Moikka!
Viime viikko oli treeneiltään mukavan tasapainoinen. Juoksukilometrejä tuli viikon aikana yli 50 ja uintikilsoja 8. Lauantai oli taas uinnin osalta superpäivä, kun varhaisaamun ohjatussa treenissä tuli vedettyä mukavat 3,5 km vaparia lähinnä pitkin sarjoin. Vaikka treeni on loistava, on se kuormittavuudeltaan sen verran kova että olen päättänyt pitää uintilauantait juoksusta pitkälti vapaana. Tähän on poikkeuksena aamun lenkki uimahallille, josta hitaita kilometrejä tulee aina n. 5.
Juoksukin kulki kivasti, ja perus-pk:t palauttivat uskon omiin vauhteihin. Vetoreenit eivät sen sijaan menneet aivan nappiin. Pidin maanantain vapaana ja ohjelmassa oli tiistaina pitkät vedot, 3x3000 m. Olin ensin käynyt aamukuudelta uimassa 1,5 km ja tehnyt sen jälkeen muutaman tunnin töitä ennen kuin suuntasin salille. Jouduin tekemään treenin matolla olosuhteiden pakosta: ulkona alusta oli edelleen luminen/liukas ja aikaa ei ollut lähteä kauemmas juoksemaan, joten matto oli tässä tapauksessa paras valinta. Tai niin luulin.
Lähdin ensimmäiseen vetoon lyhyen verkan jälkeen mukavan rennnon reippaaseen tahtiin 4:40 min/km ja se sujuikin hyvin. Toinenkin vielä taittui, vaikka askel alkoikin jo painaa ja mattojuoksu tympiä, ja vauhti oli 4:30/km. Noin 3 minuutin tauon aikana olo muuttui kummalliseksi ja alkoi hieman heikottaa johtuen luultavasti turhan kevyestä syömisestä ennen treeniä. Päätinkin välttää pyörtymisen ja armahtaa itseäni, ja juoksin viimeisen kolmen kilometrin sijasta yhden aikaan 4:25 km. Näin pystyin kaikesta huolimatta pitämään treenin nousujohteisena, vaikka olinkin pettynyt viimeisen vedon kesken jättämiseen. Muutos oli kuitenkin viisas, sillä olo oli treenin jälkeen todella heikko ja tuhti lounas tuli tosiaankin tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli opettavainen, enkä enää lähde turhan tyhjällä vatsalla tekemään tehotreeniä.
Keskiviikkona lepäilin ja torstaiaamuna kävin jälleen uimassa 1,5 km ennen töiden alkua. Illalla oli vuorossa inhokkini, eli mäkivetotreeni. Onneksi teimme sen porukalla. Treeni sisälsi verkkojen lisäksi 8x200 metrin vetoja "mukavan"raastavaan ylämäkeen, ja palautukset olivat pitkälti hölkkää. Maksimisykkeet olivat reilusti yli 180 eikä syke taukojenkaan aikana tippunut alle 150, eli kyseessä oli todella tehokas hapenottotreeni, jossa myös jalkojen lihakset muistuttelivat kuntosalikertojen väliinjäämisestä hyytymisellään.
Tehokas treeni tuntui vielä lauantaiaamullakin, jolloin juoksin Imppariin. Sunnuntaina oli juoksun osalta vuorossa viikon paras treeni eli 22 kilometrin pitkis, jonka sovelsin juoksemalla mutkien kautta appivanhempien luo. Päätin pitää keskuvauhdin selvästi alle 5:30 min/km ja annoin sykkeiden huitoa missä huitoivatkaan, eli keskityin vain vauhtiin. Itselläni juoksun kiihtyessä juoksuasentoon täytyy kiinnittää selvästi enemmän huomiota, ja niin pyrin sunnuntainakin tekemään. Askel onneksi nousi melko kevyesti, ja lenkki taittui ripeähköön tahtiin. Kun pääsin noin 21,5 kilometrin jälkeen määränpäähän yllätyin iloisesti: keskivauhti oli 5:22/km ja sykkeet pysyivät selvästi aerobisen kynnyksen alapuolella, eli juoksu ei ollut myöskään kovin kuormittavaa. Onnistunut lenkki antoi taas roimasti uskoa omaan tekemiseen, sillä olin jo hieman huolestunut kestävyyskunnosta, kun yli 20 kilometrin pitkikset olivat jääneet kovin vähiin viime aikoina. Nyt kuitenkin tiedän, ettei huoleen ole aihetta ja voin odottaa alle 3 kuukauden päässä häämöttävää Tukholman maratonia hyvillä mielin.
Viime viikko oli treeneiltään mukavan tasapainoinen. Juoksukilometrejä tuli viikon aikana yli 50 ja uintikilsoja 8. Lauantai oli taas uinnin osalta superpäivä, kun varhaisaamun ohjatussa treenissä tuli vedettyä mukavat 3,5 km vaparia lähinnä pitkin sarjoin. Vaikka treeni on loistava, on se kuormittavuudeltaan sen verran kova että olen päättänyt pitää uintilauantait juoksusta pitkälti vapaana. Tähän on poikkeuksena aamun lenkki uimahallille, josta hitaita kilometrejä tulee aina n. 5.
Juoksukin kulki kivasti, ja perus-pk:t palauttivat uskon omiin vauhteihin. Vetoreenit eivät sen sijaan menneet aivan nappiin. Pidin maanantain vapaana ja ohjelmassa oli tiistaina pitkät vedot, 3x3000 m. Olin ensin käynyt aamukuudelta uimassa 1,5 km ja tehnyt sen jälkeen muutaman tunnin töitä ennen kuin suuntasin salille. Jouduin tekemään treenin matolla olosuhteiden pakosta: ulkona alusta oli edelleen luminen/liukas ja aikaa ei ollut lähteä kauemmas juoksemaan, joten matto oli tässä tapauksessa paras valinta. Tai niin luulin.
Lähdin ensimmäiseen vetoon lyhyen verkan jälkeen mukavan rennnon reippaaseen tahtiin 4:40 min/km ja se sujuikin hyvin. Toinenkin vielä taittui, vaikka askel alkoikin jo painaa ja mattojuoksu tympiä, ja vauhti oli 4:30/km. Noin 3 minuutin tauon aikana olo muuttui kummalliseksi ja alkoi hieman heikottaa johtuen luultavasti turhan kevyestä syömisestä ennen treeniä. Päätinkin välttää pyörtymisen ja armahtaa itseäni, ja juoksin viimeisen kolmen kilometrin sijasta yhden aikaan 4:25 km. Näin pystyin kaikesta huolimatta pitämään treenin nousujohteisena, vaikka olinkin pettynyt viimeisen vedon kesken jättämiseen. Muutos oli kuitenkin viisas, sillä olo oli treenin jälkeen todella heikko ja tuhti lounas tuli tosiaankin tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli opettavainen, enkä enää lähde turhan tyhjällä vatsalla tekemään tehotreeniä.
Keskiviikkona lepäilin ja torstaiaamuna kävin jälleen uimassa 1,5 km ennen töiden alkua. Illalla oli vuorossa inhokkini, eli mäkivetotreeni. Onneksi teimme sen porukalla. Treeni sisälsi verkkojen lisäksi 8x200 metrin vetoja "mukavan"raastavaan ylämäkeen, ja palautukset olivat pitkälti hölkkää. Maksimisykkeet olivat reilusti yli 180 eikä syke taukojenkaan aikana tippunut alle 150, eli kyseessä oli todella tehokas hapenottotreeni, jossa myös jalkojen lihakset muistuttelivat kuntosalikertojen väliinjäämisestä hyytymisellään.
Tehokas treeni tuntui vielä lauantaiaamullakin, jolloin juoksin Imppariin. Sunnuntaina oli juoksun osalta vuorossa viikon paras treeni eli 22 kilometrin pitkis, jonka sovelsin juoksemalla mutkien kautta appivanhempien luo. Päätin pitää keskuvauhdin selvästi alle 5:30 min/km ja annoin sykkeiden huitoa missä huitoivatkaan, eli keskityin vain vauhtiin. Itselläni juoksun kiihtyessä juoksuasentoon täytyy kiinnittää selvästi enemmän huomiota, ja niin pyrin sunnuntainakin tekemään. Askel onneksi nousi melko kevyesti, ja lenkki taittui ripeähköön tahtiin. Kun pääsin noin 21,5 kilometrin jälkeen määränpäähän yllätyin iloisesti: keskivauhti oli 5:22/km ja sykkeet pysyivät selvästi aerobisen kynnyksen alapuolella, eli juoksu ei ollut myöskään kovin kuormittavaa. Onnistunut lenkki antoi taas roimasti uskoa omaan tekemiseen, sillä olin jo hieman huolestunut kestävyyskunnosta, kun yli 20 kilometrin pitkikset olivat jääneet kovin vähiin viime aikoina. Nyt kuitenkin tiedän, ettei huoleen ole aihetta ja voin odottaa alle 3 kuukauden päässä häämöttävää Tukholman maratonia hyvillä mielin.
 |
| Viikko 10: n. 50 km juoksua ja 8 km uintia, mutta missä lihaskunto? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti