Palautuminen ja kohti uusia haasteita

Moikka! Olen viettänyt blogin kanssa puolitoista viikkoa aikamoista hiljaiseloa, koska ei ole oikein ollut mitään raportoitavaa. Tukholman maratonin jälkeinen viikko meni pitkälti palautuessa. Jalat olivat heti maran jälkeisenä maanantaina ja tiistaina kuin puupökkelöt ja kipeät kuin mitkä. Onneksi minulla oli keskiviikkona varattuna aika hierojalle, ja se teki ihmeitä. Kävin keskiviikkona myös pienellä, kolmen kilometrin palautuslenkillä rattaiden kanssa. Torstaina oli vuorossa rento uinti hallissa, ja perjantaina hieman yli 50 km:n mukava lenkki maantiepyörillä ystävän kanssa. Treenisaldoksi taisi tulla hurjat 4 tuntia :)

Tämä viikko onkin ollut toisenlaista palautumista, nimittäin takaisin treenirytmiin. Kävin heti maanantaina treenikaverin kanssa polkaisemassa perjantain lenkin, mutta toiseen suuntaan. Matkaa kertyi samaiset yli 50 km ja vauhtikin oli samalla tasolla, mutta keskisyke oli perjantaihin verrattuna 20 lyöntiä matalammalla! Tämä kertoo, että ehkä perjantain hyvästä lenkkifiiliksestä huolimatta palautuminen maratonista oli edelleen meneillään. Täynnä tarmoa käväisin kuitenkin vielä maanantaina seuramme uintivuorolla Samppalinnan maauimalassa. Iloksemme meille tuli myös valmentaja mukaan, mikä toi uintiin aivan uutta puhtia eikä laiskottelulle jäänyt sijaa.

Kaunottaret tauolla maanantain pyörälenkillä

Avoveteen menossa, kyllä kelpaa :)

Tiistaina sain vihdoin avattua avovesiuintikauden Littoistenjärvellä. Seuramme aktiiviset ovat asentaneet sinne kaikkien iloksi kaksi poijua, jotka kiertämällä saa uitua noin 750 metrin lenkin. Suosittelen lämpimästi, sillä siinä saa samalla hioa suunnistustaitoja kisaa varten!

Menin järvelle päivällä meidän perheen poikien tullessa henkilökohtaisiksi rantavahdeiksi. Vähän pelotti, että joudunko kovista puheista huolimatta syömään sanani ja jääkö uinti pelkäksi kastautumiseksi. Vesi oli kuitenkin yllättävän lämmintä, ehkä 15-asteista, ja sinne meno hyvinkin kivutonta. Alkukesälle tyypilliseen tapaan kasvojen veteen painaminen oli se inhottavin osuus. Viileään kuitenkin totttui nopeasti, ja niin tein kaksi 500 metrin vetoa järvellä. Voi että se oli mukavaa! Nautin suuresti avovedessä uinnista, varsinkin nyt, kun pääsen sinne märkäpuvun kanssa pitkästä aikaa. Viime kesä meni raskauden vuoksi hieman ohi avovesiuinnin osalta, sillä märkäpuku ja iso maha-yhdistelmä ei oikein toiminut. Nyt aion kyllä ottaa kaiken ilon irti tänä kesänä ja tehdä avovesitreeniä mahdollisimman paljon, toivottavasti ainakin pari kertaa viikossa. Se tuo mukavaa vaihtelua uimahallin kaakeleiden tuijotteluun, ja samalla pääsee Suomen upean luonnon helmaan.

Luonnon helmassa olin myös eilen, kun käväisin moikkaamassa vanhempiani ja tsekkaamassa samalla Louna-Jukolan valmisteluja paikallisissa metsissä. Poikkesin välillä täysin normaaleilta kuntoreiteiltä pienille poluille ja otin vielä lenkin päätteeksi kolme noin 200 metrin vetoa mukavaan ylämäkeen. Sillä sai ainakin sykkeet koholle ja jalat kipeiksi, eli tuloksena oli onnistunut treeni. Hiljaisia polkuja taivaltaessani ja tyhjiä telttapaikkoja katsellessani mietin, minkälainen vilske täällä viikonloppuna onkaan, kun tuhannet suunnistajat valmistautuvat lähtemään reiteilleen. Muutama treenikaverinikin on mukana juoksemassa, joten aion seurata viestiä tavalla tai toisella, toivottavasti ihan paikan päällä. On se suunnistuskin vain hieno ja haastava laji, ja Jukolan sekä Venlojen viesteihin osallistuvat saavat kyllä täältä suunnasta kaikki tsempit. Itse aion hikoilla viikonloppuna ainakin pitkän yhdistelmän parissa ja jotain tulee varmasti tehtyä myös ennen sitä. Onneksi lämmintä on luvassa, nautitaan siitä :)