Klo 12 pamahti starttilaukaus, ja lähdimme laskettelemaan heti mukavaa alamäkeä. Ekan kilsan keskariksi tuli 4:20, mutta en huolestunut, sillä tiesin, että poukkoileva maasto tulee verottamaan aikaa. Ensimmäinen pitkä ja loiva mäki oli edessä heti parin kilometrin jälkeen. Sen sain vielä juostua porukassa, mutta tämän jälkeen alkoi pitkä taival, kun kaikki muut ryhmästä jatkoivat pidemmälle reitille. Juoksu oli yksin raskasta, mutta sain pidettyä sen 4:45 min/km-vauhdissa seuraavaan mäkeen ennen kääntymistä Paimion sairaalaan johtavalle tielle. Olin jo ennen sitä vitosen kohdalla aivan puhki ja mietin, että hyvä jos pääsen alle 50 minuutin maaliin. Pitkän ja jyrkän mäkiosuuden jälkeen hengitys tikkasi aivan piipussa ja jalat huusivat armoa. Onneksi ylämäkeä seurasi alamäki, mutta en osannut siitäkään ottaa hyötyjä irti väsyneine jalkoineni. Tasaisella onneksi kulki, ja noin 8 km kohdalla meille treenejä vetänyt Pipsa oli onneksi yllätyksekseni kannustamassa. Sain siitä uskomatonta energiaa, ja sain otettua jopa loppukirin (vika kilsa 4:30 tuntumaan). Maalissa iloitsin muiden kannustusjoukkojen, eli vanhempieni ja poikamme näkemisestä ja ihmettelin aikaa, joka oli 46:47. Sehän oli aivan loistava, ja sillä nappasin myös naisten sarjan voiton!
Koko kisa meni siis aivan yli odotusten, ja verkan jälkeen tunnelman kruunasi noin kilsan kevyt uinti Paimion uimahallissa, joka samalla palautteli jalkoja mukavasti. Nyt täytyy ottaa taas pari päivää lepopainotteisesti ja alkaa sitten valmistautua kahden viikon päässä häämöttävään Maskun puolikkaaseen. Aikataulussa ollaan kesää ajatellen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti