maanantai 2. tammikuuta 2017

Liikuntavuosi 2016 ja uusi harrastus vuodelle 2017

Moikka!

Pitkähiljaiselo blogin osalta lienee syytä lopettaa, ja päivittää hieman nykyisiä fiiliksiä liikunnan osalta. Vuoden loppu ei ole ollut mitenkään urheilun täyteinen, sillä henkinen kuorma kävi
 turhan raskaaksi, kun jouduin saattelemaan rakkaan äitini haudan lepoon ja ajatukseni liikkuivat muualla kuin treeneissä. Nyt on jälleen hieman enemmän energiaa miettiä liikuntojakin ja urheilun ensi vuotta.

Viime vuoden lopulla liikunnat vähenivät 3-4 tuntiin viikossa, joten ennätykset jäivät tuntien osalta väliin.


Urheiluvuosi 2016 oli kohtalainen: sain tehdä paljon kivoja juttuja, joista päällimmäisenä mieleen jäivät swimrun-kisat. Epäonnistumisiakin oli, ja juoksu ei vahvan kevään jälkeen oikein kulkenut. Ilmassa oli hieman motivaatio-ongelmia ja jonkun verran varmasti myös ylikuntoa. En käynyt Solvallan swimrun-kisan jälkeen yhdessäkään juoksukisassa, vaan lähinnä nautiskelin hitaista metsälenkeistä Ruissalon ja Paimion poluilla. Vauhtikestävyystreenit jäivät nekin väliin lähes kokonaan, ja oletin juoksukuntoni romahtaneen täysin.

Näin ei kuitenkaan täysin käynyt, sen totesin uudenvuoden aattona pinkaistussa Liedon uudenvuoden juoksussa. Lähdin juoksuun ystäväni kanssa, ja päätimme juosta mukavalla vauhdilla välttäen liikoja rypistyksiä. Pystyimme lähes koko juoksun ajan juttelemaan, joten vauhti ei karannut käsistä 11 km:n matkalla. Olin positiivisesti yllättynyt jaksamisestani: aikaa matkaan kului 57:45, eli kuutisen minuuttia vähemmän kuin kaksi vuotta takaperin. Mikä parasta, sykkeeni pysyi keskimäärin aerobisella kynnyksellä tuolla 5:15 km-vauhdilla, joten en joutunut rutistamaan itsestäni liikoja tehoja ja palautuminenkin oli sen vuoksi nopeaa. Juoksu oli kaikin puolin mukavaa.

Tämä tulee olemaan näkymä aika pitkälti ensi kesänä. Kuva on ensimmäistä korkeushyppytreenistäni syyskuulta. Olo on edelleen kuin norsulla posliinikaupassa :)

Liedon juoksu jäänee viimeiseksi kisaksi vähään aikaan, sillä ensi vuoden suunnitelmani sisältävät myös muuta kuin kestävyysurheilua. Olen nimittäin syksyn mittaan aloittanut uudestaan 18 vuoden takaisen harrastukseni korkeushypyn, ja ensi kesänä tavoitteena olisi kisata ainakin SAUL:n kilpailuissa. Pitkän kestävyysjuoksutaustan ja hitaiden vauhtien jälkeen harjoittelun aloittaminen on ollut nihkeää, mikä lisää sisua entisestään. Olen käynyt pariin otteeseen Kupittaan hallilla hyppäämässä, ja olo on ollut kuin norsulla posliinikaupassa. Jotain on kuitenkin lihasmuistissa jäljellä, sillä tekniikka ei ole täysin hajalla. Liikuntakevääni tulee siis sisältämään paljon loikkia, hyppelyitä, nopeustreeniä ja korkeushyppyä sekä lisäksi räjähtävää lihasvoimaa.

En kuitenkaan aio täysin hylätä kestävyysurheilua, sillä olen jo ilmoittautunut ystäväni Sallan kanssa Nuts Pallaksen 30 kilometrin matkalle. Lisäksi tavoitteena olisi ainakin yksi swimrun-kisa myöhemmin kesällä. Pidemmät lenkit siis pysyvät ohjelmassa mukana, mutta tulevat olemaan poluilla tehtäviä ja enemmän tukevia kuin pääharjoitteita. Lisäksi yritän päästä kerran viikossa edelleen uimaan, jotta siinäkin pysyvät tekniikka-asiat mielessä. Aikamoisen muutoksen tämä kuitenkin vaatii ajattelutavassa, sillä esimerkiksi tuntimäärät tulevat ensi kesänä automaattisesti laskemaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti