Moikka! Lupasin jo aikaisemmin pyhittää oman kirjoituksen testaus-osiolle. Nyt, kun olen saanut keskiviikon laktaattitestien tulokset eteeni, on aika niiden analysoinnille.
Ihan aluksi täytyy muistaa, että vaikka kumpikin testi määrittelee kynnykset, niin Vierumäen testi nojaa enemmän teoreettisiin arvoihin. Kupittaan testissä puolestaan otettiin sykkeen lisäksi verikokeet kunkin juostun kilometrin jälkeen, joten pidän sitä jonkin verran luotettavampana. Lisäksi Vierumäen testissä kokonaisjuoksuaika oli n. 20 min, kun Kupittaalla sain pistää tossua kiihtyvästi toisen eteen 8 kilometrin edestä (näistä ensimmäinen kilometri meni vauhtia 6:40 min/km ja viimeinen 4:11 min/km), joten testi oli selvästi pidempi ja mielestäni parempi pitkille matkoille valmistautumiseen. Tosin tämä on täysin oma tuntumani, eli en lähde haastamaan eri testitekniikoita sen enempää. Ja kuten tuloksista huomaa, niin aika lähelle ne kynnykset erilaisesta toteutustavasta huolimatta lopuksi osuivat :)
Olen siis nyt aika lyhyellä aikavälillä käynyt kahdessa eri juoksutestissä, joista molemmista minulla on myös edelliset tulokset. Vierumäen valojänistestissä olin pari viikkoa sitten. Aikaisemmin olen juossut samaisen testin neljä vuotta sitten. Oletin, että ajat ovat parantuneet, sillä olen muuttanut harjoitteluani melko lailla säännöllisempään suuntaan viimeisen vuoden aikana. Tämä tosiaan näkyi myös tuloksissa. Etenkin aerobinen kynnysvauhti että -syke on laskenut selvästi harjoittelun myötä. Huhtikuussa kynnysvauhti oli 5.59 min/km, kun neljä vuotta sitten sain juosta kilometrejä puoli minuuttia hitaammin aerobiselle kynnykselle noustaessa.
Kupittaan hallitestissä puolestaan kävin ensimmäistä kertaa joulukuussa, ja nyt uudestaan viime keskiviikkona. Nämä tulokset kiinnostivat minua todella paljon, sillä ne näyttivät viiden kuukauden harjoittelun tulokset. Olin ensimmäisessä testissä noin 3 kk raskauteni jälkeen, ja vasta pääsemässä kunnon treenin rytmiin. Sen jälkeen olen yrittänyt treenata juoksussa monipuolisesti pitkiä lenkkejä ja vauhtikestävyyttä. Treeni on tuottanut ainakin testin perusteella tuloksia: Olen saanut laskettua aerobisen kynnykseni 5:48 minuuttiin/km (joulukuussa 6:07 min/km) sykkeiden pysyessä lähes samalla tasolla. Selkeä tiputus on ollut myös anaerobisessa kynnyksessä: nyt 4.48 min/km ja joulukuussa 5:05 min/km, sykkeiden pysyessä lähes vakiona. Toisin sanoen, pystyn juoksemaan samoilla tehoilla entistä kovempaa.
Pitkille matkoille treenatessa minua kiinnostaa etenkin aerobinen kynnys, sillä suurin osa treenistä tapahtuu sen alapuolella tai tuntumassa, vauhtikestävyys taas selvästi yläpuolella. Aerobisen kynnyksen tuntumassa on minunkin "perusvauhti", jolla kyllä jaksaa edetä tuntikausia. Tätä testasin jälleen perjantaina, kun juoksin Tukholmaan valmistavan pitkän lenkin (29 km aikaan 2:46 ja risat). Vauhti oli tasaista viimeisen kilometrin tyypillistä kiriä 5:00 min/ km-vauhdeilla lukuunottamatta. Keskivauhti liikkui juurikin kynnysvauhdissa ollen 5:47 min/km ja kevyeltä tuntui. Uskon, että kunhan saan pidettyä yllä tasaista vauhtia niin Tukholmassa voi n. kolmen viikon kuluttua tulla ihan hyvä aika. Tosin maratonilla voi tapahtua mitä vain, se täytyy muistaa. Joka tapauksessa kunto on kasvanut, ja se lienee tärkeintä tässä vaiheessa :)
P.S. Tässä vielä eri kynnysten määritelmät
"Maksimisykkeellä tarkoitetaan yksinkertaisesti korkeinta mahdollista sykettä, joka kovan rasituksen aikana voidaan saavuttaa.
Aerobinen kynnys =syke (ja vauhti), jolla lihaksiin alkaa muodostua laktaattia, mutta keho pystyy polttamaan sen vielä pois.
Anaerobinen kynnys =syke (ja vauhti), jonka ylityksen jälkeen laktaattia alkaa muodostua lihaksiin niin nopeasti, että keho ei enää pysty poistamaan yhtä nopeasti ja uupumus on ennemmin tai myöhemmin edessä. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen väliin jää niin sanottu aerobinen alue."
Ihan aluksi täytyy muistaa, että vaikka kumpikin testi määrittelee kynnykset, niin Vierumäen testi nojaa enemmän teoreettisiin arvoihin. Kupittaan testissä puolestaan otettiin sykkeen lisäksi verikokeet kunkin juostun kilometrin jälkeen, joten pidän sitä jonkin verran luotettavampana. Lisäksi Vierumäen testissä kokonaisjuoksuaika oli n. 20 min, kun Kupittaalla sain pistää tossua kiihtyvästi toisen eteen 8 kilometrin edestä (näistä ensimmäinen kilometri meni vauhtia 6:40 min/km ja viimeinen 4:11 min/km), joten testi oli selvästi pidempi ja mielestäni parempi pitkille matkoille valmistautumiseen. Tosin tämä on täysin oma tuntumani, eli en lähde haastamaan eri testitekniikoita sen enempää. Ja kuten tuloksista huomaa, niin aika lähelle ne kynnykset erilaisesta toteutustavasta huolimatta lopuksi osuivat :)
Olen siis nyt aika lyhyellä aikavälillä käynyt kahdessa eri juoksutestissä, joista molemmista minulla on myös edelliset tulokset. Vierumäen valojänistestissä olin pari viikkoa sitten. Aikaisemmin olen juossut samaisen testin neljä vuotta sitten. Oletin, että ajat ovat parantuneet, sillä olen muuttanut harjoitteluani melko lailla säännöllisempään suuntaan viimeisen vuoden aikana. Tämä tosiaan näkyi myös tuloksissa. Etenkin aerobinen kynnysvauhti että -syke on laskenut selvästi harjoittelun myötä. Huhtikuussa kynnysvauhti oli 5.59 min/km, kun neljä vuotta sitten sain juosta kilometrejä puoli minuuttia hitaammin aerobiselle kynnykselle noustaessa.
Kupittaan hallitestissä puolestaan kävin ensimmäistä kertaa joulukuussa, ja nyt uudestaan viime keskiviikkona. Nämä tulokset kiinnostivat minua todella paljon, sillä ne näyttivät viiden kuukauden harjoittelun tulokset. Olin ensimmäisessä testissä noin 3 kk raskauteni jälkeen, ja vasta pääsemässä kunnon treenin rytmiin. Sen jälkeen olen yrittänyt treenata juoksussa monipuolisesti pitkiä lenkkejä ja vauhtikestävyyttä. Treeni on tuottanut ainakin testin perusteella tuloksia: Olen saanut laskettua aerobisen kynnykseni 5:48 minuuttiin/km (joulukuussa 6:07 min/km) sykkeiden pysyessä lähes samalla tasolla. Selkeä tiputus on ollut myös anaerobisessa kynnyksessä: nyt 4.48 min/km ja joulukuussa 5:05 min/km, sykkeiden pysyessä lähes vakiona. Toisin sanoen, pystyn juoksemaan samoilla tehoilla entistä kovempaa.
Pitkille matkoille treenatessa minua kiinnostaa etenkin aerobinen kynnys, sillä suurin osa treenistä tapahtuu sen alapuolella tai tuntumassa, vauhtikestävyys taas selvästi yläpuolella. Aerobisen kynnyksen tuntumassa on minunkin "perusvauhti", jolla kyllä jaksaa edetä tuntikausia. Tätä testasin jälleen perjantaina, kun juoksin Tukholmaan valmistavan pitkän lenkin (29 km aikaan 2:46 ja risat). Vauhti oli tasaista viimeisen kilometrin tyypillistä kiriä 5:00 min/ km-vauhdeilla lukuunottamatta. Keskivauhti liikkui juurikin kynnysvauhdissa ollen 5:47 min/km ja kevyeltä tuntui. Uskon, että kunhan saan pidettyä yllä tasaista vauhtia niin Tukholmassa voi n. kolmen viikon kuluttua tulla ihan hyvä aika. Tosin maratonilla voi tapahtua mitä vain, se täytyy muistaa. Joka tapauksessa kunto on kasvanut, ja se lienee tärkeintä tässä vaiheessa :)
P.S. Tässä vielä eri kynnysten määritelmät
"Maksimisykkeellä tarkoitetaan yksinkertaisesti korkeinta mahdollista sykettä, joka kovan rasituksen aikana voidaan saavuttaa.
Aerobinen kynnys =syke (ja vauhti), jolla lihaksiin alkaa muodostua laktaattia, mutta keho pystyy polttamaan sen vielä pois.
Anaerobinen kynnys =syke (ja vauhti), jonka ylityksen jälkeen laktaattia alkaa muodostua lihaksiin niin nopeasti, että keho ei enää pysty poistamaan yhtä nopeasti ja uupumus on ennemmin tai myöhemmin edessä. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen väliin jää niin sanottu aerobinen alue."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti