Mietin jo tosissani, kannattaako viime viikon treeneistä kirjoittaa yhtään mitään. Edellisen viikon sunnuntain pitkän lenkin jälkeen alkoi nousta kuume, jota vielä maanantaina ja tiistaina höystettiin vatsataudilla. Olo oli surkea, ja aloin miettiä, alkaako kehoni kertoa jo jonkinmoisesta ylirasitustilasta. Yritin keskiviikkona lähteä kärrylenkille, mutta se jäi torsoksi. Katupöly ja orastavat allergiaoireet tekivät lenkistä kamalan, eivätkä energiatasotkaan olleet oikein kohdillaan. Heikosta olostani viisastuneena päätin pitää kunnon lepoviikon, ja niin tein. Viikonloppuna saldoksi tuli kaksi tuntia uintia ja koko viikon aikana juoksin vain 16,5 kilometriä. Pyöräilyä en saanut tehtyä lainkaan, sillä maantiepyöräni on vielä trainerissa kiinni ja ulkona on vielä hieman liian kylmä pyöräillä kaltaiselleni vilukissalle.
Pakollinen lepo sai minut miettimään tämänhetkisen treenini järkevyyttä. Etenkin pyöräilyn osalta harjoittelu on ollut lähinnä ylläpitävää ja junnannut paikallaan. Toivottavasti tämä tulee korjaantumaan pian säiden parantuessa ja ulkopyöräkauden alkaessa. Keskittyminen on harjoitusmäärienkin perusteella ollut juoksussa, ja vaikka juoksusta nautinkin, nyt jossain määrin yksipuolinen harjoittelu on alkanut tympiä. Uintikin on ollut aikamoista junnaamista, sillä olen edelleenkin taipuvainen uimaan omissa treeneissä yksipuolisesti matkaa ilman ohjelmaa. Onneksi käyn sunnuntaisin seuran tekniikkatreeneissä, jossa harjoitteluun saa vaihtelua ja tunti kuluu todella nopeasti.
Vielä yhtenä huonona puolena harjoittelussani lienee se, että lihaskunnon ylläpitäminen on jäänyt todella vähälle. Pidän sitä tärkeänä osana harjoittelua ja ainakin omalla kohdallani säännöllinen treeni on vähentänyt reilusti erilaisia lihasjumeja ja muita kremppoja. Jo tämänkin vuoksi esim. kahvakuulatreeni on otettava takaisin ohjelmaan.
Juoksuakaan en voi täysin unohtaa, sillä Tukholman maratonin startti on jo hieman yli kahden kuukauden kuluttua. Tämä mielessä täytyy kuitenkin tasapuolistaa harjoittelua, sillä triathlonkisat ovat kauden päätavoitteeni ja maraton lähinnä hyvä startti kisakaudelle. Olenkin päättänyt jättää kaikenlaiset aikatavoitteet Tukholman osalta sivuun ja mennä yksinkertaisesti nauttimaan keväisestä kisareissusta. Sitähän se kilpaileminen on, nautintoa ja itsensä haastamista. Tämä täytyy pitää mielessä vastaisuudessakin. Mukavaa viikkoa :)
Pakollinen lepo sai minut miettimään tämänhetkisen treenini järkevyyttä. Etenkin pyöräilyn osalta harjoittelu on ollut lähinnä ylläpitävää ja junnannut paikallaan. Toivottavasti tämä tulee korjaantumaan pian säiden parantuessa ja ulkopyöräkauden alkaessa. Keskittyminen on harjoitusmäärienkin perusteella ollut juoksussa, ja vaikka juoksusta nautinkin, nyt jossain määrin yksipuolinen harjoittelu on alkanut tympiä. Uintikin on ollut aikamoista junnaamista, sillä olen edelleenkin taipuvainen uimaan omissa treeneissä yksipuolisesti matkaa ilman ohjelmaa. Onneksi käyn sunnuntaisin seuran tekniikkatreeneissä, jossa harjoitteluun saa vaihtelua ja tunti kuluu todella nopeasti.
Vielä yhtenä huonona puolena harjoittelussani lienee se, että lihaskunnon ylläpitäminen on jäänyt todella vähälle. Pidän sitä tärkeänä osana harjoittelua ja ainakin omalla kohdallani säännöllinen treeni on vähentänyt reilusti erilaisia lihasjumeja ja muita kremppoja. Jo tämänkin vuoksi esim. kahvakuulatreeni on otettava takaisin ohjelmaan.
Juoksuakaan en voi täysin unohtaa, sillä Tukholman maratonin startti on jo hieman yli kahden kuukauden kuluttua. Tämä mielessä täytyy kuitenkin tasapuolistaa harjoittelua, sillä triathlonkisat ovat kauden päätavoitteeni ja maraton lähinnä hyvä startti kisakaudelle. Olenkin päättänyt jättää kaikenlaiset aikatavoitteet Tukholman osalta sivuun ja mennä yksinkertaisesti nauttimaan keväisestä kisareissusta. Sitähän se kilpaileminen on, nautintoa ja itsensä haastamista. Tämä täytyy pitää mielessä vastaisuudessakin. Mukavaa viikkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti