No niin, sitten viikon 37 kimppuun. Haluan nostaa sen osalta kaksi huipputreeniä, jotka olivat kyllä viikkoni pelastus: maanantain tonnit ja torstain "pitkä" lenkki.
Viikko alkoi tehokkaasti tonnin vedoilla Ruissalon promenadilla. Edellisestä tonnikerrasta oli jo tovi aikaa, joten oli kiva nähdä, ovatko vauhdit muuttuneet. Nyt vetokertojen määrääkin nostettiin kuuteen edellisestä määrästä 4x1000 m+2x500 m. Ensimmäisen vedon oli määrä olla rento, about 4:50 tahtia. Lähdin siitä sitten juoksemaan rennon kovaa kuten ohje kuului. Juoksu olikin todella helppoa ja mietin että mahdanko vetää vähän liian hitaasti. Ekan tonnin jälkeen kello kuitenkin pysähtyi aikaan 4:38. Oho, sehän menikin hyvin ja tuntui lähes hölkkävauhdilta! Parin minuutin tauko ja ei kun uusiksi, nyt aikaan 4:34. Sitten kaksi seuraavaa aikoihin 4:26 ja 4:24. Koska juoksu tuntui edelleen hyvältä, päätimme koettaa josko kahdella viimeisellä vedolla vauhti nousisi 4:10-4:15 tuntumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vauhti jäi 4:20 minuuttiin/km. Päättelimmekin, että jalat olivat vielä sen verran puhki viime viikosta ja etenkin perjantain porrastreenistä, että se näkyi viimeisissä rypistyksissä. Väsymys tuntui myös kropassa kahden viimeisen vedon aikana: jalka ei vain noussut vaikka kuinka käskytin, ja askel oli kaukana irtonaisesta. No eipä siinä, vauhdit ovat kuitenkin kasvaneet selvästi aikaisempaan verrattuna, mikä on hyvä merkki.
Tiistaina kävin pitkästä aikaa puntilla keskikroppaa ja käsiä vahvistamassa ja keskiviikkona pyöräilin kevyesti Ruissaloon (n. 20 km) poimimaan auringonkukkia, jotka Turun kaupunki ystävällisesti asukkailleen tarjosi.
Sitten tuli torstai, ja pitkästä aikaa pitkän lenkin vuoro. Olen jo tovin tässä tuskaillut, että paria swimrun-treeniämme lukuunottamatta pitkät yli kympin lenkit on jäänyt lähes kokonaan väliin viimeisen parin kuukauden aikana. Jostain kumman syystä takaraivossani kytee edelleen ajatus siitä, että kestävyysurheilijan normikalenteriin kuuluvat pitkät lenkit läpi vuoden, vaikka eihän se niin ole. Juoksukestävyydestäni huolestuneena lähdin kuitenkin juoksemaan kohti Paimiota. Koska koko Turku-Paimio-välin tahkoaminen olisi ollut vähän turhan pitkä matka, otin bussin Tuorlaan asti ja juoksin sieltä Piikkiön kautta Paimioon noin 16 kilometrin matkan. Tarkoitus oli juosta lenkki kiihtyvänä, eli hiljalleen vauhtia nostaen. Mietin, mitenköhän siinä mahdan onnistua kun en ole vastaavia juurikaan juossut.
Lähdin matkaan mielestäni kevyellä hölkkävauhdilla hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa syyssäässä. En liiemmin vilkuillut kellostani vauhteja, vaan menin täysin fiiliksen mukaan. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla aloin tutkailla statistiikkaa, ja kympin kohdalla kilometrien väliajat olivat seuraavat: 5:39 min/km, 5:28, 5:25, 5:22, 5:20, 5:18, 5:13, 5:08, 5:08, 5:05. No jopas jotakin, ajattelin. Olin juossut siihen asti itselleni loistavilla vauhdeilla ja varaa oli vielä parantaa. Kympin kohdalla jouduin pitämään kahden minuutin juoma- ja geelitauon kun kurkkua alkoi kuivaa, mutta sitten juoksu jatkui. Tiesin, että seuraavien kahden kilometrin aikana vauhti tippuu hieman Paimiontiellä olevan piiitkän ylämäen vuoksi. Onneksi tiputus ei ollut kuitenkaan kovin radikaali (5:15 min/km ja 5:13 min/km). Sitten sainkin vauhdin nostettua takaisin "oikealle" tasolleen ja seuraavien kilsojen väliajat olivat 4:56, 4:57 ja viimeinen 4:43. Olin niin tyytyväinen lenkin kulusta ja etenkin siitä, että pääsin vielä viimeisillä kilometreillä reilusti alle viiden minuutin vauhteihin. Loppuun tein vielä noin kilometrin verryttelyn, joten kokonaissaldona oli 15 km aikaan 1:19 h (keskivauhti 5:16 min/km). Taisi siinä tulla jonkinmoinen ennätys 15 k:lle tehtyä!
Nämä kaksi viikon avaintreeniä olivat todella tärkeitä etenkin henkisesti. Olen ollut hieman epävarma siitä, kuinka kestävyyskunnolleni on käynyt pitkien lenkkien ja pk-lenkkienkin jäätyä vähiin. Nyt kuitenkin tiedän, että kehitystä on tapahtunut ja oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tieto kestävyyskunnon säilymisestä tuo varmuutta myös ensi lauantain Solvalla swimrunia ajatellen. Silloin team Vastavirran ohjelmassa on juosta metsissä yli 32 km ja uida Nuuksion järvissä lähes 6 km, joten rankka päivä on varmasti tulossa. Varovaisimmankin arvion mukaan aikaa tähän menee ainakin 7 h, jolloin huomiota täytyy kiinnittää entistä enemmän tankkaukseen ennen kisaa ja sen aikana. Ajattelin aloittaa hiilarien lisäämisen hiljalleen jo tiistaina ja jatkaa tankkausta torstaihin asti. Tällöin perjantaina on paluu normaaliin ruokavalioon ja lauantaina kisa. Valmistautuminen ansainnee oman tekstinsä vielä ennen kisaa, sillä etenkin varusteiden tiimoilta on vielä paljon mietittävää. :)
Viikko alkoi tehokkaasti tonnin vedoilla Ruissalon promenadilla. Edellisestä tonnikerrasta oli jo tovi aikaa, joten oli kiva nähdä, ovatko vauhdit muuttuneet. Nyt vetokertojen määrääkin nostettiin kuuteen edellisestä määrästä 4x1000 m+2x500 m. Ensimmäisen vedon oli määrä olla rento, about 4:50 tahtia. Lähdin siitä sitten juoksemaan rennon kovaa kuten ohje kuului. Juoksu olikin todella helppoa ja mietin että mahdanko vetää vähän liian hitaasti. Ekan tonnin jälkeen kello kuitenkin pysähtyi aikaan 4:38. Oho, sehän menikin hyvin ja tuntui lähes hölkkävauhdilta! Parin minuutin tauko ja ei kun uusiksi, nyt aikaan 4:34. Sitten kaksi seuraavaa aikoihin 4:26 ja 4:24. Koska juoksu tuntui edelleen hyvältä, päätimme koettaa josko kahdella viimeisellä vedolla vauhti nousisi 4:10-4:15 tuntumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vauhti jäi 4:20 minuuttiin/km. Päättelimmekin, että jalat olivat vielä sen verran puhki viime viikosta ja etenkin perjantain porrastreenistä, että se näkyi viimeisissä rypistyksissä. Väsymys tuntui myös kropassa kahden viimeisen vedon aikana: jalka ei vain noussut vaikka kuinka käskytin, ja askel oli kaukana irtonaisesta. No eipä siinä, vauhdit ovat kuitenkin kasvaneet selvästi aikaisempaan verrattuna, mikä on hyvä merkki.
Tiistaina kävin pitkästä aikaa puntilla keskikroppaa ja käsiä vahvistamassa ja keskiviikkona pyöräilin kevyesti Ruissaloon (n. 20 km) poimimaan auringonkukkia, jotka Turun kaupunki ystävällisesti asukkailleen tarjosi.
 |
| Ruissalon auringonkukkaloistoa. |
Sitten tuli torstai, ja pitkästä aikaa pitkän lenkin vuoro. Olen jo tovin tässä tuskaillut, että paria swimrun-treeniämme lukuunottamatta pitkät yli kympin lenkit on jäänyt lähes kokonaan väliin viimeisen parin kuukauden aikana. Jostain kumman syystä takaraivossani kytee edelleen ajatus siitä, että kestävyysurheilijan normikalenteriin kuuluvat pitkät lenkit läpi vuoden, vaikka eihän se niin ole. Juoksukestävyydestäni huolestuneena lähdin kuitenkin juoksemaan kohti Paimiota. Koska koko Turku-Paimio-välin tahkoaminen olisi ollut vähän turhan pitkä matka, otin bussin Tuorlaan asti ja juoksin sieltä Piikkiön kautta Paimioon noin 16 kilometrin matkan. Tarkoitus oli juosta lenkki kiihtyvänä, eli hiljalleen vauhtia nostaen. Mietin, mitenköhän siinä mahdan onnistua kun en ole vastaavia juurikaan juossut.
Lähdin matkaan mielestäni kevyellä hölkkävauhdilla hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa syyssäässä. En liiemmin vilkuillut kellostani vauhteja, vaan menin täysin fiiliksen mukaan. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla aloin tutkailla statistiikkaa, ja kympin kohdalla kilometrien väliajat olivat seuraavat: 5:39 min/km, 5:28, 5:25, 5:22, 5:20, 5:18, 5:13, 5:08, 5:08, 5:05. No jopas jotakin, ajattelin. Olin juossut siihen asti itselleni loistavilla vauhdeilla ja varaa oli vielä parantaa. Kympin kohdalla jouduin pitämään kahden minuutin juoma- ja geelitauon kun kurkkua alkoi kuivaa, mutta sitten juoksu jatkui. Tiesin, että seuraavien kahden kilometrin aikana vauhti tippuu hieman Paimiontiellä olevan piiitkän ylämäen vuoksi. Onneksi tiputus ei ollut kuitenkaan kovin radikaali (5:15 min/km ja 5:13 min/km). Sitten sainkin vauhdin nostettua takaisin "oikealle" tasolleen ja seuraavien kilsojen väliajat olivat 4:56, 4:57 ja viimeinen 4:43. Olin niin tyytyväinen lenkin kulusta ja etenkin siitä, että pääsin vielä viimeisillä kilometreillä reilusti alle viiden minuutin vauhteihin. Loppuun tein vielä noin kilometrin verryttelyn, joten kokonaissaldona oli 15 km aikaan 1:19 h (keskivauhti 5:16 min/km). Taisi siinä tulla jonkinmoinen ennätys 15 k:lle tehtyä!
Nämä kaksi viikon avaintreeniä olivat todella tärkeitä etenkin henkisesti. Olen ollut hieman epävarma siitä, kuinka kestävyyskunnolleni on käynyt pitkien lenkkien ja pk-lenkkienkin jäätyä vähiin. Nyt kuitenkin tiedän, että kehitystä on tapahtunut ja oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tieto kestävyyskunnon säilymisestä tuo varmuutta myös ensi lauantain Solvalla swimrunia ajatellen. Silloin team Vastavirran ohjelmassa on juosta metsissä yli 32 km ja uida Nuuksion järvissä lähes 6 km, joten rankka päivä on varmasti tulossa. Varovaisimmankin arvion mukaan aikaa tähän menee ainakin 7 h, jolloin huomiota täytyy kiinnittää entistä enemmän tankkaukseen ennen kisaa ja sen aikana. Ajattelin aloittaa hiilarien lisäämisen hiljalleen jo tiistaina ja jatkaa tankkausta torstaihin asti. Tällöin perjantaina on paluu normaaliin ruokavalioon ja lauantaina kisa. Valmistautuminen ansainnee oman tekstinsä vielä ennen kisaa, sillä etenkin varusteiden tiimoilta on vielä paljon mietittävää. :)
 |
| Tätä on luvassa lauantaina. Lähde: solvallaswimrun.com. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti