maanantai 21. joulukuuta 2015

Testijuoksua kovan viikon päätteeksi

Huomenta! Huh, viime viikon jälkeen tuntuu ensimmäistä kertaa kisakauden jälkeen, että on tullut treenattua. Kaikenlaiset flunssat, Kaarinan puolimaraton lokakuun lopussa, sekä menot ovat tehneet syksystä jotenkin rikkonaisen, ja olen kaivannut selkeää treenirytmitystä. Nyt olen pääsemässä sellaiseen vihdoin kiinni.Tuntimäärät ovat vähentyneet selvästi vuoden takaisesta nyt, kun olen jättänyt "helpon" sisäpyöräilyn pois treenivalikoimasta ja vastaavasti lisännyt juoksun laatua, en niinkään määrää. Uintimäärät olen pyrkinyt pitämään kahdessa uintikerrassa viikkoon, ja käynnit ovat olleet melko tehokkaita ainakin kestoltaan.




Juoksun osalta viikko oli todella raskas, ja se kyllä tuntuu näin maanantaiaamunakin. Ohjelma oli seuraavanlainen:

Ma: mäkivedot 8x160 m +verryttelyt 5,6 km
Ti: Lepo (polvisärkyä)
Ke: Lepo (varmuuden vuoksi)
To: Kiihtyvä kymppi (5:30-4:40 min/km, keskivauhti 5:04 min/km)
Pe: Uinti+verkka 5 km Imppariin
La: Aamulla uinti, aamupäivällä vitosen testijuoksu aikaan 23:24 ja verkat 6,5 km
Su: Kevyt 12 km

Juoksukilometrejä viime viikolle kertyi 45, mikä taitaa olla syksyn ja talven ennätys tähän mennessä. Kovaksi viikon tekee kilometrien sisältö: maanantain mäkitreeni oli todella raskas (tämä on kyllä treenieni nykyinen inhokki ja niin epämukavuusalueelle menemistä), ja sitä seurannut kummallinen polvikipu pelästytti toden teolla. Onneksi se näytti jäävän ohimeneväksi, mutta pidin pari lepopäivää varmuuden vuoksi. Torstain kiihtyvästä tein raskaan, koska aloitin aika kovaa ja kiihtyvässähän ei aleta jarruttelemaan kesken lenkin. Ihmeen hyvin loppu kuitenkin kulki ja olin todella tyytyväinen keskivauhtiini, mutta kyllä se tuntui ja olin tyytyväinen, ettei tarvinnut juosta yhtään enempää :)

Perjantain kevyenä päivänä, joka kuitenkin käsitti juoksulenkin ja uintia hieman epäröin, mitäköhän lauantain vitosen testistä mahtaa tulla. Kävin vielä lauantaiaamulla uimassa, jonka jälkeen äkkiä kotiin tankkaamaan ja Ruissaloon verkkailemaan. Ilma oli mitä parhain: muutama lämpöaste ja auringonpaiste! Lisäksi sain seurakseni Jennin, joten verkka sujui mukavasti höpöttelemällä ja ensi kaudelle suunnitelmia laatiessa. Jalat olivat hieman tönköt ennen lähtöä ja olin jo henkisesti valmitautunut toki tekemään parhaani, mutta myös myöntämään ettei tämäkään välttämättä ole onnistumisen päivä.

Lähtö oli klo 11 ja heti alussa taas pitkä, loiva mäki. Sykkeet hypähtivät heti alussa lähelle 180 eli vahvasti anaerobisella mentiin, ja tuolla alueella ne pysyivät koko matkan. Ensimmäiset 3 km olivat ehkä hitusen helpompia kuin viime kerralla ja onnistuin lisäämään vauhtia kolmen kilsan jälkeen. Viimeinen kilometri oli kyllä taas ihan tuskaa ja olin ihan varma, että tällä kertaa tukehdun viimeiseen mäkeen. En ehtinyt siinä tohinassa kovin paljoa vilkuilemaan kelloa, joten keskivauhti oli mysteeri, mutta tiesin että nyt mennään hieman kovempaa kuin viime kerralla. Ja niin kävi: loppuajaksi tuli 23:24 eli 4:41 min/km (marraskuussa oli 4:44 min/km). Olin kyllä tosi tyytyväinen, sillä tähän juoksuun en ehtinyt kovin hyvin valmistautumaan levolla ja siitä huolimatta aika parani 14 sekunnilla. Oikeaan suuntaan siis menossa ensi kesää ajatellen.

Juoksun jälkeen kävimme Jennin kanssa vielä meressä uimassa ja Saaronniemen "avantosaunassa", mikä oli ihanaa. Mennyt kova viikko tuntui kyllä ihan täysin painoin jaloissa sunnuntaina, jolloin lähdin vetreyttämään jalkojani hyvin hitaalle pk-lenkille. Sykkeet pysyivät 140:n maissa ja vauhti selvästi yli 6 min/km:ssa (taisi olla 6:30 min/km). Tästä huolimatta penikat olivat todella kipeät, ja jokainen askel tuntui ilkeältä. 12 kilometriä hölkkäilin, ja kun jalkojen tuntuma ei parantunut, siirryin kävelyyn. Kotona kipugeeliä penikoihin ja kompressiosäärystimet jalkaan. Toivottavasti ensiapu auttoi, sillä tänään pitäisi vielä tehdä kovempi treeni ennen joulun höntsäilyä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti