Huomenta!
Viime viikot ovat olleet juoksullisesti melko vaikeita, mutta uinti on onneksi kulkenut ihan hyvin. Olen kärsinyt penikkavaivoista, mikä on vähentänyt innostusta lenkkeihin ja samalla lisännyt epävarmuutta lähestyvää Tukholman maratonia silmällä pitäen. Onneksi eilen epävarmuus sai väistyä hyvän kympin kisan jälkeen. Juoksin nimittäin kympin enkkani aika vaihtelevalla reitillä. Se antoi uskoa omaan treeniin ja tulevaisuuteen.
Kellotin vuosi sitten Tulppaanijuoksussa ajan 48:59 (kisarappari täällä), ja alle 50 minuutin pääseminen oli aikamoinen yllätys. Tällä kertaa odotin jo etukäteen selvästi parempaa aikaa: tiesin, että 45 minuutin tuntumaan pääseminen oli vielä aika epärealistiselta vaikuttava ajatus, mutta alle 4:45 min/km-keskivauhtiin pääseminen pitäisi onnistua, ja sitä lähdin tavoittelemaan. Onneksi liikkeellä oli paljon tuttuja: sain seurakseni ystäväni Helenan, jonka kanssa menimme kisapaikalle, ja juoksemassa vitosta oli myös Salla ja Jenni. Ilma oli raikas ja onneksi tuulenvire jäi vähäiseksi, reitti oli nimittäin todella avoin tuulelle. Ihanteellinen juoksuilma siis!
Seurakavereista bongasin kovakuntoisen maratonmenijän Sadun, jonka kannoille lähdin heti juoksun aluksi. Satu oli ihanteellinen vetoapu: hän juoksi todella tasaista ja hyvää vauhtia, ja ensimmäisten kilometrien keskivauhti oli 4:38:n tuntumassa. Vitosen kohdalla näin, kun Jenni tuli maaliin ja taisin samalla kellottaa oman vitosen enkkani (n. 23 min) ja parisataa metriä sen jälkeen Salla pinkoi kohti maalisuoraa omalta vitosen lenkiltään (ja teki hänkin muuten enkkansa!). Toinen vitonen juostiin päinvastaiseen suuntaan, ja se oli onneksi profiililtaan tasaisempi. Seitsemän kilometrin kohdalla aloin hyytyä ja kasin kohdalla jouduin antamaan hieman periksi Sadun menolle. Yhdeksässä kilometrissä alkoi jo jaloissa tuntua, ja vaikka yritin kovin loppukiriä, niin se jäi vähän heikonlaiseksi enkä onnistunut nostamaan vauhtia selkeästi. Viimeisen kilometrin keskivauhti oli 4:39 ja maaliin tulin oman kellon mukaan ajassa 47:13. Parannusta viime vuoteen tuli yli 1,5 minuuttia ja keskivauhtikin jäi alle 4:45:n ollen 4:42. Tavoitteeseen siis päästiin, joten täytyy olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, joista ensimmäinen koittaa jo ensi lauantaina. Juoksen nimittäin Karhu-viestissä ankkuriosuuden (9,2 km). Siitä parin viikon kuluttua koittaakin sitten Paimio-juoksu, johon on tarkoitus mennä jälleen kympille ennen pidempiä matkoja (Masku-maratonin puolikas ja Tukholma) :)
Viime viikot ovat olleet juoksullisesti melko vaikeita, mutta uinti on onneksi kulkenut ihan hyvin. Olen kärsinyt penikkavaivoista, mikä on vähentänyt innostusta lenkkeihin ja samalla lisännyt epävarmuutta lähestyvää Tukholman maratonia silmällä pitäen. Onneksi eilen epävarmuus sai väistyä hyvän kympin kisan jälkeen. Juoksin nimittäin kympin enkkani aika vaihtelevalla reitillä. Se antoi uskoa omaan treeniin ja tulevaisuuteen.
Kellotin vuosi sitten Tulppaanijuoksussa ajan 48:59 (kisarappari täällä), ja alle 50 minuutin pääseminen oli aikamoinen yllätys. Tällä kertaa odotin jo etukäteen selvästi parempaa aikaa: tiesin, että 45 minuutin tuntumaan pääseminen oli vielä aika epärealistiselta vaikuttava ajatus, mutta alle 4:45 min/km-keskivauhtiin pääseminen pitäisi onnistua, ja sitä lähdin tavoittelemaan. Onneksi liikkeellä oli paljon tuttuja: sain seurakseni ystäväni Helenan, jonka kanssa menimme kisapaikalle, ja juoksemassa vitosta oli myös Salla ja Jenni. Ilma oli raikas ja onneksi tuulenvire jäi vähäiseksi, reitti oli nimittäin todella avoin tuulelle. Ihanteellinen juoksuilma siis!
Seurakavereista bongasin kovakuntoisen maratonmenijän Sadun, jonka kannoille lähdin heti juoksun aluksi. Satu oli ihanteellinen vetoapu: hän juoksi todella tasaista ja hyvää vauhtia, ja ensimmäisten kilometrien keskivauhti oli 4:38:n tuntumassa. Vitosen kohdalla näin, kun Jenni tuli maaliin ja taisin samalla kellottaa oman vitosen enkkani (n. 23 min) ja parisataa metriä sen jälkeen Salla pinkoi kohti maalisuoraa omalta vitosen lenkiltään (ja teki hänkin muuten enkkansa!). Toinen vitonen juostiin päinvastaiseen suuntaan, ja se oli onneksi profiililtaan tasaisempi. Seitsemän kilometrin kohdalla aloin hyytyä ja kasin kohdalla jouduin antamaan hieman periksi Sadun menolle. Yhdeksässä kilometrissä alkoi jo jaloissa tuntua, ja vaikka yritin kovin loppukiriä, niin se jäi vähän heikonlaiseksi enkä onnistunut nostamaan vauhtia selkeästi. Viimeisen kilometrin keskivauhti oli 4:39 ja maaliin tulin oman kellon mukaan ajassa 47:13. Parannusta viime vuoteen tuli yli 1,5 minuuttia ja keskivauhtikin jäi alle 4:45:n ollen 4:42. Tavoitteeseen siis päästiin, joten täytyy olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, joista ensimmäinen koittaa jo ensi lauantaina. Juoksen nimittäin Karhu-viestissä ankkuriosuuden (9,2 km). Siitä parin viikon kuluttua koittaakin sitten Paimio-juoksu, johon on tarkoitus mennä jälleen kympille ennen pidempiä matkoja (Masku-maratonin puolikas ja Tukholma) :)
 |
| Reipaat juoksijat ennen kympin starttia :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti