Perjantai 13.

Kuva: www.foter.com

Vaikka en taikauskoinen olekaan, täytyy myöntää että perjantai 13. päivä sai tänään jo jonkinmoisia epäonnenpäivän piirteitä. Sain nimittäin eilen päähäni ajankäytön maksimointi mielessäni, että teen tämänpäiväisen hieman vauhdikkaamman treenini salin juoksumatolla jo aamulla ennen työnteon aloittamista. Tämä tarkoitti, että minun pitäisi olla salilla aamulla klo 6, jolloin olisin työkoneen ääressä viimeistään klo 7.

Eipä siinä mitään, pakkasin eilen salikamppeet valmiiksi ja aamulla oli herätys 5:30, josta torkutin vartin ja olin valmiiksi myöhässä jo kotiovesta ulos lähtiessäni. Salille on meiltä noin vartin kävelymatka, ja siihen kuuluu Aurajoen ylitys turkulaisten ylpeydellä eli Förillä. Niin siinä kuitenkin kävi, että kun saavuin Förille, niin siellähän lautta lepäsi pimeänä ilman minkäänlaista aikomustakaan liikkua. Laiturin kyltissä luki nätisti, että talviaikana Föri liikennöi klo 6:15 lähtien, eli Forin kyytiin olisin päässyt vasta n. vartin kuluttua.

Siinä kohtaa alkoi pinna kiristyä, ja koska uimalla en jokea aikonut ylittää (se olkoon ensi kesän heiniä), kävelin takaisin tulosuuntaan ja kiersin Martinsillan kautta kohti määränpäätäni. Siinä lampsiessani vierähti minuutti jos toinenkin, ja ultrakireä aikatauluni petti ihan kunnolla. Yritin vielä aamukahvihimoissani hakea auki olevaa kahvilaa, tuloksetta. Niinpä nöyränä tyttönä aloitin työt ilman aamutreeniä ja förikyytiä sekä niin tärkeää sumppia. Onneksi sain juotua aamukahvit ja tehtyä juoksut hyvällä menestyksellä myöhemmin, ja loppupäivä sujui ilman suurempia kommelluksia. Otin kuitenkin tästä opikseni sen, että 1) en yritäkään tehdä mitään supertreeniä aamulla ja 2) tarkistan Förin aikataulut.

No, parempi tuuri ensi kerralla. Onneksi huomenna on ystävänpäivä ja koko perheelle iloa tuottava vauvauinti <3