Moikka!
Taas pyörähti uusi viikko käyntiin, ja jännittävä viikko onkin tulossa. Meillä on nimittäin Jennin kanssa edessä elämämme ensimmäiset swimrun-kisat Porkkalassa. Vähän jännittää jo, mutta kisaan ollaan lähdössä rennolla meiningillä. Sen verran valmistautuminen on painanut treeniohjelmaani, että se on painottunut nyt lähinnä uintiin ja juoksuun. Etenkin juoksua riitti viikon aikana. Maanantain lepopäivän jälkeen aloitimme tiistaina yhteistreenillä, joka sisälsi 9x200 metrin vetoja. Joka toinen veto meni lievään alamäkeen ja joka toinen lievään ylämäkeen. Tarkoitus oli aloittaa veto rennosti rullaten ja kiihdyttää siitä loppua kohden. Onnistuin pitämään vauhdit nousevana 3:30 min/km-3:20 min/km tuntumassa. Oli kyllä rankka treeni, sillä harvoin tulee juostua noin kovaa. Erityisesti juoksuasento tuntui kuitenkin hyvältä. Yritän kiinnittää nyt huomiota erityisesti juoksutekniikkaan, sillä istuva juoksuasento on ollut jo pitkään ongelmani. Lyhyet vedot ovat hyviä senkin tarkkailuun.
Keskiviikkona oli jälleen meidän swimrun-päivä. Koska Porkkalassa uinti tapahtuu osittain meressä, päätimme tehdä merihenkisen treenin ja suuntasimme illalla Ruissaloon Saaronniemeen. Otimme aina kilsan-parin juoksulenkkejä ja niiden väliin uimme 200-400 m merivedessä. Oli taas hauskaa ja meressä uinti todella miellyttävää. Ehdimme harjoittaa sopivasti vaihtoja uinnista juoksuun ja toisinpäin noin tunnin treenin aikana.
Torstaina oli jälleen juoksupäivä ja tällä kertaa ohjelmassa lyhyet loivan mäen vedot (n. 80 m), joilla pyrittiin jälleen kiinnittämään huomiota juoksutekniikkaan. Vetoja oli 8 eivätkä ne olleet kovin kuormittavia. Ehdimme vielä sopivasti pois ukkosen ja rankkasateen alta.
Perjantaina suuntasimme poikamme kanssa isovanhempien luo Paimioon. Koska pojalle oli hoitajia, pääsin mukavasti treenaamaan. Suuntasinkin illalla lähipoluille juoksemaan ja nauttimaan metsän tuoksusta sekä tarkastamaan mustikkasatoa (niitä oli metsä pullollaan). Kilometrejä tuli 7,5 ja aikaa meni 48 min. Rentouttava sauna juoksun päälle kruunasi päivän!
Lauantaina lähdin pitkästä aikaa pyörälenkille. Pyöräilykengät ovat olleet naulassa Voimarinteen kisan jälkeen eikä kaipuu satulaan ole ollut suuren suuri. Aamulla sää oli kuitenkin loistava ja päätin lähteä polkemaan Halikon suuntaan. Sinne johtaa loistava Vanha Turuntie, joka on profiililtaan sopivan mäkinen ja hiljainen, ja tämän vuoksi kovassa suosiossa pyöräilijöiden keskuudessa. Halikkoon ja takaisin tuli kilometrejä 46 noin 28 km/h keskivauhdilla. Ihan mukava rento lenkki siis.
Sunnutaina olo oli hieman väsynyt, mutta päätin kuitenkin lähteä lenkille ja tälläkin kertaa vaihtelevaan maastoon. Minulla on jo viikkoja ollut suunnitelmissa kiertää lähitienoon polkujuoksureittejä, jotka kantavat nimeä Paavonpolut. Ne ovat Turun kaupungin ylläpitämiä reitistöjä, jotka "tutustuttavat kulkijoita lähiluontoon ja kaupunkiympäristöön eri puolilla Turkua". Lisätietoja poluista ja niiden kartat löytyvät Turun kaupungin sivuilta (linkki). Olin itse kartat löytäessäni aivan innoissani, sillä vanhojen tuttujen lisäksi niistä löytyi useita aivan uusia reittejä. Päätinkin lähteä sunnuntaina juoksemaan Pansio-Perno-askelilla olevan reitin, joka oli kuvauksen mukaan pituudeltaan n. 10 km. Meiltä kotoa oli lisäksi reitin alkuun matkaa n. 4 km joten ihan hyvä pitkä lenkki oli tulossa. Vaikka ilma oli viileä, otin mukaani juoksurepun ja siihen kuuluvaan pussiin yli litran vettä sekä pari geeliä. Jotenkin ajattelin, että suuntavaistollani matka kestäisi pitkään (enkä ollut ihan väärässä).
Koska maasto olisi vaihtelevaa, otin mukaani Inovin trailrockit eli swimrun-treeneissäkin käyttämäni kengät. Totesin kuitenkin heti alkutekijöiksi, että ne ovat asfaltilla todella huonot: askel töksähtää aika pahasti eivätkä ne rullaa mitenkään ihanteellisesti. Ikävä tuli siis Boston boosteja maantiellä mennessä ja tullessa. Poluille päästessään Inovit tekivät kuitenkin tehtävänsä eli olivat todella hyvät. Ja polut olivat kyllä loistavia ja sopivan vaihtelevia. Välillä tosin polkua ei lainkaan näkynyt vaan edessä oli umpiryteikkö, joka toi mukavasti haastetta.
Maisemat reitillä olivat upeita aina vanhasta tammimetsästä jylhiin kallioihin ja pieniin metsälampiin. Välillä reitti kulki aika lähellä asutusta, jolloin jouduin ikävä kyllä kohtaamaan ihmisten välinpitämättömyyden mukanaan tuomia lieveilmiöitä: tyhjiä tölkkejä, hylättyjä fillarinraatoja jne. Lisäksi parissa kohtaa reittiä oli inhottavan paljon korkeaa heinikkoa, jota punkkikammoisena karsastin ja yhdessä heinikossa myös poikkesin reitiltä vähän turhan paljon. Niinpä lopullinen kierrokseni jäi hieman aiottua lyhyemmäksi, noin kahdeksaan kilometriin. Osittain tämä oli surkean suuntavaistoni ansiota. Jouduin pari kertaa jo aikaisemminkin tarkistamaan reittiä kännykästä, kun poikkesin sivupoluille ja hävitin oikeaa polkua näyttävät siniset merkit. Heinikossa polku sitten hävisi kokonaan ja päätin luovuttaa. Juoksin lähimmälle tielle ja siitä kohti kotia. Päätin kuitenkin, että tästä Paavonpolusta tulee yksi vakiolenkkireiteistäni, ja vahingosta viisastuneena aion edetä reitin seuraavan kerran vastakkaiseen suuntaan, jotta pysyn varmasti oikealla polulla. Kilometrejä sunnuntailenkille tuli lopulta lähes 16. Vauhti oli maltillinen, n. 7 min/km enkä olisi siinä maastossa kovin nopeampaan saanut jalkaa toisen eteen. Näin ollen treenitunteja viikolle tuli yhteensä 7 h 29 min.
Tämä viikko kuluu pitkälti Porkkalan kisaan valmistautumisen merkeissä. Kaavailimme Jennin kanssa vielä swimrun-treeniä tiistaille ja varmaan yksi juoksutreenikin olisi luvassa. Meillä on jäljellä vielä muutama miettimisen aihe lähinnä nesteytykseen ja lisäenergiaan liittyen. Ottaako siis juomapussi mukaan vai ei ja mitä lisäenergiaa olisi hyvä olla mukana. Etenkin juomapussin kantamista täytyy vielä testata käytännössä, sehän kulkisi nimittäin märkäpuvun alla. Loppuviikko kuluneekin sitten taas vaihteeksi energiavarastoja täydentäen. Kauan odotettu startti meillä on lauantaina :)
Taas pyörähti uusi viikko käyntiin, ja jännittävä viikko onkin tulossa. Meillä on nimittäin Jennin kanssa edessä elämämme ensimmäiset swimrun-kisat Porkkalassa. Vähän jännittää jo, mutta kisaan ollaan lähdössä rennolla meiningillä. Sen verran valmistautuminen on painanut treeniohjelmaani, että se on painottunut nyt lähinnä uintiin ja juoksuun. Etenkin juoksua riitti viikon aikana. Maanantain lepopäivän jälkeen aloitimme tiistaina yhteistreenillä, joka sisälsi 9x200 metrin vetoja. Joka toinen veto meni lievään alamäkeen ja joka toinen lievään ylämäkeen. Tarkoitus oli aloittaa veto rennosti rullaten ja kiihdyttää siitä loppua kohden. Onnistuin pitämään vauhdit nousevana 3:30 min/km-3:20 min/km tuntumassa. Oli kyllä rankka treeni, sillä harvoin tulee juostua noin kovaa. Erityisesti juoksuasento tuntui kuitenkin hyvältä. Yritän kiinnittää nyt huomiota erityisesti juoksutekniikkaan, sillä istuva juoksuasento on ollut jo pitkään ongelmani. Lyhyet vedot ovat hyviä senkin tarkkailuun.
Keskiviikkona oli jälleen meidän swimrun-päivä. Koska Porkkalassa uinti tapahtuu osittain meressä, päätimme tehdä merihenkisen treenin ja suuntasimme illalla Ruissaloon Saaronniemeen. Otimme aina kilsan-parin juoksulenkkejä ja niiden väliin uimme 200-400 m merivedessä. Oli taas hauskaa ja meressä uinti todella miellyttävää. Ehdimme harjoittaa sopivasti vaihtoja uinnista juoksuun ja toisinpäin noin tunnin treenin aikana.
Torstaina oli jälleen juoksupäivä ja tällä kertaa ohjelmassa lyhyet loivan mäen vedot (n. 80 m), joilla pyrittiin jälleen kiinnittämään huomiota juoksutekniikkaan. Vetoja oli 8 eivätkä ne olleet kovin kuormittavia. Ehdimme vielä sopivasti pois ukkosen ja rankkasateen alta.
Perjantaina suuntasimme poikamme kanssa isovanhempien luo Paimioon. Koska pojalle oli hoitajia, pääsin mukavasti treenaamaan. Suuntasinkin illalla lähipoluille juoksemaan ja nauttimaan metsän tuoksusta sekä tarkastamaan mustikkasatoa (niitä oli metsä pullollaan). Kilometrejä tuli 7,5 ja aikaa meni 48 min. Rentouttava sauna juoksun päälle kruunasi päivän!
Lauantaina lähdin pitkästä aikaa pyörälenkille. Pyöräilykengät ovat olleet naulassa Voimarinteen kisan jälkeen eikä kaipuu satulaan ole ollut suuren suuri. Aamulla sää oli kuitenkin loistava ja päätin lähteä polkemaan Halikon suuntaan. Sinne johtaa loistava Vanha Turuntie, joka on profiililtaan sopivan mäkinen ja hiljainen, ja tämän vuoksi kovassa suosiossa pyöräilijöiden keskuudessa. Halikkoon ja takaisin tuli kilometrejä 46 noin 28 km/h keskivauhdilla. Ihan mukava rento lenkki siis.
Sunnutaina olo oli hieman väsynyt, mutta päätin kuitenkin lähteä lenkille ja tälläkin kertaa vaihtelevaan maastoon. Minulla on jo viikkoja ollut suunnitelmissa kiertää lähitienoon polkujuoksureittejä, jotka kantavat nimeä Paavonpolut. Ne ovat Turun kaupungin ylläpitämiä reitistöjä, jotka "tutustuttavat kulkijoita lähiluontoon ja kaupunkiympäristöön eri puolilla Turkua". Lisätietoja poluista ja niiden kartat löytyvät Turun kaupungin sivuilta (linkki). Olin itse kartat löytäessäni aivan innoissani, sillä vanhojen tuttujen lisäksi niistä löytyi useita aivan uusia reittejä. Päätinkin lähteä sunnuntaina juoksemaan Pansio-Perno-askelilla olevan reitin, joka oli kuvauksen mukaan pituudeltaan n. 10 km. Meiltä kotoa oli lisäksi reitin alkuun matkaa n. 4 km joten ihan hyvä pitkä lenkki oli tulossa. Vaikka ilma oli viileä, otin mukaani juoksurepun ja siihen kuuluvaan pussiin yli litran vettä sekä pari geeliä. Jotenkin ajattelin, että suuntavaistollani matka kestäisi pitkään (enkä ollut ihan väärässä).
Koska maasto olisi vaihtelevaa, otin mukaani Inovin trailrockit eli swimrun-treeneissäkin käyttämäni kengät. Totesin kuitenkin heti alkutekijöiksi, että ne ovat asfaltilla todella huonot: askel töksähtää aika pahasti eivätkä ne rullaa mitenkään ihanteellisesti. Ikävä tuli siis Boston boosteja maantiellä mennessä ja tullessa. Poluille päästessään Inovit tekivät kuitenkin tehtävänsä eli olivat todella hyvät. Ja polut olivat kyllä loistavia ja sopivan vaihtelevia. Välillä tosin polkua ei lainkaan näkynyt vaan edessä oli umpiryteikkö, joka toi mukavasti haastetta.
Maisemat reitillä olivat upeita aina vanhasta tammimetsästä jylhiin kallioihin ja pieniin metsälampiin. Välillä reitti kulki aika lähellä asutusta, jolloin jouduin ikävä kyllä kohtaamaan ihmisten välinpitämättömyyden mukanaan tuomia lieveilmiöitä: tyhjiä tölkkejä, hylättyjä fillarinraatoja jne. Lisäksi parissa kohtaa reittiä oli inhottavan paljon korkeaa heinikkoa, jota punkkikammoisena karsastin ja yhdessä heinikossa myös poikkesin reitiltä vähän turhan paljon. Niinpä lopullinen kierrokseni jäi hieman aiottua lyhyemmäksi, noin kahdeksaan kilometriin. Osittain tämä oli surkean suuntavaistoni ansiota. Jouduin pari kertaa jo aikaisemminkin tarkistamaan reittiä kännykästä, kun poikkesin sivupoluille ja hävitin oikeaa polkua näyttävät siniset merkit. Heinikossa polku sitten hävisi kokonaan ja päätin luovuttaa. Juoksin lähimmälle tielle ja siitä kohti kotia. Päätin kuitenkin, että tästä Paavonpolusta tulee yksi vakiolenkkireiteistäni, ja vahingosta viisastuneena aion edetä reitin seuraavan kerran vastakkaiseen suuntaan, jotta pysyn varmasti oikealla polulla. Kilometrejä sunnuntailenkille tuli lopulta lähes 16. Vauhti oli maltillinen, n. 7 min/km enkä olisi siinä maastossa kovin nopeampaan saanut jalkaa toisen eteen. Näin ollen treenitunteja viikolle tuli yhteensä 7 h 29 min.
Tämä viikko kuluu pitkälti Porkkalan kisaan valmistautumisen merkeissä. Kaavailimme Jennin kanssa vielä swimrun-treeniä tiistaille ja varmaan yksi juoksutreenikin olisi luvassa. Meillä on jäljellä vielä muutama miettimisen aihe lähinnä nesteytykseen ja lisäenergiaan liittyen. Ottaako siis juomapussi mukaan vai ei ja mitä lisäenergiaa olisi hyvä olla mukana. Etenkin juomapussin kantamista täytyy vielä testata käytännössä, sehän kulkisi nimittäin märkäpuvun alla. Loppuviikko kuluneekin sitten taas vaihteeksi energiavarastoja täydentäen. Kauan odotettu startti meillä on lauantaina :)
 |
| Viikon treenit (myös swimrun-rykäisy on sisällytetty juoksuun). |
 |
| Paimion poluilla perjantaina. |
 |
| Paavonpolun söpö pikkulampi |
 |
| Polku oli merkitty sinisellä. |
Tämäpä oli hyödyllinen tietopaketti polkujuoksusta innostuneelle! Olin juuri eilen itse tuolla Pääskyvuoren poluilla juoksentelemassa, ja tälläkin suuntavaistorajoitteisella tuli muutamia siksakaskelia otettua :D
VastaaPoistaJoo, meidän molempien sisäisessä kompassissa taitaa olla parantamisen varaa :D tuo Nomadi-sovellus on loistava ja onneksi neuvoi pari kertaa takaisin reitille. Siellä teillä päinkin on hienoja polkuja näköjään!
VastaaPoista