Viikot 13 ja 14, kohti parempaa

Pari viime viikkoa ovat olleet selvästi edellistä parempia. Sain taas motivaationi takaisin ja pääsin takaisin kunnon treenin pariin.Viikko 13 oli pitkälti perusviikko: pitkä lenkki, vauhtikestävyyttä ja normaalit uintitreenit. Positiivista oli se, että pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan pyöräilykauden ulkoilmassa. Rullailin perushybridilläni Ruissalon kärkeen ja takaisin ja oli se vaan mukavaa. Maantiepyörä on tätä kirjoittaessa vuosihuollossa, joten pian pääsen kirjailemaan kilometrejä toivottavasti reilusti enemmän. Viikon kohokohta oli 1500 metrin uintitesti, johon menin täysin kylmiltään. Luulin olevani myöhässä lauantaiaamun uintitreenissä ja jättäväni testin kokonaan väliin, mutta Impivaaran uimahallille saavuttuani huomasin, että testiä vasta aloitellaan. Eli altaaseen ja uimaan ilman mitään lämmittelyä. Yritin uida niin, etten vedä itseäni piippuun vaan etenen suhteellisen rennosti. Niin tein, ja ajaksi tuli 32 minuuttia. Ei sillä vielä kuuhun mennä (vertailuna 500 metrin testiaika oli 9:47 viime kuussa), mutta ihan kiva fiilis jäi testin jälkeen.

Viikko 13, ihan perus

Olen nyt yrittänyt rytmittää harjoitteluani siten, että teen perusviikon, raskaan viikon ja kevyen viikon. Näin ollen tämän viikon oli tarkoitus olla raskas viikko. Se siitä kyllä tulikin, sillä sain ihan kivasti treenitunteja kasaan ja pyöräilyäkin mukavasti mahtumaan kalenteriin.

Viikko 14,vihdoin enemmän pyöräkilometrejä ulkona!

Yksi viikon kohokohdista oli pitkänperjantain pitkä lenkki, joka oli puolimaratonin mittainen ja suuntautui jälleen suosikkireitilleni Ruissalon Saaronniemeen ja takaisin. Lähdin lenkille asenteella, etten katso liikoja sykkeitä tai matkaa ja menen ihan fiiliksen mukaan. Tarkoitus oli lisäksi testata uudet kisakengät, jotka ovat Adidaksen Boston Boostit. Ne ovat mukavan kevyet ja rullaavat, eli sellaiset mitä kunnon maratonkengiltä vaaditaan. Askel rullasikin kivasti ja energiaa riitti, mistä kertoi se että vauhti oli tasaisen nousevaa. Lähes kaikki kilometrit menivät ensimmäistä lukuunottamatta alle 6:00 min/km-vauhtia ja sain viimeiselle kilometrille puristettua kunnon loppukirin, jolloin vauhti nousi alle viiteen minuuttiin/km. Kokonaisajaksi tuli 2:04:41 ja olin tyytyväinen lenkkiin. Erityisen positiivista on se, ettei jalat mene enää jumiin pitkän lenkin jälkeen. Jotain hyötyä viikoittain hölkötellyistä pitkiksistä on siis ollut :)

Ruissalon Saaronniemi odottaa jo uimareita, tänne pääsee toivottavasti pian testailemaan märkäpukua.

Hyvä aika ja hyvät kengät.

Viikon toinen kohokohta oli TuUL:n seurakavareiden kanssa tehty pyörälenkki, joka ajoittui lauantaille. Koska rakas maantie-Bianchini on tosiaan huollossa, päätin ottaa kaverikseni Konan kaupunkipyörän, joka on perushybridi varustettuna lukkopolkimilla (onneksi). Lenkkikavereilla oli kaikilla maantiepyörät, joten pysyttely jengin mukana oli varsinkin vastatuulessa haastavahkoa. Siitä huolimatta lenkki oli mahtava. Lähdimme Kupittaan velolta, josta suuntasimme Littoisiin ja sieltä poljimme reitin Littoinen-Piikkiö-Hepojoki-Lieto-Turku. Suurin osa matkasta oli hiljaista maantietä tai pyörätietä ja kotiovelta takaisin kotiovelle kilometrejä tuli noin 50 (sykemittari ei valitettavasti ollut koko ajan päällä kirjaamassa kilometrejä). Vettä ripotteli alkumatkasta, mutta sen jälkeen sää rauhoittui ja saimme nauttia rauhallisesta polkemisesta. Tuuli oli tosin melko navakkaa, mutta siihen on syytä tottua taas kesän tullessa. Kyllä täytyy sanoa, että porukasta vaan saa voimaa sekä henkisesti (hyvä juttuseura) että fyysisesti (peesi kelpaa aina). Etenkin pyöräily on itselleni reilusti mukavampaa porukassa. Juoksulenkit menee itsekseenkin hölkötellen, mutta etenkin matkojen pidentyessä pyöräilytreeniin saa kulumaan pitkiä aikoja. Seura siis tekee hyvää ja antaa voimaa.

Ensi viikosta on tulossa lepoviikko. Lepo tosin alkaa vasta tiistaina, sillä osallistun huomenna Tulppaanijuoksuun kympille. Vähän jännittää, sillä edellisestä kympistäni on vuosikausia. Kisarapsaa on siis tulossa, kunhan pääsen maaliin :)