Viikon 8 treenit ja ylipitkä lenkki

Viime viikosta tuli suhteellisen rankka. Treenitunteja taisi kertyä tämän vuoden huiput, lähes 10. Olen tyytyväinen määrään, sillä viikon aikataulu oli melko tiukka ja tunteja kului myös töiden parissa.

Sain aikaiseksi asentaa rakkaaseen Bianchiini aerotangot, jotka olivat lojuneet jo pari kuukautta pakkauksessa odottamassa käyttöönottoaan. Kuten viime kirjoituksessani mainitsin, olen tuskaillut sisäpyöräilymotivaationi suhteen, jonka vuoksi trainerilla rullailu on jäänyt vähäiseksi. Aerotankojen asentaminen toi kuitenkin ratkaisun motivaatio-ongelmiin: sen lisäksi, että tangot tuovat vaihtelua ajoasentoon ja näin ollen tekevät harjoituksesta mielekkäämmän, ne ovat samalla oiva alusta erilaisten medioiden katselun mahdollistaville laitteille. Ei muuta kuin kännykkä tai tablet tankojen päälle, ja pyörä on myös kodin viihdekeskus :) sai treenikin saman tien uutta puhtia ja asettamani kahden tunnin aikatavoite täyttyi trainerin päällä.

Muutoin viikkoon sisältyi mm. yksi kuntosalitreeni, pari uintitreeniä ja perusjuoksut: hitaampi lenkki sekä vedot Kupittaan urheiluhallissa. Viikon kuitenkin kruunasi normaalia pidempi juoksulenkki. Päätimme Tukholman maratonille kanssani lähtevän ystäväni kanssa testata jalkojen kestävyyttä 30 kilometrin matkalla. Geelit ja juomat siis matkaan ja tien päälle. Reittimme lähti Portsasta, kulki Ruissaloon, jossa Kansanpuiston ja Kuuvan kautta Saaronniemeen ja takaisin saaren toisen puolen lenkkipolkuja. Ruissalosta palasimme Härkämäen kautta takaisin Portsaan. Matkasuunnitelma oli yllättävän hyvä, sillä matkaksi muodostui tasan 30 km.

Pitkä lenkki antoi todella paljon varmuutta Turkholman maratonia ajatellen. Matkavauhtimme osui täysin tavoitteeseen ollen n. 6:30/km, jalat tuntuivat koko lenkin ajan hyviltä eivätkä kipuilleet sen jälkeenkään. Myöskään energiavarastot eivät päässeet tyhjentymään, minkä vuoksi juoksu kulki kivasti. Fiilis oli sen verran hyvä, että lähdin vielä seuraavana aamuna n. 9,5 kilometrin palauttavalle lenkille. Kahden päivän aikana tuli siis ihan kiitettävästi juoksukilometrejä, ja tästä on hyvä lähteä lisäämään hiljalleen kevään aikana tehoja. Nyt on kuitenkin vuorossa ansaittu lepoviikko etenkin juoksun suhteen.

Viikon 8 urheilut summattuna:

Juoksu 5 h 10 min
Uinti 1 h 55 min
Trainerilla pyöräily 2 h
Kuntosali 45 min

Yht. 9 h 50 min

Viikon 7 treenit

Viime viikko oli minulle selkeä lepoviikko ja se tulikin tarpeeseen.  Loppuviikolla tuntui, että olen normaalia väsyneempi ja jalat eivät palautuneet normaaliin tahtiin, vaikka harjoitukset olivat melko kevyitäkin. Niinpä päätin ottaa rauhallisesti.

Erityisesti kevennyksen huomasi juoksun osalta, kun ei tullutkaan tehtyä vetotreeniä hallissa eikä sitä yli 20 kilometrin lenkkiä, joka on ollut ohjelmassa muutaman viikon ajan. Sain sen sijaan tehtyä pari hieman tehokkaampaa uintiharjoitusta. Torstaina uin 10x100 metrin vetoja verryttelyineen. Lauantaina toistin harjoituksen pienemmällä määrällä, 5x100 metriä ja lisäksi tein perustekniikkauinnit. En ole uintivetoja tehnyt varmaan koskaan, vaan lätkinyt menemään aina tasaisella perusvauhdilla. Täytyy sanoa, että oli kiva kunnolla hengästyäkin uidessa :)

Viikon loppua kohden laiskistuin ihan kunnolla. Suunnitelmissani oli mennä seuran yhteiseen yhdistelmätreeniin Kupittaan urheiluhallille sunnuntaina, mutta ajatus trainerin ja pyörän roudaamisesta hallille oli ylitsepääsemätön. Lisäksi auringonpaiste houkutteli ulos, ja niin päätin vaihtaa yhdistelmän alle 10 kilometrin höntsälenkkiin Ruissalossa. Onneksi sain seuraa lenkille, yhdessä oli paljon mukavampi taivaltaa vähän lyhyempääkin reittiä.

Täytyy kyllä sanoa, että Ruissalo on ehdottomasti lempiympäristöni juoksulenkeille. Rantapromenadia on hieno juosta kohti upeita huviloita, ja Ruissalontien toisella puolella on mukavan vaihteleva maastoreitti. Mikäli lähden kotiovelta ja juoksen saaren päästä päähän ja takaisin kotiin, saan matkaksi sopivasti pitkän lenkin, n. 22 kilometriä. Toki Ruissalon monipuoliset reitit tarjoavat paljon vaihtoehtoja myös lyhyemmille lenkeille ja luontopoluilta voi hakea boostia metsäjuoksuun. Metsät ja meri sen tekevät, että jotenkin Ruissalossa juostessa on helpompi hengittää.

Mainitsin edellisessä viikkopäivityksessäni, että sisäpyöräilyn osuutta pitäisi hieman lisätä. Aika vähäiseksi se jäi viime viikollakin, vain 50 minuuttiin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yhdistelmätreeni jäi väliin. Trainerin kanssa polkeminen ei edelleenkään houkuttele, mutta yritän tsempata tällä viikolla ja polkea edes kahden tunnin ajan.

Yritän nyt rytmittää treeniäni siten, että ainakin joka 4. viikko olisi selvästi kevyempi. Tosin luulen, että kun harjoitukset kovenevat kevättä kohti mentäessä, pidän kevyemmän viikon joka kolmannella viikolla. Tämä ihan vaan senkin takia, etten hajota paikkoja nyt, kun urheiluinto on korkeimmillaan.

Viikon 7 treenit summattuna:
Juoksu 2 h 35 min
Sisäpyöräily 50 min
Uinti 1 h 50 min
Sali 1 h

yht. 6 h 15 min

Turussa oli jo kevättä ilmassa <3

Sunnuntai-iltapäivän huumaa Ruissalossa.

Perjantai 13.

Kuva: www.foter.com

Vaikka en taikauskoinen olekaan, täytyy myöntää että perjantai 13. päivä sai tänään jo jonkinmoisia epäonnenpäivän piirteitä. Sain nimittäin eilen päähäni ajankäytön maksimointi mielessäni, että teen tämänpäiväisen hieman vauhdikkaamman treenini salin juoksumatolla jo aamulla ennen työnteon aloittamista. Tämä tarkoitti, että minun pitäisi olla salilla aamulla klo 6, jolloin olisin työkoneen ääressä viimeistään klo 7.

Eipä siinä mitään, pakkasin eilen salikamppeet valmiiksi ja aamulla oli herätys 5:30, josta torkutin vartin ja olin valmiiksi myöhässä jo kotiovesta ulos lähtiessäni. Salille on meiltä noin vartin kävelymatka, ja siihen kuuluu Aurajoen ylitys turkulaisten ylpeydellä eli Förillä. Niin siinä kuitenkin kävi, että kun saavuin Förille, niin siellähän lautta lepäsi pimeänä ilman minkäänlaista aikomustakaan liikkua. Laiturin kyltissä luki nätisti, että talviaikana Föri liikennöi klo 6:15 lähtien, eli Forin kyytiin olisin päässyt vasta n. vartin kuluttua.

Siinä kohtaa alkoi pinna kiristyä, ja koska uimalla en jokea aikonut ylittää (se olkoon ensi kesän heiniä), kävelin takaisin tulosuuntaan ja kiersin Martinsillan kautta kohti määränpäätäni. Siinä lampsiessani vierähti minuutti jos toinenkin, ja ultrakireä aikatauluni petti ihan kunnolla. Yritin vielä aamukahvihimoissani hakea auki olevaa kahvilaa, tuloksetta. Niinpä nöyränä tyttönä aloitin työt ilman aamutreeniä ja förikyytiä sekä niin tärkeää sumppia. Onneksi sain juotua aamukahvit ja tehtyä juoksut hyvällä menestyksellä myöhemmin, ja loppupäivä sujui ilman suurempia kommelluksia. Otin kuitenkin tästä opikseni sen, että 1) en yritäkään tehdä mitään supertreeniä aamulla ja 2) tarkistan Förin aikataulut.

No, parempi tuuri ensi kerralla. Onneksi huomenna on ystävänpäivä ja koko perheelle iloa tuottava vauvauinti <3

Viikon 6 treenit

Viikko 6 oli treenien osalta melko perusviikko, jonka aikana pääpaino oli juoksussa. Koska yritän saada juoksuvauhtiini lisäpuhtia, tein kaksi hieman vauhdikkaampaa lenkkiä, joista toinen oli 7 km kiihtyvällä vauhdilla. Toiseen puolestaan kuuluivat Kupittaan urheiluhallissa tehdyt 6x500 metrin vedot verryttelyineen. Kuten jo esittelyssäni kerroin, pyrin lisäämään juoksuun hieman vauhtia ja siksi harjoitusohjelmassani on ollut parin kuukauden ajan peruslenkkien lisäksi vähintään yksi vauhtitreeni viikossa. Tein tammikuussa muutaman kerran 4-5x1000 m vetoja, joten 500 metrin vedot olivat nyt mukavaa vaihtelua. Jo muutaman kerran kovempaa juostuani olen huomannut, että juoksuaskeleeseen on tullut hieman keveyttä ja alan ehkä hiljalleen ymmärtää, mitä juokseminen rennosti kovaa tarkoittaa eli pientä positiivista kehitystä on havaittavissa.

Juoksuviikon kruunasi sunnuntain lenkki, jonka pituudeksi tuli nyt 21,5 kilometriä. Meillä on oma triathlonisteista ja suunnistajista koostuva sunnuntailenkkiporukka, mutta aikatauluongelmien vuoksi jouduin tällä kertaa jättämään yhteistreenin väliin. Onneksi sain osaksi matkaa seuraa hyvästä ystävästä, eikä lenkistä tullut liian yksitoikkoista. Pitkät lenkit ovat olleet ja tulevat olemaan tämän kevään ajan juoksuharjoitteluni kivijalka Tukholman maratonille valmistautuessani. Lenkillä pyrin pitämään sykkeet matalina, vähintään 10 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen, eli vauhti on melko leppoista, ja sunnuntaina aikaa kului 2 h 16 min.

Kun sunnuntaihin lisätään vielä tunnin tekniikkauintiharjoitus illalla, tulee päivästä aikalailla urheilupainotteinen. Alkavalla viikolla keskityn lepoon ja trainerilla pyörittelyyn, sillä sen osalta tunnit jäivät nyt melko vähäisiksi. Pyöräily on triathlonissa tällä hetkellä selvästi heikoin osa-alueeni, joten siihen pitäisi keskittyä selvästi nykyistä enemmän ja mieluummin jo ennen lumien sulamista.

Sunnuntain lenkkieväät: vettä ja geelejä.

Viikon treenit summattuna:

juoksu: 4 h 5 min
uinti: 2h 35 min
pyöräily trainerilla: 35 min
kuntosali: 45 min

Yht. 8 h

Faktat tiskiin eli blogin aloitus

Sain vihdoin aikaiseksi startata oman treeniblogin, jossa pyrin kertomaan omasta triathlonharjoittelustani ja kisoista mahdollisimman päiväkirjamaisesti. Sitä ennen lienee kuitenkin syytä tehdä pieni tiivistelmä itse kirjoittajasta.

Olen kolmenkymmenen vuoden rajapyykin ylittänyt turkulainen, joka innostui triathlonista hetken mielijohteesta. Olin Turussa ensimmäisellä pikamatkalla vuonna 2010 ystäväni kanssa. Välineet olivat tuolloin täysin jokamiesluokkaa eikä silloin kisaan sen kummemmin valmistauduttu, kunhan menimme lähtöpaikalle ja ihmettelimme, mihin olimme ryhtyneet. Maaliin kuitenkin pääsimme, ja jotain tuosta huvittavastakin kokemuksesta jäi kuitenkin mieleen ystävän arvonnasta voittaman olutkeissin lisäksi, sillä päätin vuoden 2013 talvella haastaa itseni ja ilmoittautua triathlonin puolimatkalle seuraavana kesänä. Aikaa harjoitella oli noin puolisen vuotta eivätkä lähtökohdat olleet kovin häävit. Olin kyllä hölkännyt muutaman maratonin elämäni aikana, mutta vapaauinnin opettelu lähti nollasta ja maantiepyörällä ajokin oli täysin vierasta puuhaa.

Ilmoittauduin kuitenkin hetimiten vapaauintikurssille. Uinti alkoi hiljalleen kulkea ja pääsin jopa eteenpäin jatkuvan pärskimisen sijaan. Samoin pyörän hankinta ja sitä myötä lukkopolkimilla pyörittämisen opettelu tuli eteen samaisena keväänä, tosin pyörälenkit uuden menopelin kanssa jäivät noin kymmeneen ennen itse kisaa. Itse koitos sujui uinnin ja pyöräilyn osalta olosuhteisiin nähden hyvin, mutta juoksussa sain vastaani lähes ylitsepääsemättömän seinän. Sain kuitenkin raahauduttua maaliin, ja niin olin suorittanut elämäni ensimmäisen puolimatkan. Treeninälkä kasvoi sen jälkeen eksponentiaalisesti ja lisäpotkua siihen sain seurakavereilta Turun Urheiluliitosta. Tästä innostuneena olin jo suunnitellut kovin vuoden 2014 kisakalenteria, mutta jouluna 2013 suunnitelmani ottivat onnellisesti takapakkia, kun poikamme ilmoitti tulostaan. Näin ollen kisat saivat jäädä ja treenitkin muuttivat muotoaan viime kesänä kasvaneen vatsan  myötä. Poikamme syntyi viime elokuussa, ja eipä aikaakaan kun olin jälleen hiljalleen aloittamassa harjoittelua ja tekemässä uusia suunnitelmia. Näillä näkymin niihin kuuluu kaksi puolimatkaa kesällä 2015 ja ainakin yksi maratonreissu.

Tätä ensimmäistä blogikirjoitusta tehdessäni olen jo päässyt poikamme syntymän jälkeen hyvin treenaamisen makuun ja saanut kasvatettua viikottaisen treenituntimäärän 7-8 tuntiin. Pienen poikamme on syytä saada ansaittu huomionsa, joten elämäni on tällä hetkellä melkoista tasapainoilua työn, äitiyden ja urheilun välillä. Koska tuntimäärää on vaikea nykyisestä kasvattaa, olenkin päättänyt panostaa määrän sijasta laatuun harjoittelussani. Toiseksi kulmakiveksi ja myös aikamoiseksi haasteeksi on muodostunut harjoittelun tehokkuus ja joutuminen välillä myös omalle epämukavuusalueelle. Olen nimittäin sortunut aikaisemmin "helppoon" harjoitteluun alhaisilla sykkeillä ja tiukasti peruskestävyysalueella. Niin tarpeellista kuin pk-treeni onkin, niin kehityksen edellytyksenä on sen lisäksi itsensä haastaminen ja välillä myös kovemmilla tehoilla harjoittelu. Sen yritän pitää mielessäni tästä lähtien.

Triathlon on tällä hetkellä kovassa nosteessa Suomessa, eikä ihme. Laji vei minutkin heti mukanaan, ja sen myötä urheilusta on tullut harrastuksen sijasta elämäntapa.

Tervetuloa mukaan kulkemaan kanssani tätä antoisaa matkaa kohti ensi kesän kilpailuja. Jokainen kisapäivä on juhlapäivä, ja toivottavasti ensi kesänä juhlitaan toden teolla!