Loistopitkiksen viikko

Moikka! Olen pitänyt kirjoittelusta vähän taukoa, kun arki on painanut päälle ja treenikin tuntunut jääneen vähän vajaaksi jatkuneiden jalkaongelmien (pohje- ja säärikivut) vuoksi. Tulppaanijuoksun jälkeen kävin kipaisemassa ankkuriosuuden Karhuviestissä. Tapahtuma oli ihan mahtava, samoin meidän joukkue, mutta oma juoksu ei mennyt ihan putkeen ja keskivauhtikin jäi alle Tulppaanin vauhdin. Aina ei voi onnistua, mutta reissu oli loistava kaiken kaikkiaan!

Viime viikon piti olla lepoviikko, mutta niin ei ihan käynytkään. Käväisin nimittäin  keskiviikkona 45 kilometrin pyörälenkillä ulkoiluttamassa maantiepyörää ensimmäistä kertaa. Oli kivaa ja toi mukavaa vaihtelua treeniin! Torstaina tein viikon oletetun pitkiksen, 17 km kevyttä keskivauhtina 5:50 min/km. Perjantai vähän venyi työkavereiden kanssa illanvietossa Helsingissä ja lauantaina oli sen takia lepoa. 

Aikeenani oli tehdä nyt alkuviikolla kovempi pitkis lähellä maratonvauhtia (sekin on vielä mysteeri), ja suhtauduin juoksuun etukäteen pelonsekaisin  tuntein. En ollut juossut pitkää kovempaa lenkkiä aikoihin, ja tämän vuoden puolella ainoana oli pari kuukautta sitten juostu 22 km 5:22 min/km-vauhdein. Muutaman viikon edessä olisi puolikkaan kisa ja maratonvauhtiakin pitäisi jo alkaa miettiä, joten päätin sunnuntaina ottaa härkää sarvista ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Sen kummempia miettimättä lähdin juoksemaan vitosen km-keskaria kohti Ruissaloa. Ilma oli sateen jäljiltä happirikas ja mitä parhain juoksuun. En sen kummemmin verkannut, vaan lähdin etenemään tasaisella vauhdilla. Ensimmäiset 11 km taittuivatkin mukavasti 55 minuuttiin. Jouduin nollaamaan sykemittarin Saaronniemessä kääntöpaikalla ja matka takaisin jatkui lähes samoin vauhdein. 

Parin kilometrin jälkeen sain ilokseni seuraa Jennistä, joka oli testaamassa omaa kevään juoksutuntumaansa. Oli mukavaa rupatella  kaverin kanssa, mutta samalla vauhti hieman hidastui 5:10:n tuntumaan. Jennin kanssa juostiin Pansiontielle, josta lähdin ottamaan noin 20 km:n kohdalla loppukiriä ja nostin vauhdin 4:50:n tuntumaan. Se ei ollut enää kovinkaan helppoa, mutta onnistuin juoksemaan vielä noin 3 km kovempaa. Tuntui mahtavalta! Lopulta kellosta tsekatessani matkaa oli kertynyt lähes 24 km ja aikaa taittunut noin 2 tuntia! Taisin tehdä oman puolimaran enkkani siinä sivussa.

Tämä pitkä juoksu antoi uskoa alle seitsemän viikon päässä häämöttävää Tukholman maraa kohtaan. Kestävyys on tallella ja vauhtiakin näyttää tulleen lisää. Lisäksi totesin, että voin lähteä hakemaan puolimaratonin aloitusvauhtia ihan mukavasti alle 5 min/km tuntumasta. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon!