsi pulahtamaan kilometrin edestä altaaseen, oli treeni kruunattu :)

Sitten epäonnistumisiin. Viime viikolla sain lihaskunnon mukaan ohjelmaan, jopa ihan kaksin kappalein. Tiistaina kävin salilla (tosin vähän jalkoja säästellen) ja perjantaina teimme noin tunnin kuntopiirin Kupittaalla. Jälkimmäinen oli silmiä avaava: luulin lihaskuntoni olevan ihan hyvällä tasolla, mutta kuntopiirin vaikeudet paljastivat totuuden. Tehdyt hyppysarjat ja askelkyykyt osoittivat, että pakaroihin kaivataan voimaa ja paljon, jos mielii kovempaa juosta. Täytyy siis ottaa tästäkin heikkoudesta opiksi ja liittää erilaiset hypyt (jännehypyt, pakarahypyt ym) omaan ohjelmaan. Tuskaista se todennäköisesti tulee aluksi olemaan, mutta toivottavasti kehitystäkin tapahtuu pikku hiljaa.

Tällä viikolla on edessä ainakin tammikuun testijuoksu. Mielin vitosen sijaan tällä kertaa kympin matkalle, mutta saas nähdä, mikä on fiilis lauantaiaamuna juoksupäivän koettaessa. Mukavaa viikkoa sinulle!