Moikka!
Viime viikkoon ei mahtunut tuntimäärältä kovin suurta taakkaa, mutta tehoja otettiin irti etenkin juoksussa. Maanantaina kävin tekemässä kunnon vetotreenin matolla heti Helsingistä palattuani. Olo oli treeniä aloittaessa hieman väsynyt, mutta jaksoin kuitenkin juosta suht hyvin. Ohjelmassa oli 3x7x200 m todella lyhyin tauoin (45 s) ja 2 min sarjapalautuksin. En taaskaan yhtään tiennyt, kuinka kovaa kannattaisi lähteä juoksemaan, jotta vauhti kasvaisi loppua kohden mentäessä, joten aloitin 3:50 min/km-vauhdista. Siitä kiristin hieman joka vedolla niin, että viimeisen vedon juoksin 3:30 min/km-vauhtia. Siinä piti jo vähän rypistää, sillä vauhti on kaltaiselleni hitaalle juoksijalle todella kova. Treeni sujui kuitenkin mukavasti ja oli nopeasti ohi, ja kotiin verraillessani ihmettelin, tuliko äsken juostua yli 4 km alle neljän minuutin kilometrivauhteja, tauoilla tosin.
Vetoreenin jälkeen kävin taas tiistaiaamuna uimassa, mutta muutoin oli veto hieman pois. Työtkin painoivat aika pahasti päälle, joten tyydyin keskiviikon kiihtyvän lenkin sijaan juoksemaan rattailla 7,5 km ja muuhun ei aika riittänytkään. Suunnitelmissa oli käydä myös salilla, mutta jotenkin en vain jaksanut. Vilukin oli koko viikon ja mietin, kielikö se alkavasta flunssasta. Varmuuden vuoksi otin rauhallisesti ja pidin torstain sekä perjantain lepopäivinä.
Lauantaina sainkin sitten touhuta ihan kunnolla. Meillä tosiaan alkoi ihan mahtavat ohjatut uintitreenit lauantaiaamuisin ja koska olen nyt päässyt hyvin uinnin makuun, en malttanut olla pois lauantain uinneista. Tosin jätin treenin tuntiin ja pariin kilsaan. Yritin ottaa rauhallisemmin klo 11 alkavan testijuoksun takia. Juoksu oli tällä kertaa Ohikulkutiellä, jossa en ollut aikaisemmin testiä tehnyt, joten käväisin uinnin jälkeen nopeasti kotona, vaihdoin juoksukamppeet ja ajoin kohti testijuoksupaikkaa.
Perille päästyäni hermoilin jo ihan kunnolla, sillä tutut naamat olivat vähissä. Onneksi treenikaverini Salla oli paikalla, ja teimme verkat yhdessä. Lopulta hermoilukin väheni hyvässä seurassa. Onneksi myös viime aikojen vesisade oli sulattanut pyörätien, ja talviselle juoksulle alusta oli mitä parhain.
Jo verryttelyssä huomasimme, että vaikka Ruissalon vertaista nousua ei Ohikulkutien reitillä ollut, sai sielläkin puhertaa mäkeä aivan riittämiin. Startin tuntumassa sain jonkinmoisen uskon omaan tekemiseen takaisin, ja luotin oman ennätyksen uuteen rikkoutumiseen (edellinen oli 23:24 joulukuun testijuoksusta). Heti startissa kerrottiin kaapin paikka: mukana oli kestävyysjuoksun kovaa kärkeä ja kuntoilijat aliedustettuina, sillä jäin kuin nalli kallioille nopeimpien aloittaessa kevyellä askeleella taipaleensa. Vaikka oma askeleeni ei sinne alle 4 min/km-vauhteihin vielä riitäkään, juoksu lähti liikkeelle hyvin. Pari ekaa kilometriä taittui kuin itsestään, ja kun kääntöpaikalla kuulin 2,5 kilometrin väliajan 11:08, olin pyörtyä: tässähän oikeasti juostaan hyvää vauhtia!
No, noin kolmen kilometrin kohdalla koittikin totuuden hetki ja loiva ylänousu alkoi oikeasti hyydyttämään ja askel painaa. Onneksi edelläni juokseva nuori herra piti yllä juuri sopivaa vauhtia, ja henkitoreistani huolimatta sain otettua vielä pienen loppukirin. Lopulta virallinen kello pysähtyi osaltani aikaan 23:00. Uusi enkka siis, ja paranusta edelliseen noin 20 sekuntia, keskivauhti 4:36 min/km. Ja ai että olin tyytyväinen! Oikealla tiellä mennään, sillä olen saanut parannettua aikaa ensimmäisestä marraskuun testijuoksusta jo lähes minuutin. Ensi kerralla mennään sitten alle 22:30 toivottavasti.
Loppuverkan jälkeen suuntasin kotiin, jossa ruoka maistui. Lauantai-illan vietin ravintolassa laatuseurassa mieheni kanssa, ja kävimme katsastamassa myös Turun keikkatarjontaa. Sunnuntaina vähän väsytti ja jalat särki. Ilmakin oli kaamean märkä, joten päätin lyhentää kaavailemani pitkiksen noin 9 kilometriin. Päätös oli oikea, sillä loskan keskellä rämpiminen ei kuulu parhaimpiin treenimuotoihin ainakaan omalla kohdallani.
Nyt alkavan viikon otan jälleen rennommin juoksun suhteen, mutta aion mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa altaassa. Viikon kruununa on lauantain uintitesti, joista saa uusimpien tietojen mukaan myös kuvamateriaalia. Mahtavaa! Myös salille pitäisi keretä, sillä voimapuoli on jäänyt turhan vähille viime aikoina. Mukavaa vaihtelua siis!
Viime viikkoon ei mahtunut tuntimäärältä kovin suurta taakkaa, mutta tehoja otettiin irti etenkin juoksussa. Maanantaina kävin tekemässä kunnon vetotreenin matolla heti Helsingistä palattuani. Olo oli treeniä aloittaessa hieman väsynyt, mutta jaksoin kuitenkin juosta suht hyvin. Ohjelmassa oli 3x7x200 m todella lyhyin tauoin (45 s) ja 2 min sarjapalautuksin. En taaskaan yhtään tiennyt, kuinka kovaa kannattaisi lähteä juoksemaan, jotta vauhti kasvaisi loppua kohden mentäessä, joten aloitin 3:50 min/km-vauhdista. Siitä kiristin hieman joka vedolla niin, että viimeisen vedon juoksin 3:30 min/km-vauhtia. Siinä piti jo vähän rypistää, sillä vauhti on kaltaiselleni hitaalle juoksijalle todella kova. Treeni sujui kuitenkin mukavasti ja oli nopeasti ohi, ja kotiin verraillessani ihmettelin, tuliko äsken juostua yli 4 km alle neljän minuutin kilometrivauhteja, tauoilla tosin.
Vetoreenin jälkeen kävin taas tiistaiaamuna uimassa, mutta muutoin oli veto hieman pois. Työtkin painoivat aika pahasti päälle, joten tyydyin keskiviikon kiihtyvän lenkin sijaan juoksemaan rattailla 7,5 km ja muuhun ei aika riittänytkään. Suunnitelmissa oli käydä myös salilla, mutta jotenkin en vain jaksanut. Vilukin oli koko viikon ja mietin, kielikö se alkavasta flunssasta. Varmuuden vuoksi otin rauhallisesti ja pidin torstain sekä perjantain lepopäivinä.
Lauantaina sainkin sitten touhuta ihan kunnolla. Meillä tosiaan alkoi ihan mahtavat ohjatut uintitreenit lauantaiaamuisin ja koska olen nyt päässyt hyvin uinnin makuun, en malttanut olla pois lauantain uinneista. Tosin jätin treenin tuntiin ja pariin kilsaan. Yritin ottaa rauhallisemmin klo 11 alkavan testijuoksun takia. Juoksu oli tällä kertaa Ohikulkutiellä, jossa en ollut aikaisemmin testiä tehnyt, joten käväisin uinnin jälkeen nopeasti kotona, vaihdoin juoksukamppeet ja ajoin kohti testijuoksupaikkaa.
Perille päästyäni hermoilin jo ihan kunnolla, sillä tutut naamat olivat vähissä. Onneksi treenikaverini Salla oli paikalla, ja teimme verkat yhdessä. Lopulta hermoilukin väheni hyvässä seurassa. Onneksi myös viime aikojen vesisade oli sulattanut pyörätien, ja talviselle juoksulle alusta oli mitä parhain.
Jo verryttelyssä huomasimme, että vaikka Ruissalon vertaista nousua ei Ohikulkutien reitillä ollut, sai sielläkin puhertaa mäkeä aivan riittämiin. Startin tuntumassa sain jonkinmoisen uskon omaan tekemiseen takaisin, ja luotin oman ennätyksen uuteen rikkoutumiseen (edellinen oli 23:24 joulukuun testijuoksusta). Heti startissa kerrottiin kaapin paikka: mukana oli kestävyysjuoksun kovaa kärkeä ja kuntoilijat aliedustettuina, sillä jäin kuin nalli kallioille nopeimpien aloittaessa kevyellä askeleella taipaleensa. Vaikka oma askeleeni ei sinne alle 4 min/km-vauhteihin vielä riitäkään, juoksu lähti liikkeelle hyvin. Pari ekaa kilometriä taittui kuin itsestään, ja kun kääntöpaikalla kuulin 2,5 kilometrin väliajan 11:08, olin pyörtyä: tässähän oikeasti juostaan hyvää vauhtia!
No, noin kolmen kilometrin kohdalla koittikin totuuden hetki ja loiva ylänousu alkoi oikeasti hyydyttämään ja askel painaa. Onneksi edelläni juokseva nuori herra piti yllä juuri sopivaa vauhtia, ja henkitoreistani huolimatta sain otettua vielä pienen loppukirin. Lopulta virallinen kello pysähtyi osaltani aikaan 23:00. Uusi enkka siis, ja paranusta edelliseen noin 20 sekuntia, keskivauhti 4:36 min/km. Ja ai että olin tyytyväinen! Oikealla tiellä mennään, sillä olen saanut parannettua aikaa ensimmäisestä marraskuun testijuoksusta jo lähes minuutin. Ensi kerralla mennään sitten alle 22:30 toivottavasti.
Loppuverkan jälkeen suuntasin kotiin, jossa ruoka maistui. Lauantai-illan vietin ravintolassa laatuseurassa mieheni kanssa, ja kävimme katsastamassa myös Turun keikkatarjontaa. Sunnuntaina vähän väsytti ja jalat särki. Ilmakin oli kaamean märkä, joten päätin lyhentää kaavailemani pitkiksen noin 9 kilometriin. Päätös oli oikea, sillä loskan keskellä rämpiminen ei kuulu parhaimpiin treenimuotoihin ainakaan omalla kohdallani.
Nyt alkavan viikon otan jälleen rennommin juoksun suhteen, mutta aion mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa altaassa. Viikon kruununa on lauantain uintitesti, joista saa uusimpien tietojen mukaan myös kuvamateriaalia. Mahtavaa! Myös salille pitäisi keretä, sillä voimapuoli on jäänyt turhan vähille viime aikoina. Mukavaa vaihtelua siis!
 |
| Määriltä kevyempi viikko. |
Hienosti sulla kyllä nousee vauhdit, hyvä Marianne!
VastaaPoistaKiitos! Ens kuussa sit uusiks, eikö niin ;)
VastaaPoista